Aristoteleen yhteiskunta

Aristoteleen antiikkiset ennakkoluulot ja valtion koko

Aristoteles ajatteli, että ihmisiä, jotka tekevät työtä, ei voi hyväksyä kansalaisiksi. Esimerkiksi kauppiaiden ja käsityöläisten elämä on hyveelle vihamielistä: talous ja raha turmelevat luonteen. Maanviljelijöillä ei edes olisi aikaa poliittiseen elämään. On parempi, että edes osa ihmisistä pääsee hyveelliseen elämään kiinni, vaikka jotkut ihmiset joutuvatkin luopumaan hyvästä elämästä toisten hyvän elämän tähden. Hyve edellyttää vapautta käytännön huolista, eikä kaikilla olisi edes synnynnäisiä edellytyksiä lajiolemuksensa täydellistämiseen.

Aristoteleella on Platonia kielteisempi ja oman aikansa hallitseva käsitys naisten kyvyistä ja mahdollisuuksista: vain mies voi todella toteuttaa ihmisen tarkoituksen eli saavuttaa onnellisuuden. Naiset ovat alttiita emotionaalisille häiriöille, joten heidän luonnollinen paikkansa on koti. Naisten ohella myös orjat ovat Aristoteleen yhteiskuntafilosofiassa vailla poliittisia ja yhteiskunnallisia vaikuttamismahdollisuuksia. Hänen mielestään jotkut ihmiset ovat luonteeltaan synnynnäisiä orjia, heiltä puuttuu harkintakyky, ja he ovat kykenemättömiä hyveisiin ja eudaimoniaan.

Miksi emme enää ajattele näin?
Millaisia ennakkoluuloja sinulla on?
Millaisia teoreettisia perusteluja sinä olet kehittänyt ennakkoluuloillesi?

Aristoteles ja valtio

Aristoteleen mukaan paras yhteiskuntamuoto on kreikkalainen kaupunkivaltio, joka mahdollistaa ihmisen sosiaalisten ja rationaalisten luonteenpiirteiden kehittymisen. Kaupunkivaltion alueen on oltava niin pieni, että sen voi kokonaisuudessaan nähdä kukkulalta. Nykyisin valtio tarkoittaa jollakin maantieteellisellä alueella sijaitsevaa tunnustettua yhteiskuntaa ja sitä säätelevää vallankäyttö- ja oikeusjärjestystä.

Peda.net käyttää vain välttämättömiä evästeitä istunnon ylläpitämiseen ja anonyymiin tekniseen tilastointiin. Peda.net ei koskaan käytä evästeitä markkinointiin tai kerää yksilöityjä tilastoja. Lisää tietoa evästeistä