Vasta-argumentti solipsismille
Solipsismi – maailma on minun sooloni
Kykenetkö kritisoimaan solipsismia tai Berkeleyn ajattelua? Vasta-argumentti subjektiiviselle idealismille voidaan muotoilla realismin avulla. Ontologisen realismin mukaan maailma on tietynlainen ihmisen tajunnasta riippumatta, todellisuus ei edellytä ihmismieltä tai -kieltä ollakseen olemassa. Käytännössä tapahtumat maailmassa ja erilaiset havaittavat ilmiöt toimivat säännönmukaisesti ja tahdostani riippumatta. Jos maailmankaikkeus on oman mieleni tuote, niin miksi en kykene vaikuttamaan todellisuutta ohjaaviin periaatteisiin ja tapahtumien kulkuun? Esimerkiksi unitapahtumien luonne on todellisuutta mielivaltaisempaa ja absurdimpaa juuri siksi, että maailmassa oleminen, havaitseminen ja toimiminen eivät rajoita ja ohjaa mielenprosessien mahdollisuuksia. Ajattelun vapautta eivät myöskään rajoita aistivaikutelmia leimaavat piirteet, kuten pysyvyys, säännönmukaisuus ja rajoittuneisuus.
Yksinkertaisin selitys (vrt. Occamin partaveitsi) on aineellisten kappaleiden olemassaolo havaintojeni taustalla subjektiivisen idealismin sijaan.
Osoittaako argumentti solipsismin vääräksi?
Lukuvinkki: Tasomaa
Hauska esimerkki, joka liittyy solipsismiin, löytyy Edwin Abbottin Tasomaa-romaanista. Sen päähenkilö on kaksiulotteisessa maailmassa asuva neliö nimeltä A. Square, joka matkustaa erilaisiin ulottuvuuksiin, kuten nollaulotteiseen avaruuteen, jossa tapaa Pistemaan kuninkaan. Kuningas on maan ainoa asukas, kaikkivoipa yksinvaltias ja oman maailmansa maailmankaikkeus. A. Squaren yritykset kommunikoida Pisteen kanssa eivät onnistu, sillä Piste uskoo, että kaikki hänen havaintonsa ovat hänen omia ajatuksiaan.
”Tämä Piste on samanlainen olio kuin me, mutta hänen maailmansa rajoittuu ulottumattomaan avaruuteen. Hän on itse oma maailmansa, oma universuminsa; muista kuin itsestään hän ei voi muodostaa mitään käsitystä. Hän ei tunne pituutta, leveyttä, eikä korkeutta, sillä hänellä ei ole ollut kokemusta niistä. Hän ei ole edes tietoinen numerosta kaksi; eikä hän ole ajatellut monimuotoisuutta; sillä hän on itse joka ainoa ja kaikki, eli oikeastaan ei mitään. Mutta silti, huomaa kuinka täydellinen on hänen itsetyytyväisyytensä.“
– Edwin A. Abbott, Tasomaa
”Tämä Piste on samanlainen olio kuin me, mutta hänen maailmansa rajoittuu ulottumattomaan avaruuteen. Hän on itse oma maailmansa, oma universuminsa; muista kuin itsestään hän ei voi muodostaa mitään käsitystä. Hän ei tunne pituutta, leveyttä, eikä korkeutta, sillä hänellä ei ole ollut kokemusta niistä. Hän ei ole edes tietoinen numerosta kaksi; eikä hän ole ajatellut monimuotoisuutta; sillä hän on itse joka ainoa ja kaikki, eli oikeastaan ei mitään. Mutta silti, huomaa kuinka täydellinen on hänen itsetyytyväisyytensä.“
– Edwin A. Abbott, Tasomaa