5.3. Demokratia

Kansanvalta hallitusmuotona


Professori Mikko Yrjönsuuri puhuu osallisuudesta ja demokratiasta.


Demokratia tarkoittaa kansanvaltaa. Platon oli demokratian kriitikko. Platonin Valtio kuvaa erilaisia valtiomuotoja, jotka parhaasta huonoimpaan ovat seuraavat: aristokratia, timokratia, oligarkia, demokratia ja tyrannia. Demokratia on toiseksi huonoin hallitusmuoto.

Platonin kantaa arvioitaessa on pantava merkille, ettei ateenalaisen kaupunkivaltion demokratia ollut samanlaista kuin esimerkiksi nyky-Suomen demokratia. (Ateenassa kansalaisten enemmistö oli suljettu poliittisen järjestelmän ulkopuolelle, ja lyhytnäköiset reaalipoliittiset intressit sekä yksityiset edut ohjasivat politiikkaa.) Platonin mielessä lienee ollut Ateenan demokraattinen järjestelmä, jonka toiminnan esimerkkinä oli Sokrateen (Platonin opettajan) tuomitseminen kuolemaan.

Kansanvallan hallintomuodot voidaan jakaa karkeasti kahtia: edustukselliseen ja suoraan demokratiaan. Demokratia liitetään tyypillisesti valtioihin. Antiikin Kreikan demokratia oli suoraa demokratiaa, jossa kansalaiset osallistuivat päätöksiin henkilökohtaisesti. Nykyisin korostuu edustuksellinen demokratia, jossa kansalaisten valitsemat kansanedustajat tekevät poliittisia päätöksiä. Edustuksellinen demokratia on kansalaisten itsehallinnan muoto: kansalaiset käyttävät valtaa, jonka valtuuttamana heitä hallitaan. Suoraa demokratiaa harjoitetaan edelleen, esimerkiksi työpaikoilla, kansanäänestyksissä tai erilaisissa kansalaispäätöksissä. Demokraattista hallintaa voidaan toteuttaa paikallisesti, alueellisesti, kansallisesti ja globaalisti.

Pitäisikö suoran demokratian muotoja lisätä suomalaisessa politiikassa? Entä kansainvälisesti?

Sisällöllinen ja muodollinen demokratia

Joskus tehdään jaottelu sisällöllisen ja muodollisen demokratian välillä. Muodollinen demokratia tarkoittaa menetelmiä, joiden avulla demokraattista vallankäyttöä toteutetaan käytännössä. Esimerkiksi edustuksellinen demokratia edellyttää avoimia ja vapaita vaaleja, enemmistöpäätöksiä ja vallan keskittymistä estäviä järjestelyitä vallan kolmijako-opin hengessä. Sisällöllinen demokratia tarkoittaa ihannetta, jonka mukaan jokaisella ihmisellä pitäisi olla mahdollisuus vaikuttaa omaan elämäänsä ja niihin olosuhteisiin, joissa hän elää. Käytännössä ihanne edellyttää demokraattisia hyveitä, kuten avointa ja julkista keskustelua ennen päätöksiä, toisella tavalla ajattelevien ihmisten ja vähemmistöjen oikeuksien kunnioittamista, pyrkimystä ratkaista (poliittiset) ongelmat ja kiistat keskustelujen ja kompromissien kautta niin, että jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa poliittiseen prosessiin.

Edustuksellisen demokratian haasteita

Edustuksellisen demokratian keskeinen haaste on kyky ylläpitää kansalaisten poliittista mielenkiintoa. Kansalaisten ei tarvitse vaivata päätään poliittisilla kysymyksillä, kun ammattipoliitikot hoitavat politiikan. Jos kansalaislähtöinen poliittinen keskustelu tyrehtyy eikä hallitusten vaihtuminen vaikuta harjoitettuun politiikkaan, kansalaisten mielenkiinto saattaa tyrehtyä. Suomessa nukkuvien puolueeseen kuuluu melkein puolet äänestäjistä. Esimerkiksi yhteiskunnan huono-osaiset voivat jättää äänestämättä, elleivät he usko poliittisten prosessien kykyyn vaikuttaa heidän omaan asemaansa.

