5. Jäkäliä, sammalia ja sieniä

Jäkälät ovat yleisiä kallioilla

Jäkälät ovat merkillisiä eliöitä, sillä niissä elää yhdessä leviä ja sieni. Levät ovat pienenpieniä kasveja, jotka pystyvät yhteyttämään. Ne antavat sokeria jäkälän sieniosakkaalle, joka antaa taas leville vettä! Molemmat hyötyvät.
 
Yhteistyö on kehittynyt niin pitkälle, että jäkälää katsoessa on vaikea uskoa, että se koostuu sienestä ja tuhansista levistä. Jäkälät viihtyvät parhaiten kalliolla, jossa kasvit eivät menesty. Jäkälät kasvavat hyvin hitaasti.
 
palleroporonjakala_oharma_MG_1558.jpg
Palleroporonjäkälä on yleisimpiä jäkäliä.

Sammalet ovat alkeellisia kasveja

Sammalelta puuttuu kasvin kaksi pääosaa: sillä ei ole lainkaan juuria eikä kukkia. Sammal kiinnittyy alustaansa pienillä juurtumahapsilla. Vettä se ottaa kaikilla osillaan kuin pesusieni. Koska sammalen varsi ei ole vahva, se ei voi kasvaa korkeaksi. Näistä syistä johtuen sammalia kasvaa vain kosteilla paikoilla matalina kasvustoina. Sammalet peittävät usein kuusimetsän pohjan kokonaan. Sammal lisääntyy itiöiden avulla.
 
karhunsammal_oharmaporkkala_DSC06860.jpg
Sammalet lisääntyvät itiöiden avulla, monilla lajeilla on näyttävät itiöpesäkkeet.
 
 
seinasammal_oharma_MG_2580.jpg
Seinäsammal on metsiemme yleisimpiä sammalia.
 
kerrossammal_oharma_MG_2576.jpg
Metsäkerrossammal on helppo tuntea kerroksellisesta rakenteesta, uuden vuosikerroksen alla on vanhempia vuosikerroksia
 
kynsisammal_oharma_MG_2499.jpg
Kynsisammalien kärki on taipunut kynsimäisesti.
 
rahkasammal_oharma_MG_2501.jpg
Rahkasammalet ovat merkki alueen vetisyydestä. Soiden turve on pääosin peräisin rahkasammalista.
 
karhunsammal_oharma_MG_2494.jpg
Karhunsammalet ovat tähtimäisiä.

Sienet ovat kuluttajia

Metsän sienet elävät piilossa maan alla olevana rihmastona. Syksyllä monista rihmastoista kasvaa maan pinnan päälle itiöemä. Itiöemä koostuu jalasta ja lakista. Lakista vapautuu itiöitä, joiden avulla sieni pystyy levittäytymään uusille alueille. Koska eri sienien itiöemät poikkeavat muodoltaan, rakenteeltaan ja väriltään, sieniä voi oppia tunnistamaan. Tämä on tärkeää, jos sieniä kerää ruuaksi.
 
Sienen soluissa ei ole viherhiukkasia, joten sienet eivät pysty yhteyttämään. Ne ottavat tarvitsemansa sokerin kasveilta kuten eläimetkin. Sienet ovat eläinten tavoin kuluttajia. Osa sienistä saa sokeria puun juuren kautta. Sieni antaa "vastalahjaksi" rihmastollaan kerättyä vettä puulle. Tätä molempia osapuolia hyödyttävää yhteiselämää kutsutaan symbioosiksi. Osa sienistä on hajottajia: ne hajottavat kuolleita kasveja. Esimerkiksi kuolleen puun rungolla olevat käävät ovat hajottajia.
 
 
Myrkyllisiä sieniä ovat mm. valkokärpässieni ja punakärpässieni.
 
Punakärpässieni on myrkyllinen.
 
 
Monet tatit ja vahverot ovat taas hyviä ruokasieniä.
 
koivunpunikkitatti_oharma__MG_1562.jpg
Koivunpunikkitatti. Maan päällä näkyvää osaa kutsutaan itiöemäksi. Tatilla on vankka jalka ja pullea lakki.
 
kanttarelli_oharma__MG_9086.jpg
Keltavahvero eli kanttarelli on melko helposti tunnistettava ruokasieni.
 
sienilaho_oharmaturku__MG_2251.jpg
Puita lahottavat sienet muuntavat lahottaessaan puun rakenteen hauraaksi.
 
taulakaapa_oharma_MG_3402.jpg
Taulakääpä on yleinen koivulla kasvava kääpä.

Peda.net käyttää vain välttämättömiä evästeitä istunnon ylläpitämiseen ja anonyymiin tekniseen tilastointiin. Peda.net ei koskaan käytä evästeitä markkinointiin tai kerää yksilöityjä tilastoja. Lisää tietoa evästeistä