2.1. Metafysiikan luonne ja oikeutus

Mitä metafysiikka on?

Metafysiikka tutkii kysymyksiä, jotka ovat kokeellisen tutkimuksen ulottumattomissa. Esimerkkejä kysymyksistä: Mitä on oleminen? Onko todellisuus jatkuvan muutoksen alainen? Onko kaikella syy? Metafysiikka tarkastelee tyypillisesti olemista yleisellä tasolla – todellisuuden yleisimpiä periaatteita, rakennetta ja luonnetta.

On sanottu, että mikään havaintoaineisto ei voi osoittaa yhtäkään metafyysistä teoriaa todeksi tai vääräksi. Väite on kova, jopa liioiteltu, mutta se kasvaa uskomuksesta, että pelkästään havaintojen perusteella voimme tietää maailmasta vain niukasti. Voimme kysyä vain kysymyksiä, joita voidaan empiirisesti tutkia. Todellisuutta koskevaa metafyysistä pohdintaa eivät rajoita tutkimusmenetelmien vaatimukset, vaan kyse on käsitteiden loogisista suhteista. On jännittävää havaita kuinka paljon ihmismieltä hämmentäviä ja kiihottavia asioita lankeaa käsitteellisen pohdinnan alaan.

Metafysiikan ja ontologian peruskysymys koskee olemista yleensä. Mitä on oleminen? Ei olemista itseään voi havaita, sitä voi vain ajatella. Se on filosofiaa, ei luonnontiedettä. Luonnontieteen metafyysisten sitoumusten avulla emme voi havaita olevaa olevana. Metafyysiset sitoumukset tarkoittavat esimerkiksi oletusta, että todellisuus koostuu atomeista, kaikelle on syy jne. Kun biologia tutkii olevaa elävänä tai fysiikka tutkii olevaa materiaalisena todellisuutena, metafysiikalla ei ole vastaavia rajoituksia. Metafysiikka tarkastelee filosofian keinoin a) kaikkea, mikä on olemassa, b) sitä maailmaa, jossa jokainen ihminen elää, c) niitä ominaisuuksia ja kykyjä, joita jokaisella meistä on ja d) sitä, miksi edes olemista ylipäätään on olemassa



Metafysiikan kysymyksiä

Mitä oleminen on? Miten eri asiat, kuten kieli tai reikäleivän reikä, ovat olemassa? Mitä on samanlaisuus? Tai erilaisuus? Mitä on muutos? Onko kuolema kaiken loppu? Kuka olen? Mistä tulen? Miksi oleva on niin kuin se on? Mitä on kauneus? Millaista on rakkaus? Mitä luonnonlait ovat? Entä pahuus tai järki? Onko olemassa välttämättömiä asioita? Miten matematiikka ja logiikka ovat olemassa? Onko kaikella syy?

Metafysiikan osa-alueet

Metafysiikka (ta meta ta fysika) sana viittaa Aristoteleen (384–322 eaa.) Fysiikka-teoksen jälkeen liitettyyn osaan, jossa Aristoteles tarkastelee olevaa olevana. Hän kutsui sitä "ensimmäiseksi filosofiaksi", muun tutkimuksen kohdistuessa olevan erityispiirteisiin.
Metafysiikka on perinteisesti jaettu ontologiaan, kosmologiaan ja teologiaan. Nykyisin metafysiikka tarkoittaa lähinnä ontologiaa kosmologian ja teologian irtauduttua omiksi erityisalueikseen.

Ontologiassa pohditaan, millä tavalla oleva on olemassa. Perinteisesti on pohdittu olioiden olemista, mutta myös oliota itseään.

Uskonnonfilosofiassa pohditaan filosofian keinoin teologisia kysymyksiä. Esimerkki: miten Jumalan idealla voidaan selittää todellisuutta ja ajattelua? Filosofiassa ei kuitenkaan sitouduta ennalta annettuihin auktoriteetteihin, kuten Jumalaan tai Raamattuun.