Edustuksellisen demokratian uhkana on myös politiikanteon siirtyminen pois poliitikoilta esimerkiksi virkamiehille, elinkeinoelämän edustajille tai erilaisille julkishallinnon konsulteille. Tällöin pelkona on edustuksellisen järjestelmän muuttuminen harvainvallan muodoiksi. Pelkoa lieventäisi suoran demokratian muotojen lisääminen kansalaisten itsehallinnan toteuttamiseksi.

Kansallisen tason demokratian mahdollisuuksia itsenäisiin päätöksiin rapauttaa mm. kansanvälinen verokilpailu ja ylikansallisten yritysten valta-asema. Yhä useamman yhteiskunnan alueen ja ongelman globalisoituminen on nostanut vaatimuksia myös globaalien demokraattisten rakenteiden kehittämisestä. Edustuksellinen demokratia toimii kuitenkin vain valtioiden sisällä. Valtiot ylittävien ongelmien hoitaminen tapahtuu ei-demokraattisissa kansainvälisissä ja ylikansallisissa organisaatioissa.

Miksi demokratia?






















Demokratian moraalinen oikeutusperusta on vahva: ne, joita poliittiset toimenpiteet koskevat, voivat niihin vaikuttaa. Demokratia rajoittaa ja hyödyntää asiantuntijavaltaa. Politiikka koskee yhteistä hyvää, ja silloin on kysyttävä kaikkien kansalaisten eikä vain asiantuntijoiden mielipiteitä.

Edustuksellisen demokratian päätökset syntyvät karkeasti seuraavasti: kansalaiset määrittelevät yhteiskunnan tavoittelemat arvot ja päämäärät, ja asiantuntijat esittelevät poliitikoille ja virkamiehille toimenpiteitä, joilla päämääriin päästäisiin. (Käytännössä erottelu arvoihin ja tosiasioihin sekä keinoihin ja päämääriin on hankalaa: poliittiset toimenpide-ehdotukset eivät ole arvovapaita välineitä. Samoin puhtaan asiantuntijuuden tunnistaminen on haastavaa.) Poliitikkojen ja virkamiesten osaksi jää sopivien toimenpiteiden valitseminen. Kansalaiset kontrolloivat poliittisia päätöksiä äänestämällä: poliitikot voivat menettää vaaleissa asemansa, jos he päättävät kansalaisten toiveiden vastaisesti.

Demokratialla on myös ihmisen kehitystä tukevia vaikutuksia. Demokraattisen osallisuuden myötä ihmisten yhteiskunnallinen näkökulma laajenee, yhteisölliset intressit heräävät ja moraaliset kyvyt rikastuvat, koska ihmisten välinen keskinäisriippuvuus ja sen edellyttämät prosessit tulevat tunnustetuiksi. Julkinen, tasa-arvoinen itsenäisten ihmisten keskustelu ja harkinta kasvattavat osallistujia. Yksilö ei voi tyytyä siihen, mitä hänen kulloisetkin intressinsä sanelevat, vaan hän joutuu priorisoimaan halujensa ja tarpeiden järjestystä sekä miettimään itseään suhteessa toisiin. Oikeudenmukaisen yhteiskunnan toteuttamisen näkökulmasta on vaikeaa keksiä toimivalle demokratialle vaihtoehtoja.

Ota selvää, mitä talouden demokratisoimisella tarkoitetaan.

Useimpien valtioihanteiden yksi julkilausumaton oletus on se, että ihmiset, yhteiskunnat ja kulttuurit eivät muutu ajan saatossa. Samalla oletetaan, että voitaisiin muotoilla lopullinen ja pysyvä yhteiskuntajärjestys. Demokratian ihanteesta kuitenkin seuraa, että yhteiskunta muuttuu ihmisten muuttuessa. Platonin haaveileman valtion toteuttaminen saattaisi tarkoittaa diktatuuria, jossa periaatteessa hyvää tarkoittava valta näyttäytyy nopeasti julmana ja säälimättömänä.

Historian valossa poliittisten uudistusten tekeminen askel kerrallaan, demokraattisesti, on riskittömämpää kuin pyrkimys rakentaa yhteiskunta kokonaan uudella tavalla.

Peda.net käyttää vain välttämättömiä evästeitä istunnon ylläpitämiseen ja anonyymiin tekniseen tilastointiin. Peda.net ei koskaan käytä evästeitä markkinointiin tai kerää yksilöityjä tilastoja. Lisää tietoa evästeistä