1.3. Filosofia etsii ongelmia

Ihmettely ja kyseleminen

ajatuskupla-adams1.pngshutterstock_151370294_p.jpg

Filosofia alkaa ihmettelystä, joka nostaa esiin kysymyksiä ja vastausyrityksiä. Kysymysten tulisi johdattaa uusien ajatusten äärelle. Oudoista ja yllättävistä kysymyksistä voi löytää tuoreen näkökulman, totuuden siemenen. Filosofia on aina etsinyt kysymyksiä, suuria ja tärkeitä kysymyksiä.

Kysymykset auttavat oppimaan uutta, ne työntävät ajattelua eteenpäin. Pelkkä kysyminen ei kuitenkaan riitä. Kysymysten pitää innostaa vastausyrityksiin, jotka pakottavat kysymään uusia kysymyksiä. Ajattelua kantaa kysymysten ja vastausten liike – se kehittää ymmärrystä ja murtaa ennakko-oletuksia. Filosofian yhtenä tehtävänä on rohkaista heittäytymään ajatusten virtaan, ennakkoluulottomasti.

Filosofi ei voi koskaan tyytyä toteamaan, että kaikkea ei voida selittää ja jättää kiinnostavia kysymyksiä kysymättä. Kaikkea voidaan ajatella järkiperäisesti – löytyipä riittäviä selityksiä tai ei.

Tunnetuimmat filosofiset kysymykset ovat ikuisuuskysymyksiä – sellaisia, jotka näyttäisivät puhuttelevan ihmistä eri aikakausina. Mistä elämässä on lopulta kysymys? Mitä on kuolema? Eri aikakaudet nostavat esille erilaisia kysymyksiä, osa kysymyksistä on siirtynyt erityistieteiden haltuun , ja osa on vain lakannut kiinnostamasta.

Filosofian historian tuntemus tukee ajattelun liikettä. Monia antiikista ja valistuksesta kasvaneita ongelmia ja teorioita on vaikea ymmärtää oikealla tavalla. Monet kysymykset ovat ajan saatossa monimutkaistuneet niin, että niiden pohtiminen vaatii laajaa filosofista yleissivistystä.

Järjettömän tuntuisesta kysymyksestä voi ymmärtää kysymykseen liittyvän järjen ja mielekkyyden, mikäli tuntee filosofian historiaa. Onko maailmankaikkeus vain minun omat tajunnantilani ja aistimukseni? Kysymys saattaa kuulostaa omituiselta, mikäli lukija ei tiedä minkälaisista filosofisista ongelmista nousee kysymyksen kysymisen pakko. Solipsismin mukaan on olemassa vain tiedostavan minän tajunnantilat ja aistimukset. Kysymyksen nouseminen esiin liittyi tietoon. Ihminen ei voi päästä havaintojensa ulkopuolelle tarkastamaan millainen maailma on. Taustalla kummitteli skeptismin esittämä haaste: mitä voimme varmasti tietää? Tiedän varmuudella ainoastaan sen, että havaintoni ovat, mutta en tiedä, ovatko havaintojeni oletetut kohteet olemassa silloin, kun minä en niitä havaitse. Historian opetukset rakentavat ymmärrystä ja ajattelun sisältöjä.

Ennakko-oletukset

marsilaiset-TV.png

Yksi kriittisen ajattelun muoto on ennakko-oletusten tutkiminen. Jokaisen esittämämme kysymyksen taustalla on ennakko-oletus tai -oletuksia. Jos kysymme, mikä on elämän tarkoitus, tulemme olettaneeksi, että elämällä on jokin tarkoitus. Jos kysymme, miksi Brutus murhasi Caesarin, oletamme, että hän murhasi. Usein tulemme pohtineeksi jotakin kysymystä miettimättä, onko kysymys mielekkäällä tavalla asetettu.

Ellemme kyseenalaista ennakko-oletuksia, olemassa olevat kysymykset ohjaavat ajatteluamme ja toimintaamme automaattisesti.

