Platonin ajatuksia demokraattisesta sielusta

Demokraattinen ihminen

Varauksista huolimatta on mielenkiintoista lukea Platonin kuvausta demokraattisesta ihmisestä. Platonillahan valtion rakennetta vastaa aina tietynlainen sielun rakenne.

»Tästä lähtien hän käyttää rahaa, vaivaa ja aikaa yhtä paljon tarpeettomiin kuin välttämättömiinkin mielitekoihin. Mutta jos hän on sen verran onnekas, ettei tule riehuneeksi aivan liikaa vaan iän karttuessa ja pahimman kiihkon hälvettyä päästää takaisin osan karkottamistaan ominaisuuksista eikä jättäydy kokonaan noiden uusien tulokkaiden valtaan, hän voi saada aikaan tasapainon eri mielihalujensa välille. Näin hän elelee edelleen, antaen vallan aina sille mielihalulle mikä hänen päähänsä pälkähtää, niin kuin arpa olisi sen määrännyt, kunnes saa siitä kyllikseen ja antautuu jonkin toisen valtaan; mitään niistä hän ei väheksy vaan vaalii tasapuolisesti kaikkia.»


Platonin demokraattisen ihmisen ongelma on se, että hän pitää kaikkia haluja samanveroisina. Voisimme nykyajattelun varassa sanoa, että hän ei tee eroa tarpeiden ja keinotekoisten halujen välillä. Hän ei myöskään mielessään luo halujen hierarkiaa pohtiakseen niiden tärkeys- ja kiireellisyysjärjestystä. Tästä seuraa ihmiskuvausta 2 500 vuoden takaa. Kuvaus ei kuulosta kovin vieraalta omassa ajassamme ja yhteiskunnassamme.

»Niin hän sitten elää päivästä toiseen noudattaen milloin mitäkin mielitekoaan. Yhtenä päivänä hän viettää juominkeja huilujen soidessa, toisena juo pelkkää vettä ja laihduttaa itseään; hän vuoroin urheilee, vuoroin laiskottelee ja lyö kaiken laimin, vuoroin yltyy filosofoimaan. Usein hän tarttuu politiikkaan, hyppää seisomaan ja puhuu ja tekee mitä mieleen juolahtaa. Jos sotilaat äkkiä tuntuvat hänestä kadehdittavilta, hän innostuu tähän alaan, jos taas liikemiehet, hän muuttaa taas suuntaa. Hänen elämässään ei ole mitään järjestystä eikä kuria; hän kehuu sitä miellyttäväksi, vapaaksi ja onnelliseksi ja jatkaa yhä samaan tapaan.»


Nykyisin uusliberalismiksi nimetyssä liberalismin versiossa ei tehdä erottelua tarpeiden ja halujen välillä. Kun henkilö raportoi jonkin halun olemassaolosta, sitä on pidettävä hänen todellisena tarpeenaan. Platonin demokraattista ihmistä tarkastellessamme huomasimme, että tarpeiden ja halujen ero olisi tärkeä sielun ja valtion harmonian vuoksi. Huomaamme, että demokraattisen ihmisen ongelma ei nykymaailmassa liity demokratiaan hallitusmuotona, vaan konsumerismiin.

Konsumerismi:

  1. Taloustieteessä kulutuksen jatkuva kasvu.
  2. Näkemys, jonka mukaan runsas kulutus on eduksi taloudelle.
  3. Kuluttajansuojelua ajava liike.

Tässä konsumerismilla tarkoitetaan yletöntä kuluttamista.

Peda.net käyttää vain välttämättömiä evästeitä istunnon ylläpitämiseen ja anonyymiin tekniseen tilastointiin. Peda.net ei koskaan käytä evästeitä markkinointiin tai kerää yksilöityjä tilastoja. Lisää tietoa evästeistä