5.2. Ihannevaltio

Platonin ihannevaltio

Platonin tuotannon keskeinen teos on nimeltään Valtio. Valtio käsittelee juuri oikeudenmukaisuuden suhdetta onnellisuuteen. Kun löydämme oikeudenmukaisen valtiorakenteen, se mahdollistaa onnellisuuden.

Platonin ihannevaltiossa ihmiset sijoittuvat yhteiskuntaluokkiin taipumustensa ja kykyjensä perusteella. Tämän määrittelee ihmisen hallitseva sielunosa. Platonin täydellisen valtion malli rinnastuu sielun kolmijakoon. Hänen mukaansa ihmissielu jakaantuu kolmeen osaan: järkisieluun, tahtosieluun ja halusieluun. Järkisielu on sielun ajatteleva osa, joka janoaa tietoa ja viisautta. Tahtosielu voi tuntea rohkeutta, pelkoa, suuttumusta tai inhoa; se janoaa valtaa, menestystä ja mainetta. Himosielu on sielun laajin osa, joka on täynnä erilaisia haluja ja himoja ollen vain ahnas ja hyötyä tavoitteleva. Jokin näistä kolmesta sielunosasta on aina ihmisellä muita osia hallitsevampi.

Platonin valtiossa on myös kolme yhteiskuntaluokkaa. Itsestään selvinä pidettyjä orjia hän ei edes mainitse. Alin ja suurin luokka ovat työntekijät ja palvelijat. Tähän luokkaan kuuluvilla on himosielu määräävänä sielunosana. Nämä halujensa ja himojensa hallitsemat ihmiset tekevät yhteiskunnan ruumiilliset työt ja ruokkivat kansan. Seuraava yhteiskuntaluokka ovat vartijat ja sotilaat. Heillä hallitseva sielunosa on tahtosielu, ja rohkeina he toimivat vartijoina ja sotilaina, vastaten yhteiskunnan järjestyksestä ja turvallisuudesta. Ylimpänä Platonin luokkayhteiskunnassa on sitä yksinvaltaisesti johtava filosofikuningas. Hänellä hallitseva sielunosa on järkisielu. Heidän valtansa vastaa yksilön itsekuria, järjen kontrollia mieliteosta ja himoista. Lopultakin valtion oikeudenmukaisuus koostuu tästä erikoistumisen periaatteesta, järjestyksestä ja kurista: jokaisen on hoidettava osansa.

Kun jokainen on löytänyt oikean eli hallitsevan sielunosansa mukaisen paikkansa, kokonaisuus on tasapainossa ja harmoniassa. Platon kannattaa asiantuntijavaltaa. Järki käyttää valtaa; filosofien tulee johtaa valtiota, koska he ovat ominaisuuksiensa perusteella päteviä hallitsemaan. Totuuden etsijät eivät ole alttiita turmeltumaan vallasta, koska heidät on taipumustensa mukaisesti koulutettu hallitsemisen asiantuntijoiksi.

Yksilön psyyken suhteen kokonaisuuden hyvinvointi on järkevä tavoite: ei ole paheksuttavaa tukahduttaa esimerkiksi liiallista vimmaa ja kiihkeyttä, ja yksipuolinen kehitys on pahasta.

Mitä mieltä sinä olet, toimiiko Platonin analogia yhteiskunnan ja ihmissielun välillä?

Platonin ihanneyhteiskunnassa vallitsee eräänlainen kommunismi. Kahdella ylimmällä luokalla ei ole yksityiselämää, yksityisomaisuutta, eikä edes perhettä. Valtio on heidän perheensä, ja he elävät eräänlaisessa kommuunissa. Yhteiskunnassa vallitsee kuitenkin sukupuolten tasa-arvo, ja myös nainen voi periaatteessa olla vartija tai hallitsija. Ihmisen asemaa yhteiskunnassa ei määrää hänen syntyperänsä vaan kykynsä, sielulliset ominaisuutensa. Lapset kasvatetaan yhteisseimessä, ja heidät erotellaan kykyjensä mukaan eri luokkiin jo pieninä. Eri luokkiin kuuluvat lapset saavat tämän jälkeen erilaisen ja eripituisen kasvatuksen. Tie ihanneyhteiskuntaan kulkee kasvatuksen kautta.

Keskustelkaa pienryhmittäin. Mitä mieltä olette siitä, että ylempien luokkien jäsenille ei sallita perhe-elämää tai yksityisomaisuutta, jotta valtion yhteishenki ei heikkenisi?

Ihannevaltion kritiikki

Platonin aristokraattista ihanneyhteiskuntaa on usein kritisoitu epädemokraattisuudesta: luokkajako on jyrkkä. Platon ei olisi hyväksynyt ajatusta elinikäisestä oppimisesta tai työläisten koulutusmahdollisuuksista. Hän ei olisi hyväksynyt ylipäätään mitään ”perusteetonta” pyristelyä omasta yhteiskuntaluokastaan pois. Yksinvaltaista filosofikuningasta ei ole lupa arvostella, koska hän osaa käyttää järkeään oikealla tavalla. Filosofikuninkaaseen tulee luottaa täydellisesti, järkeensä tukeutuen hän ei yksinkertaisesti voi toimia väärin. Platonin filosofikuninkaalle on sallittu jopa valehtelu, jos hän katsoo sen valtion edun kannalta tarpeelliseksi. Tavallisen kansan on sen sijaan pysyttävä aina ehdottomassa totuudessa.

Platonin yhteiskuntamalli onkin tulkittu jopa totalitaarisen yhteiskunnan malliesimerkiksi. Sir Karl Popperin mukaan Platonin valtioideaali on 1900-luvun totalitarismin edeltäjä. Hänen käsityksensä mukaan valtio olisi itsetarkoitus. Ihmiset ovat olemassa valtiota varten, ja valtiolla on oikeus valvoa heidän yksityisyyttään pakottaakseen heidät toimimaan kokonaisuuden eduksi. Platon näyttäytyi Popperille vaarallisena yhteiskuntasuunnittelija, joka ei välittänyt siitä inhimillisestä materiaalista, jota hän työstää.

Peda.net käyttää vain välttämättömiä evästeitä istunnon ylläpitämiseen ja anonyymiin tekniseen tilastointiin. Peda.net ei koskaan käytä evästeitä markkinointiin tai kerää yksilöityjä tilastoja. Lisää tietoa evästeistä