Turvallisuus ja vapaus

Oikeudenmukaiseen yhteiskuntaan liittyvä ongelma

Tyypillinen vapauden ja turvallisuuden keskinäisiä painotuksia koskeva ongelma on se, saavatko turvallisuusviranomaiset rajoittaa kansalaisoikeuksia. Hobbes ajatteli, että valtion tehtävien hoito ei onnistu ilman, että kansalaisten oikeudet luovutetaan Suvereenille. Myös monet nykykeskustelijat ovat pitäneet yhteiskunnan etua ja turvallisuutta niin tärkeänä, että katsovat, että turvallisuutta puolustaessaan viranomaisten on saatava käyttää myös kansalaisten oikeuksia loukkaavia keinoja. Ajatus sisältää kuitenkin ristiriidan siemenen. Jos viranomaisten velvollisuutena on kansalaisten oikeuksien turvaaminen, voiko viranomainen turvata perusoikeuksia niitä rikkomalla?

Eri valtioilla on erilaisia vapauden ja turvallisuuden välisiä painotuseroja. Esimerkiksi Libyan yhteiskunnalliset olosuhteet ovat erilaisia kuin Suomen. Siinä missä libyalaiset tavoittelevat suurempaa vaikutusvaltaa omaan elämänsä, etupäässä vapausoikeuksia, suomalaiset käpertyvät sisäänpäin tunteakseen olonsa turvallisemmaksi.

Turvallisuudentunne ei kuitenkaan ole turvallisuutta. Turvallisuus ja turvallisuudentunne ovat kohtalokkaalla tavalla eri asioita. Tunnen oloni turvalliseksi, kun lukitsen kotini oven. Samalla järkevänä ihmisenä ymmärrän, että tunkeutujan olisi helppoa murtaa lukko tai halutessaan vaikkapa räjäyttää koko talo ilmaan. Todellista turvallisuutta olisi se, että talon ulkopuolella ei olisi ketään uhkaajaa ja ihmiset olisivat pikemminkin yhteistyökumppaneita kuin vihollisia.

Kun turvallisuus pyritään korvaamaan turvallisuudentunteella, kasvaa kansalaisoikeuksien loukkaamisen riski. Mekanismi on toki toinen kuin Hobbesin monarkiassa. Rikkaat linnoittautuvat köyhien ulottumattomiin, turvallisuuspalveluihin palkataan lisää väkeä, poliisin valtaoikeuksia ja tiedonhankinnan valtuuksia laajennetaan. Jopa tappaminen ilman oikeudenkäyntiä näyttää muutamissa maailman maissa olevan hyväksyttyä, kunhan se tehdään turvallisuuden nimissä.

Tällöin järjestys on turvallisuuden toinen nimi. Vapauteen kuuluu joukko ennakoimattomia elementtejä, seikkailua ja uuden etsintää, vapauden riemua. Turvallisuus säilyttää olemassa olevan pitäytymällä tiukkaan järjestykseen ja säännönseuraamiseen.

Turvallisuutta tavoitellessa puhutaan usein kriisien ratkaisemisesta. Meillä on ympäristökriisi, talouskriisi, velkakriisi ja koko joukko henkilökohtaisia kriisejä. Vapauden tavoittelija ymmärtää, että kreikankielen krisis tarkoittaa mm. sairauden käännekohtaa: potilas joko paranee tai kuolee. Toisin sanoen kriisi avaa myös mahdollisuuden rakentaa tosiasiallista, ihmisten yhteistyölle pohjaavaa turvallisuutta.

Todellista turvallisuuden hakua on kestävä kehitys: ekologisen, sosiaalisen, kulttuurisen ja taloudellisen kestävyyden globaali tavoittelu. Tällöin turvallisuuden ei tarvitse kaventaa vapauden takuuna olevia kansalaisoikeuksia, vaikka uudenlaisia kansalaisvelvollisuuksia saattaisi syntyä.

Miettikää yhdessä ja keskustelkaa:

Millaisia ovat yhteiselämän minimiedellytykset ja välttämättömät elinehdot? Millaisten elämän edellytysten puute vaarantaa inhimillisen elämän?

Peda.net käyttää vain välttämättömiä evästeitä istunnon ylläpitämiseen ja anonyymiin tekniseen tilastointiin. Peda.net ei koskaan käytä evästeitä markkinointiin tai kerää yksilöityjä tilastoja. Lisää tietoa evästeistä