2. Metafysiikka

Johdanto


Filosofi ja dosentti Susanna Lindberg valottaa metafysiikkaa olemisen ihmettelynä.

Metafysiikka käsittelee todellisuuden yleisiä periaatteita, rakennetta ja luonnetta. Metafysiikassa olennaista on kiinnostavien ajattelun urien raivaaminen ja kokeellisen tutkimuksen ylittävä filosofinen synteesi.

Keskeinen metafysiikan käsite on substanssi, joka tarkoittaa todellisuuden perusainesta. Monististen oppien mukaan kaikki koostuu pohjimmiltaan yhdenlaatuisesta aineksesta, joko materiaalisesta tai henkisestä substanssista. Materialismin mukaan mitään itsenäistä henkistä substanssia ei ole olemassa. Esimerkiksi monen nykytutkijan mielestä tietoisuus on aivojen sähkökemiallisten prosessien tuote.

Idealismi
pitää henkistä, esimerkiksi yksilön kokemusta tai yhteisiä merkityksiä, ainoana substanssina. Olemme ainoastaan havaintojemme avulla yhteydessä maailmaan, emmekä pääse kokemuksiemme ulkopuolelle tarkastelemaan, onko mitään aineellista edes olemassa. Platonin ideaopin mukaan perustava todellisuus on järjen ja ymmärryksen avaama ideoiden maailma. Todellisuus jakautuu ideoiden ikuiseen maailmaan ja aistien avulla tavoitettavaan muutoksenalaiseen aineelliseen maailman. Platonin ajattelussa näkyy myös dualistisia piirteitä.

Dualistin mukaan todellisuus koostuu sekä aineellisesta että henkisestä substanssista. Dualisti Descartes ajatteli, että kaksi todellisuuden perimmäistä rakennusainesta kohtaavat ihmisessä. Arkiajattelun ja dualismin perusongelmaksi jää substanssien välinen vuorovaikutus: miten henkinen voi olla yhteydessä aineelliseen?

Klassinen metafysiikan ongelma on kysymys ”Onko kaikki ennalta määräytynyttä?” Determinismin mukaan kaikki tapahtumat seuraavat kausaalisesti edeltävistä tapahtumista. Tiukan determinismin maailmassa ei ole tilaa tahdonvapaudelle tai moraaliselle vastuulle. Indeterminismin mukaan sattumat ja vapaa tahto ovat todellisuudessa vaikuttavia tekijöitä. Inhimilliseen todellisuuteen liitetyn vapauden ja luonnonilmiöihin liitetyn välttämättömyyden yhdistää kompatibilismi: ihmisen tahto on vapaa, jos kukaan ei pakota häntä tekemään asioita uskomustensa vastaisesti.

Toinen metafysiikassa usein pohdittu kysymys koskee muutoksen ongelmaa: ”Onko muutosta olemassa?” Parmenides järkeili, että tosiasiassa muutos ei ole mahdollista, koska mistään ei voi tulla mitään muuta kuin mitä se on. Zenon pyrki puolustamaan Parmenideen ykseysoppia keksimällä paradokseja, jotka osoittavat muutoksen mahdottomaksi. Herakleitos taas luotti havaintoihinsa, joiden mukaan kaikki on jatkuvassa muutoksessa.