Kosmologia käsittelee maailmankaikkeuden syntyä ja rakennetta. Nykyisin tätä tutkimusta tehdään tähtitieteen ja teoreettisen fysiikan parissa. Filosofian alaan kuuluvat kosmologiset kysymykset liittyvät esimerkiksi ajan luonteeseen ja aineen rakenteeseen.

Tarvitaanko filosofiaa todellisuuden ymmärtämiseen?

Metafysiikka on tuomittu tarpeettomaksi. Tiedon kasvun seurauksena on ajateltu, että todellisuutta kannattaa tutkia luonnontieteiden, erityisesti fysiikan avulla. Koko todellisuuden runsaus on pyritty selittämään fysiikan ja muiden luonnontieteiden lainalaisuuksilla. Voin ajatella olemista yleensä aivojeni sähkökemiallisen toiminnan takia. Olemisen ajattelu ei kriitikoiden mielestä johda mihinkään merkitykselliseen, koska oikea kuva todellisuudesta syntyy vain luotettavan tiedon perusteella. Esimerkiksi positivismin ja loogisen empirismin mukaan mielekkäästi voidaan puhua vain siitä, mikä on havaittavissa. Tällöin ainoastaan luonnontieteet voivat kertoa jotain siitä, mitä on olemassa. Tieteellistä tietoa korostavien filosofien mukaan metafyysiset ajatukset ovat tyypillisesti mielettömiä. Heidän mielestään filosofialta puuttuu menetelmät keksiä mielekkäitä metafyysisiä kysymyksiä ja löytää tarkoituksenmukaisia vastauksia. Metafysiikka voi tuottaa kiinnostavia ajatuksia, mutta ne eivät koske todellisuutta.

Moni luonnontieteilijä on pitänyt metafyysisiä ajatuksia, teorioita ja kysymyksenasetteluja hämäränä usvana, joka johtaa tiedosta ja todellisuudesta kiinnostuneen mielen harhapoluille. Oleminen yleensä on pohjimmiltaan hiukkasten tanssia. Kaikki oleva on. Ihminen, seksuaalisuus, ajattelu ja kaikki oleva paljastuvat ainoastaan luonnontieteellisen tutkimuksen edessä.

Mitä metafyysikko voisi vastata luonnontieteilijän kritiikkiin? Olevasta ei voi löytää luotettavaa tietoa ainakaan luonnontieteiden avulla, koska ajattelu jää havainnoilta piiloon. Esimerkiksi Thomas Nagelin mukaan subjektiivista kokemusta ei voi objektiivisesti ymmärtää. Tämä ei tarkoita, että metafysiikassa olisi kysymys mystisistä kokemuksista ja jumalallisista ilmoituksista; metafysiikan teorioita voidaan oikeuttaa järkevän päättelyn keinoin. Luonnontieteet tarkastelevat objektiivista maailmaa, pelkkiä olevan ilmiasuja. Metafysiikka ja luonnontieteet tarkastelevat usein eri asioita – mutta eivät aina.

Myös luonnontieteellistä tietoa voidaan kritisoida merkityksettömyydestä – ei tosin tiedon luotettavuuteen liittyvien puutteiden takia. Päinvastoin. Suuri osa todellisuutta ja itseä koskevista väitteistä ei yksinkertaisesti ole tieteellisesti todistuvia. Luonnontieteet eivät voi tutkia kaikkea. Lisäksi tutkimustulokset edellyttävät aina tulkintaa. Merkitys ei siirry havaintoaineksesta automaattisesti tutkimustuloksiin vaan tulokset rakentuvat ajattelun ja tulkinnan kautta.

Mitkä tieteet tutkivat olemassa olevaa?

Ihmiset tarkastelevat ja ymmärtävät todellisuutta monin eri tavoin. Materiaalisten, aisteilla ja havaintolaitteilla tarkasteltavien ilmiöiden ja asioiden olemista ja lainalaisuuksia tutkivat useat tieteenalat, kuten fysiikka, kemia ja biologia. Filosofi voi puolestaan ihmetellä eri tiedonalojen ontologisia sitoumuksia, kuten sitä, mitä ovat luonnonlait, joita luonnontieteet tuottavat.