Olettakaamme, että on keskusteltava vaikkapa siitä, pitäisikö Suomen liittyä Natoon. Jokainen keskustelija kysyy mielestään tärkeän kysymyksen. Yksi kysyy, miten Suomen turvallisuustilanne mahdollisesti on muuttumassa? Toinen kysyy, mitä Natoon liittyminen maksaisi verrattuna nykytilanteeseen? Kolmas kysyy, mitä vaihtoehtoja on olemassa: onko EU:n yhteinen puolustus kehitteillä uudella tavalla? Vielä joku kysyy, onko Nato muuttunut Suomen kannalta ratkaisevalla tavalla? Näiden kysymysten nojalla jokainen kokoaa joukon uskomuksia – arvoja ja faktoja – joiden pohjalta asiaa koskeva päättely etenee. Kun premissit eroavat, eri ihmiset tulevat aivan erilaisiin lopputuloksiin, vaikka jokainen päättelisikin loogisesti.

On siis ihmeteltävä, miksi eri ihmiset kysyvät erilaisia kysymyksiä. Kysymysten taustalla ovat juuri erilaiset ennakko-oletukset. Ennakko-oletusten taustalla taas piileskelevät erilaiset arvot: esimerkiksi moraaliset, poliittiset, taloudelliset tai tiedolliset arvot. Jos haluamme laajentaa ja syventää ajattelua, on opittava vaihtamaan ennakko-oletuksia, jotta voimme kokeilla erilaisia vaihtoehtoja. Kriittinen ajattelu ei siis tarkoita toisten ajatusten alasampumista, elleivät ne satu välittömästi itseä miellyttämään.

Päättelyn kannalta on pantava merkille, että ennakko-oletukset saavat meidät valitsemaan erilaisia päättelyn lähtökohtia eli premissejä. Premissijoukon tärkeä ominaisuus on sen ristiriidattomuus. Ristiriidattomia premissijoukkoja voidaan koostaa lukuisilla eri tavoilla. Kun ennakko-oletukset eroavat, saadaan kokoon erilaisia premissijoukkoja. Vaikka kaikki päättelisivät loogisesti oikein, lopputulokset eroavat joka tapauksessa.

Ennakko-oletukset ovat tyypillisiä ihmisten arkisessa kielenkäytössä. Esimerkiksi jotkut oluen juomisesta nauttivat ihmiset hämmästyvät nähdessään absolutistin baarissa. Heidän ennakko-oletuksensa on, että baariin tullaan juomaan alkoholia.

Pohdi, millaisia ennakko-oletuksia erilaiset kysymyksenasettelut paljastavat.

Filosofiset ongelmat

Filosofinen kysymys määrittelee pohdittavan ongelman tai ongelmat. Filosofinen ongelma on tyypillisesti avoin: vastaus ei ole suoraan havaittavissa, eikä oikeaa vastausta tyypillisesti edes ole. Jos vastaus olisi yksinkertaisesti mitattavissa, filosofian luonne rajautuisi asiaa tutkivan tieteenalan filosofisten sitoumusten tarkastelemiseksi. Aina edes suunta, josta vastausta pitäisi etsiä, ei ole selvä. Tästä huolimatta kaikki vastaukset eivät ole yhtä hyviä, koska vastausten perustelut voivat olla parempia tai huonompia.
ajatuskupla-adams2.png
Filosofi ei voi selvittää vaikkapa kyselylomakkeilla sitä, mitä esimerkiksi totuus on. Hän voi toki selvittää, mitä ihmiset pitävät totuutena. Maailmaa havainnoimalla ei voi selvittää, mitä ovat filosofisesti mielenkiintoiset käsitteet, kysymykset ja vastaukset. Filosofiassa todellisuutta täytyy ajatella.

Myös se, mitä filosofia on, on filosofinen ongelma. Filosofista keskustelua kuvaa hyvin se, että filosofit eivät ole päässeet muutamassa tuhannessa vuodessa yksimielisyyteen siitä, mitä filosofia on. Myöskään filosofian tehtävästä ei ole yksimielisyyttä.

Filosofoinnin ongelmallisen lähtökohdan voisi muotoilla seuraavasti: ”Jokaiseen ongelmaan on ratkaisu – jokaisesta ratkaisusta löytyy ongelma”.