1.5. Filosofisen argumentaation juurilla

Sofistit ja puhetaito

Ateenan kaupunkivaltiossa ajateltiin, että elämässä menestymisen taitoa voi harjoitella. Politiikka oli osin demokraattista, oikeudenkäynnit pidettiin usein valamiesten edessä, ja väitteleminen oli tyypillistä ajanvietettä. Ihanteena oli puhetaito ja laaja yleissivistys: kaunopuheinen vapaa mies kykenee esittämään vakuuttavasti argumenttejaan erilaisten yleisöjen edessä. Syntyi sofistien eli puhetaidon, väittelytekniikoiden ja yleissivistävien aineiden opettajien ammattikunta.

Sofistit väittivät tiedon ja moraalin riippuvan yhteisöstä ja yksilöstä – eri yhteisöissä on erilaiset käsitykset tiedosta ja moraalista. Jos haluaa puolustaa omaa näkökantaansa menestyksellisesti, on opittava puhumaan hyvin. Tunnetuin oman aikansa sofisteista oli Protagoras (n. 490–420 eaa.). Protagoraan homo mensura -periaatteen mukaan ihminen on kaiken mitta. Periaate asettaa havainnon tekijän havaittua ilmiötä tärkeämmäksi. Sofistit keskittyivät ihmisen, moraalin ja kulttuurin tutkimiseen. Protagoraan mukaan viisas on se, joka saa asiat toisille näyttämään siltä, että niistä on heille hyötyä.

Sofisti-nimitys on Platonin ajoista lähtien merkinnyt epäilyttävää ja itseriittoista viisastelijaa. Alun perin nimitys on ollut myönteinen – olivathan he kunniallisia opettajia. Ei ole syytä epäillä sofistien, ainakaan varhaisimpien, tarkoitusperiä tai filosofista tasoa. Erityisesti myöhäisempiä sofisteja on kuitenkin pilkattu kiistelytaidon (eristiikka) harrastajiksi, eikä heitä ole niinkään pidetty ajattelun ja argumentoinnin (dialektiikka) tai retoriikan opettajina.

Platonin Sokrates piti sofisteja vaarallisina. Sokrateen mukaan ihmisen on etsittävä totuutta ja pyrittävä hyvään, mutta sofistit opettivat retoriikkaa eli puhetaitoa maksua vastaan kenelle tahansa. Retoriikka pyrkii vakuuttamaan ja unohtaa totuuden, koska totuus ei ole aina miellyttävä. Puhetaito ilman moraalista kypsyyttä on tuhoisaa. Aristoteles ajatteli asiasta eri tavalla kuin Sokrates. Myös totuus ja oikeus tarvitsevat keinoja, joiden avulla kuulijat voivat oivaltaa väitteen voiman. Totuus vetoaa luonnostaan ihmisiin, ja olisi kohtuutonta, jos totuuden ymmärtämisen esteenä olisi kömpelö puhetaito.

Verkostoitumista korostavan yhteiskunnan roolit edellyttävät kansalaiselta itsensä esittelyn taitoja enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Puhetaidon ja julkisuudenhallinnan opetukselle on kysyntää. Omaa tai eturyhmän etua ajetaan retoriikan ja kirjallisten tehokeinojen lisäksi myös tutkimustiedon avulla. Tutkimustieto voi taipua eri intressiryhmien tarpeisiin: esimerkiksi tupakoinnin haittoja, lääkevalmisteiden vaikuttavuutta tai ilmastonmuutosta koskevia tutkimustuloksia on tuotettu myös yritysten tarpeiden perusteella vastoin tieteen omia kriteerejä.

Filosofisen keskustelun muodot

Dialogi

Filosofinen keskustelu pyrkii tyypillisesti olemaan muodoltaan dialogista tai väittelevää. Dialogi suomennetaan usein vuoropuheluksi. Dialogi ei kuitenkaan ole siinä mielessä vuoropuhelua, että keskustelijat esittäisivät vuorotellen omia kantojaan, vaan sitä, että yhdessä ajatellen voitaisiin ylittää keskustelijoiden alkuperäiset mielipiteet. Tässä mielessä (Platonin dialogien sankarin) Sokrateen keskustelutyyli ei ole dialoginen, koska Sokrates johdattelee keskustelukumppaneitaan kohti oivalluksia ja ymmärrystä. Dialogin aikana keskustelijat voivat muuttaa alkuperäisiä kantojaan löydettyään parempia perusteluja. Dialoginen keskustelu edellyttää avoimuutta argumenteille lukkoonlyötyjen käsitysten ja ennakkoluulojen sijaan.

Väittely


Väittely on argumentaation ja retoriikan soveltamista käytäntöön. Perinteisessä väittelyssä on kaksi joukkuetta, joista toinen vastustaa ja toinen puolustaa annettua väitettä. Kumpikin joukkue saa yhtä paljon puheaikaa. Usein väittelyssä on myös tuomari, joka ratkaisee voittajan – mikäli voittaja halutaan löytää. Väittelyssä on aina sääntöjä, jotka määrittelevät, miten väittelyä tulee käydä. Väittely on kurinalaista.

Väittelyä voidaan käydä eri tavoin. Väittely voi olla kamppailua, jossa paras argumentti voittaa. Väittely voi olla leikkiä ja peliä, yhteistyötä ja hauskanpitoa. Väittely voi olla tutkivaa ja rakentavaa, dialogia lähestyvää pyrkimystä ymmärtää enemmän. Väittely on kuitenkin aina perustelemisen taitoa.

Kennedy_Nixon_Debate.jpg

Vinkkejä