Ihmisen mieltä ja käyttäytymistä tarkastelee puolestaan psykologia. Miten tunteellinen kokemus voi saada kyyneleet valumaan? Miten alakuloinen ihminen käyttäytyy? Emme voi ymmärtää alakuloa biologian, fysiikan tai kemian avulla, vaikka aivojen hermosoluverkoilla ja välittäjäaineilla – ja jopa fysiikan hiukkasilla – on oma roolinsa mielentilojen rakentumisessa. Vasta psykologia avaa tiedon kannalta tarkoituksenmukaisen näkökulman, koska se tekee ymmärrettäväksi ihmisen mieltä ja käyttäytymistä luomiensa käsitteiden ja löytämiensä mekanismien avulla. Ajatus on perin yksinkertainen. Eri tiedonaloilla on paikkansa ja roolinsa todellisuuden luonteen paljastamisessa. Metafyysikkoa kiinnostaisi alakulon luonne, mieli ja merkitys – ei niinkään sen tiedollinen selitys. Toki alakulon syiden ja selitysten metafyysisten sitoumusten analyysi olisi luonteva ajattelun kohde.

Ajattelun onneksi on olemassa myös muitakin tiedon tuottamisen tapoja kuin luonnontieteet. Maailman selittämisessä myös uskonnoilla, taiteella ja monilla kulttuurintutkimuksen näkökulmilla on kiinnostavia todellisuuden kuvauksia, jotka värittävät ymmärrystä todellisuuden luonteesta. Kulttuuri on jotain olemassa olevaa ja ihmiselle merkityksellistä, vaikka luonnontieteet eivät avaa siihen luontevaa näkökulmaa. Filosofeja on perinteisesti kiinnostanut niin uskonnollisten, esteettisten ja yhteisöä koskevien kysymysten pohdinta – eivätkä muut tieteet kykene tässä korvaamaan filosofiaa. Jo pelkkä käytetyn kielen raottaminen voi avata todellisuutta syvällisesti. Kielenkäyttö luo aina maailmaa tietynlaiseksi. Filosofisella ajattelulla voi olla tässä monta roolia. Se voi esimerkiksi pyrkiä luomaan selvyyttä erilaisten näkökulmien kirjoon. Tai se voi keskittyä puhtaasti metafysiikkaan ja johdatella argumentaatiota ennakkoluulottomalla pohdinnalla, kysymysten ja vastausyritysten liikkeenä.

Filosofian metafyysinen erityisyys

Filosofia ei erottaudu muista tieteistä niinkään tutkimuskohteidensa perusteella vaan ensisijassa tutkimusmenetelmiensä kautta. Yksi metafysiikkaa leimaava piirre on ollut pyrkimys muodostaa kokonaisnäkemys todellisuudesta tosiasioiden löytämisen tai keksimisen sijaan. Metafysiikka ylittää erityistieteiden tutkimustulokset, ja tosiasiat eivät jää tiedonalakohtaisiksi saarekkeiksi. Metafysiikka voi kartoittaa myös muiden tieteiden taustaoletuksia ja ennakkoehtoja. Samalla eri tieteiden tulokset, järkeily ja yksilön omat kokemukset voivat muokata ajattelun metafyysistä perustaa. Esimerkiksi teknologian kehittyminen ja aivoja koskevan tiedon lisääntyminen 1900-luvulta lähtien ovat vahvistaneet tieteiden materialistisia metafyysisiä sitoumuksia. Aivojaan vaurioittaneiden potilaiden tapaustutkimukset yhdistyvät luontevasti materialistiseen metafysiikkaan.

Metafysiikan tavoite, kokeellisen tutkimuksen ylittävä kokonaisnäkemys maailmasta, saattaa herättää epäilyksiä. Tavoitetta voi pitää ylimitoitettuna ja liioiteltuna. Tieteenalat ovat pirstoutuneet erillisiksi tutkimusalueikseen niin, että juuri mikään ei tunnu yhdistävän tiedettä kokonaisuutena. Tämä näkyy käytännössä vaikkapa ympäristöpolitiikan vaikeutena: taloustiede, yhteiskuntatieteet ja ympäristötieteet tuottavat ympäristöongelmiin liittyvää tietoa ilman, että poliitikoilla olisi käytössä yhtenäistä tieteellistä kantaa päätöksenteon tueksi. Filosofian pyrkimys tuottaa kokonaisnäkemyksiä todellisuudesta saattaa rajoittaa vastuutonta politiikkaa ja tukea kriittisen järjen kehittymistä.



