TEEMATEKSTI: Samurait, sotilaiden eliittiä

Kamppailulajien tausta on samuraiden opeissa

42-43740948_Samurai.jpgSanottiin, että samurai arvosti elämää vain höyhenen verran. Hän oli aina valmis kuolemaan eikä missään tilanteessa tahtonut kääntää selkää viholliselleen, vaikka se olisi merkinnyt oman hengen menettämistä. Samurai taisteli enemmän sukunsa tai isäntänsä kunnian, kuin itsensä takia. Taistelukentällä samurai ei missään tapauksessa halunnut tuottaa häpeää suvulleen, vaan oli valmis uhraamaan henkensä, jotta hänen sukunsa saisi palkkion hänen uhrauksistaan.

Samurait olivat pääasiassa sotilasluokka, jotka opetettiin taistelemaan jo pienestä pitäen. Elämä oli tiukkaa ja kurinalaista, ja sitä ohjasi tarkka säännöstö nimeltänsä bushido (soturin tie). Bushidon sääntöjen perustana olivat muun muassa uskollisuus, velvollisuuden tunne ja kuuliaisuus. Sääntöjen noudattaminen oli tärkeää, ja mikäli samurai joutui poikkeamaan säännöistä, hänen oletettiin rankaisevan itseään. Äärimmäisin rankaisu oli seppuku (tai harakiri). Se tarkoitti rituaalista itsemurhaa. Seppukun tehnyt samurai vapautti itsensä ja sukunsa häpeästä.

Samurain tärkeimmäksi aseeksi 1100-luvulta lähtien tuli miekka. Miekka ei ollut pelkkä taisteluväline vaan myös kunnioituksen kohde ja arvon mitta. Itse miekan valmistaminen oli uskonnollinen seremonia, jonka osasivat vain taitavat miekkasepät. Valmiit miekan testattiin ja testin tulos kaiverrettiin miekkaan. Miekkojen kädensuojus (tsuba) oli myös yksi taiteen muoto, joka saatettiin valmistaa hyvin koristeelliseksi. Samurait osasivat käyttää monia muitakin aseita miekan ohella. Näitä olivat esimerkiksi keihäät, peitset, jouset ja sauvat. Samurai taisteli haarniskoituna joko jalkaisin tai ratsun selästä käsin. Mikäli aseita ei ollut käytettävissä, samurait saattoivat turvautua jujutsuun, joka oli aseeton taistelutaito.

Miekkailua ei harjoitettu vain tappamisen kannalta. Se oli itsensä kouluttamista moraalisesti, henkisesti ja filosofisesti. Samurain arvomaailma, tiukka itsekuri, lojaalisuus ja kuolemanpelon voittaminen levisivät vähitellen kaikille kulttuurin osa-alueille teeseremonioista taiteisiin. On sanottu, että Japanin nousu ensin suurvallaksi ja sitten talousmahdiksi toisen maailmansodan raunioista, juontaa juurensa omintakeiseen kulttuuriin, jossa samurai-ihanteet vaikuttivat vahvasti taustalla.

Pitkällä rauhanajalla 1600-luvulta lähtien samuraiden käytännön taistelutaidot kävivät tarpeettomiksi, ja tilalle kehittyi aseettomia taistelulajeja. Myöhemmin lajit kehittyivät budoksi, eli rauhanomaiseksi tavaksi harjoitella kamppailutaitoja. Toisen maailmansodan jälkeen budolajit levisivät vauhdilla Japanin ulkopuolellekin. Näitä lajeja olivat esimerkiksi karate, aikido, judo, kendo ja kyudo. Budolajien harrastus on ollut suosittua myös Suomessa. Pelkästään judoa, karatea ja aikidoa harrastaa yhteensä noin 30 000 suomalaista.