Border Starin montessorikoulun viidennellä luokalla oli kemian tunti, jolla opettaja Kenneth Boehr kertoi oppilaille aineiden jaksollisesta järjestelmästä, molekyyleistä ja kemiallisista sidoksista. Luokan oppilas Lazen piti aihetta kiinnostavana, ja Boehr antoi hänelle välineet tutkia aihetta itsenäisesti.

Molekyylien rakennussarjan avulla Lazen kokeili aluksi tunnettujen molekyylien muodostamista, kunnes keksi jotain aivan omaa.

Lazen kertoi löydöstään Boehrille ja kysyi, oliko hänen luomansa molekyyli todellinen. Epävarma Boehr lähetti sähköpostia ystävälleen kemian professori Robert Zoellnerille Humbold State University -yliopistoon.

Jatkotutkimuksissa Zoellner löysi molekyylin, tetrakismetaanin eli nitratoksihiilimetaanin. Ainetta ei esiintynyt siihen astisessa kirjallisuudessa eikä sitä mahdollisesti ollut koskaan löydetty.

Se, mikä tekee löydöstä merkittävän, on sen kyky varastoida energiaa. Tiheän rakenteensa ansiosta sitä voi käyttää joko energiantuotantoon tai räjähteenä.

Lazen oli tästä aivan innoissaan:

– Vau, voisin laittaa molekyylin pommiin ja räjäyttää jotakin!

Zoellner teki aiheesta tieteellisen artikkelin, joka julkaistaan sekä hänen että Lazenin nimellä.