5. Yhteiskuntafilosofia

Johdanto

Nimensä mukaisesti yhteiskuntafilosofia tutkii yhteiskuntaa koskevia kysymyksiä. Pohtimisen lähtökohtana on usein oikeudenmukaisuus.

Yhteiskunnassa käytetään valtaa. Demokratian ihanteena on, että ihmisillä on valtaa omaan elämäänsä. Demokraattinen prosessi pyrkii sovittelemaan poliittiset kiistat ja sitouttamaan kansalaiset enemmistöpäätöksiin.

Yhteisöllisten näkemysten mukaan yksilöiden hyvä riippuu yhteisen hyvän toteutumisesta. Platonin ihannevaltio on asiantuntijoiden johtama luokkayhteiskunta. Kun kansalaisten kyvyt ja taipumukset määrävät heidän yhteiskuntaluokkansa, kokonaisuus on oikeudenmukainen, tasapainossa. Aristoteleen mukaan ihminen on luonnostaan yhteisöllinen eläin, jonka hyvä elämä voi toteutua vain yhteisön jäsenenä.

Yksilöllisyyttä korostavien näkemysten mukaan oikeudenmukainen yhteisö on olemassa ainoastaan yksilöiden hyvää varten. Hobbes ja Locke tulkitsivat yhteiskunnan sopimukseksi. Hobbes korosti yhteiskuntasopimuksen pakkoa turvallisuuden takia, koska yhteiskunta suojelee itsekkäitä yksilöitä luonnontilan väkivaltaiselta anarkialta. Locken mukaan yhteisön tehtävänä on turvata lainsäädännöllä luonnolliset oikeudet, jotta jokainen yksilö voi tavoitella omaa hyväänsä.

Rawlsin laajojen perusoikeuksien sosiaaliliberalismissa ihmisten pyrkimyksen parantaa asemaansa täytyy hyödyttää myös huono-osaisia. Hyvinvointivaltio oikeutetaan usein Rawlsin ajattelun perusteella. Libertalistista yövartijavaltiota kannattavan Nozickin mukaan valtiolla ei ole moraalista oikeutta tehdä minkäänlaisia tulonsiirtoja.


Hyvinvointi ja tasa-arvo liittyvät oikeudenmukaisuuteen. Toimintamahdollisuuksien teorian mukaan oikeudenmukainen yhteiskunta jakaa resurssit tasa-arvoisesti niin, että ihmisillä on yksilöllisiin tarpeisiinsa perustuvia toimintamahdollisuuksia.

Globaalin oikeudenmukaisuuden näkökulmassa on korostettu oikeudenmukaisuutta suvereenien ja tasa-arvoisten valtioiden välisen sopimusjärjestelyn tuloksena tai kaikkien ihmisten ihmisoikeudet turvaavana maailmankansalaisuutena.

Yhteiskunnat eivät tule koskaan valmiiksi. Utopioiden avulla voidaan pohtia erilaisia päämääriä yhteiskunnan kehittämiseksi.