Lisätietoa ja linkkejä

Kuulo ja korva -kertausvideo

 
Korvan avulla kuulemme ja sisäkorvassa olevilla elimillä aistimme pään liikkeen ja asennon.

Kuuleminen tarkoittaa sitä, että voimme aistia ääniaaltoja ja tulkita niitä aivoissa.
 
Korvalehti kerää ääniaaltoja. Mitä tärkeämpi aisti kuulo on, sitä isommat on eläimet korvalehdet. Ääniaallot kulkeutuvat korvakäytävää pitkin tärykalvolle. TÄrykalvo on kuin rumpukalvo, joka vahvistaa ääniaaltoja.
 
Tärykalvossa on kiinni yksi kuuloluista. Kuuloluut välittävät äänen sisäkorvalle. Sisäkorvan simpukassa on kuuloelin, jonka solut aistivat äänen. Äänen tulkinta tapahtuu isoaivojen kuulokeskuksessa, jonne aistimus siirtyy simpukasta kuulohermoa pitkin.
 
Sisäkorvassa on myös liike- ja tasapainoelimet. Ne toimivat siten, että elimissä olevat pienet kivet ja neste liikkuvat pään liikkeen ja asennon mukaisesti. Jos pyörit kauan ympäri, kivet jatkavat vielä liikettään vaikka pysähtyisit. Sisäkorvasta tulee virheellinen tieto siitä että liikkuisit vielä vaikka silmäsi kertovat että olet paikallasi. Elimistösi on hetken hämillään ja pystyssä pysyminen on vaikeaa.
 
Korvatulehdus johtuu siitä, että korvatorven kautta nielusta pystyy joskus siirtymään bakteereja väli- eli keskikorvaan. Bakteerit lisääntyvät välikorvan suotuisissa oloissa ja kipu korvassa voi olla kova. Joskus bakteereja tappava antibioottihoito on välttämätöntä.


Jos olet lentokoneessa ja korvaasi alkaa sattua koneen nousun tai laskun aikana, sinun kannattaa nieleskellä. Nieleskelyn apu perustuu siihen, että korvatorvi aukeaa nieleskellessä ja tärykalvon eri puolille pääsee sama määrä ilmaa.

Muiden eläinten kuulo

kaniini_korvat_shutterstock_59944420_peda.jpg

Vain selkärankaisilla on kehittynyt kuuloelin, korva. Ja vain nisäkkäillä on kuuloluut, jotka välittävät ääntä ulkokorvasta sisäkorvaan. Mutta aistii matokin värähtelyä, se pakenee koloonsa, kun sen ihon pinnan aistinsolut aistivat esimerkiksi ihmisen lähestyvän.
 
Jotkin perhoset "kuulevat" lepakoiden lähettämiä korkeita ääniaaltoja ja näin pystyvät välttämään lähestyvän lepakon hampaat. Ihminenhän ei kuule lepakon lähettämiä ääniä, sillä ne ovat taajuudeltaan aivan liian korkeita ihmiskorvan kuultavaksi. 
 
Äänestä voidaan helposti mitata kahta asiaa: "kovuutta", joka ilmaistaan desibeleinä, sekä "korkeutta", joka mitataan hertseinä. Ihminen ei kuule hyvin matalia tai hyvin korkeita ääniä. Esimerkiksi norsut voivat viestiä kilometrien päästä toisilleen niin matalilla äänillä, että ihminen ei niitä kuule. Valaiden matalat äänet kantavat toisten valaiden korviin valtameren vedessä jopa tuhansia kilometrejä!
 
 

Muiden eläinten monenlaiset silmät

ampiainen_verkkosilmat_shutterstock_83790979_peda.jpg

Silmät vastaanottavat valoa
. Silmä muuttaa valon säteilyä sähkösignaaleiksi, jotka välitetään hermoa pitkin aivoille. Aivojen näköalue sitten tulkitsee signaalin kuvaksi. Näin toimivat kaikkien eläinten silmät, vaikka silmiä on hyvin monenlaisia.
 
Hyönteisillä on verkkosilmät. Niillä ne näkevät hyvin liikettä. Yritäpä yllättää kädelläsi kärpästä: se ei onnistu, sillä kärpäsen verkkosilmät näkevät joka suunnasta tulevat liikkeet. Näkevät hyönteiset värejäkin: Tietyn väriset kukat kasvit houkuttelevat kasveja enemmän kuin toiset.
 
Linnuilla ja nisäkkäillä on kamerasilmät. Säteet vastaanotetaan silmän takana olevassa verkkokalvossa. Verkkokalvon eri solut toimivat erilaisessa  ympäristössä. Verkkokalvon sivuilla on paljon hämärässä toimivia sauvasoluja. Hämärässä kannattaakin katsoa "syrjäsilmällä" vinosti! Sauvasolut eivät erota värejä: Verkkokalvon keskellä on paljon värejä erottavia tappisoluja. 
 
Silmien sijainti vaihtelee. Ihmisen ja pöllön silmät katsovat eteenpäin. Etuna on se, että kohteen sijainti nähdään tarkasti, kun sitä voi katsoa kahdella silmällä. Kyyhkyn silmät ovat eri puolilla päätä, kyyhky näkeekin kaikkiin suuntiin ilman pään kääntämistä.