Metafysiikkaa on kritisoitu myös mielivaltaisuudesta. Jos yksi käsitteellisen pohdinnan tuottama näkemys voi olla aivan yhtä perusteltu kuin toinen, niin miten erimielisyydet voidaan voittaa? Eikö silloin sotkeuduta loputtoman saivartelun, spekulaation ja käsitteellisen näppäryyden suohon. Onko metafysiikka siis hölynpölyä ja tyhjää suunpieksentää? Onko mieletöntä kiistellä siitä mitä on fysiikan, havaittavien luonnonlakien, taustalla?

Näin ajatellessa sivuutetaan asian ydin. Metafysiikassa olennaista on käsitteellisesti mielekkäiden kysymysten löytäminen, ajattelun urien raivaaminen – ei niinkään kiistely siitä, mikä on totta. Metafyysisten kysymysten ajatteleminen ja pohdinta ovat elämää rikastavaa toimintaa. Ajattelun liike on olennaisempaa kuin tiedon tavoittelu.

Vaikka filosofi kieltäisi metafysiikan oikeutuksen, on siitä vaikeaa päästä eroon, koska tutkimus ja kielenkäyttö sisältävät aina metafyysisiä kannanottoja. Näiden taustaoletusten avulla voidaan perustella tutkimuksen kohteena olevia väitteitä. Esimerkiksi tunnettu filosofi Ludvig Wittgenstein on verrannut tutkimusten metafyysisten taustaoletusten roolia saranoiden rooliin ovessa. Ilman metafyysisiä sitoumuksia tutkimusta ei voi tehdä yhtään sen enempää kuin ovea avata ilman saranoita. Filosofian yhtenä tärkeänä roolina on koostaa ymmärrys erityistieteiden tuottamista havainnoista.

Ihmisiä on myös aina kiinnostanut metafyysinen spekulaatio. Erilaisten asioiden ihmettely ja syvältä sisältä kumpuavien olemisen tarkoitusta ja päämäärää koskevien kysymysten pohdinta on useimmille ihmiselle luontaista. Ihminen haluaa nähdä merkityksiä ja rakenteita sielläkin, missä sitä ei ole.



Metafysiikka myös ohjaa tiedettä: käsitys siitä mitä on olemassa, vaikuttaa siihen miten tietoa hankitaan. Uudella ajalla filosofian painopiste siirtyi metafysiikasta tietoteoriaan. Ajateltiin, että ennen kuin voidaan sanoa mitään täsmällistä todellisuudesta, olisi hyvä selvittää, mitä ylipäätään ihminen voi tietää. Se, mitä voin tietää, vaikuttaa siihen, mitä voin uskoa olevan olemassa. Jos oletamme, että havaintomme eivät voi tavoittaa kaikkia todellisuuden piirteitä, on tyydyttävä maltilliseen tietoteoreettiseen kantaan, jonka mukaan emme voi koskaan tietää millainen maailma pohjimmiltaan on. Voimme ainoastaan pohtia sitä. Metafysiikkaa on mahdotonta ja tarpeetonta kitkeä kaikkinensa pois inhimillisestä ajattelusta.

Parhaimmillaan metafysiikka on mukaansatempaavaa kirkkaan ajattelun, rikastavien mielleyhtymien ja syvällisen argumentaation juhlaa. Pahimmillaan se on kuivaa, pitkäveteistä ja tyhjänpäiväisten ideoiden kehittelyä.

Peda.net käyttää vain välttämättömiä evästeitä istunnon ylläpitämiseen ja anonyymiin tekniseen tilastointiin. Peda.net ei koskaan käytä evästeitä markkinointiin tai kerää yksilöityjä tilastoja. Lisää tietoa evästeistä