Descartesin dualismi

Aineeton henki – hengetön aine

Filosofian historian tunnetuin dualisti on Descartes. Aine ja henki ovat Descartesin mielestä toisistaan riippumattomia substansseja. Luonto on ulottuvainen ja aineellisten syiden perusteella toimiva kokonaisuus. Ajatteleva substanssi on puolestaan aineesta riippumaton, eikä sitä voi selittää luonnontieteen avulla. Descartesin ajattelun mukaan aivot voisivat tuhoutua ilman, että hengen tarvitsisi tuhoutua. Henkinen substanssi voi olla kuolematon.

Dualismi vaikutti aikansa maailmankuvaan ja tieteen kehitykseen. Vielä keskiajalla yleisesti uskottiin, että luonnossa on salaperäisiä henkisiä voimia, tahtoa tai päämääriä. Lisäksi fysiologinen tieto lisääntyi, kun sieluttomiin ruumiisiin oli mahdollista perehtyä. Nykynäkökulmasta jaottelu on myös ongelmallinen: esimerkiksi eläimillä ei ole sielua, joten ne eivät voi kärsiä. Täten vivisektio eli elävänä leikkely ei ole väärin.

Myös Descartes joutui miettimään vuorovaikutuksen ongelmaa: hän nojasi aikansa fysiologiseen tietoon ihmisestä, ja ajatteli, että käpyrauhanen olisi se aivojen elin, jossa aineeton ja aineellinen substanssi kohtaisivat.

Descartes kuitenkin jätti arvokkaan perinnön metafysiikalle: länsimainen filosofia sai psykofyysisen ongelman. Descartesin ajattelu avasi uusia uria. Decartesin dualismia kiinnostavampaa on tietää, miten Descartes päätyi kantaansa. Hän otti skeptikoiden haasteen vakavasti. Skeptikoiden mukaan emme voi tietää varmasti mitään. Descartes halusi tietää, mitä jää jäljelle, jos epäilee kaikkea.

Descartesin systemaattisen epäilyn menetelmä.

Jos haluat ajatella uudella tavalla, epäile vanhoja ajattelutapoja. Kyseenalaista annetut totuudet. Murra opinkappaleet.

Ajattele näyttöä, jota katsot. Onko se aivan varmasti olemassa? Descartesin mielestä ei: periaatteessa on aina mahdollista, että erehdyn aistihavainnoistani. Vaikka arkielämä kävisi mahdottomaksi, jos ei voisi luottaa havaintoihin, ne ovat periaatteessa aina epäiltävissä. Voin esimerkiksi olla unessa. Voi olla, että jokin voima harhauttaa minua uskomaan aistihavaintoihini tai päättelyyni. Ehkä ilkeä demoni harhauttaa minua jatkuvasti ja kaikesta. Ehkä olen vain aivot lasimaljassa.

Keksitkö mitään, mikä voi jäädä Descartesin epäilyn ulkopuolelle?

Ilkeä demoni voi harhauttaa minua vain, jos minä on olemassa. Täytyy olla jokin, jota harhauttaa. Jokin, jolle harhat ilmenevät. Ajattelen, siis olen olemassa. Cogito, ergo sum. Jos ihmisellä on varmaa tietoa omasta olemassaolostaan, mitä siitä voi päätellä? Descartesin mukaan ainakin sen, että tiedostava minä on olemassa. Välttämätön totuus on saatu selville, johon metafysiikan ajatukset voidaan ankkuroida.

Luotettavuuden kriteeri perustuu selviin ja kirkkaisiin ideoihin. Ajattelen, siis olen olemassa, on intuitiivisesti selvä ja kirkas idea. Descartesin metafyysinen työ alkaa huomiosta, että mieli tuntee paremmin ideansa kuin niiden mahdolliset aineelliset kohteet. Descartes tarvitsi kuitenkin apua siirtyäkseen tietoteoriasta ontologiaan. Onnekseen – tai epäonnekseen – hän uskoi Jumalan olemassaoloon Anselm Canterburylaisen ontologisen todistuksen perusteella. Jumala on olemassa, eikä Hän huijaa – voin siis luottaa kirkkaisiin ja selviin ideoihin. Tämän perusteella Descartes päättelee, että maailma ja materiaalinen substanssi on olemassa ja sellainen, miltä se näyttääkin. Epäily oli Descartesille vain väline varmuuden saavuttamiseen.

Descartesin päättely ei ole kovin vakuuttavaa – hän astuu harhaan jo ensimetreillä, mutta se kuvaa varman tiedon kaipuuta. Tieteellisen käsityksen mukaan todellisuudesta ei ole saatavilla varmaa tietoa. Elämme todennäköisyyksien varassa.

Sivistävää nippelitietoa!

Descartesin käsitys sielun jakautumattomuudesta ja erillisyydestä ruumiiseen nähden kumosi aristoteelisen ajatuksen naisen huonommasta sielusta. Aristoteleen mukaan naisen sielun harkitseva osa ei pysty kontrolloimaan sielun haluavaa osaa.

Tehtäviä Descartesin dualismista

Kirjaudu sisään lähettääksesi tämä lomake

Ratkaisiko Descartes mielestäsi vuorovaikutuksen ongelman?
Kentän otsikko

Epäile kaikkea järjestelmällisesti. Kuinka vankkoja totuuksia sinä kykenet keksimään?

Millaisia ongelmia näet Descartesin päättelyssä? Mikä tai millainen on se minä, jota mahdollisesti petetään? Voidaanko Jumalan olemassaolo todistaa? Syyllistyykö Descartes kehäpäätelmään?

Kirjaudu sisään lähettääksesi tämä lomake

Peda.net käyttää vain välttämättömiä evästeitä istunnon ylläpitämiseen ja anonyymiin tekniseen tilastointiin. Peda.net ei koskaan käytä evästeitä markkinointiin tai kerää yksilöityjä tilastoja. Lisää tietoa evästeistä