Antiikin filosofit pyrkivät perustelemaan kantojaan tavalla, joka voi vakuuttaa kaikki järkevät olennot. Yleisten periaatteiden ja luonnollisten selitysten etsiminen kuuluu rationaaliseen selittämiseen. Jos todellisuuden eri piirteet ovat järjellä käsitettäviä, voidaan irtautua myyttien ja suullisen perimätiedon tarinoista kohti perustellun tiedon kategoriaa.

Myytit nojaavat tyypillisesti jumalien toimintaan tapahtumien selittämisessä ja pyrkivät antamaan riittävän tiedon raamit jatkuvan asiantilojen tutkimisen sijaan. Myytti ei kuitenkaan tarkoita samaa kuin epätosi; myytit sisältävät jotain olennaista ihmiskunnan kulttuuriperinnöstä, jota ei kannata sivuuttaa olankohauksella. Myös myyttejä voi ajatella.

Filosofian myötä syntyi pyrkimys selittää maailmaa jumalten toiminnan sijaan järkiperäisesti ja argumentoivasti. Papisto selitti todellisuuden toisella tavalla, dogmaattisemmin.