Filosofisia työkaluja

Aloittelijan apuvälineet

Ajattelun työkalupakki sisältää runsaasti erilaisia ajattelun työkaluja erilaisiin tarpeisiin. Filosofoinnin kannalta on hyvä kiinnittää huomiota ensinnäkin siihen, millaisia kysymyksiä kannattaa pohtia. Toinen keskeinen työkalu on perusteleminen – muuten emme osaa arvioida kysymyksiin annettuja vastauksia. Väitteiden arvioiminen edellyttää myös vertailua ja jäsentämistä: käsitteellisten erojen, yhteyksien ja samankaltaisuuksien tajuaminen selkiyttää ajattelua ja helpottaa käytännön päätöstentekoa. Ajattelu antaa oivaltamisen iloa ja auttaa avaamaan uusia näkökulmia ja mahdollisuuksia.

Alla on esitelty filosofian työkalupakkia astetta täsmällisemmin ja edistyneemmille ajattelijoille.

Käsitteiden määrittely (vrt. käsiteanalyysi) on keskeisin filosofian työkalu. Asianmukaiset määritelmät ovat täsmällisen kielenkäytön keskeinen apuväline – muutoin kielenkäyttö jää moniselitteiseksi ja epämääräiseksi. Määrittelyjen ansiosta voimme käyttää käsitteitä niin, että kaikki ymmärtävät ne samalla tavalla – siten kuin ne on määritelty. Filosofisen keskustelun lähtökohdaksi voi ottaa alustavan määritelmän, jonka pohjalta aloittaa asiaa koskevan pohdinnan. Määritelmän pohtiminen tuottaa ymmärryksen lisäksi entistä tarkemman määrittelyn.

Käsitteelliset erottelut ovat toinen olennainen filosofian työkalu. Filosofinen ajattelu hyödyntää käsitteellisten erottelujen hedelmiä. Erottelu on myös yhteydessä määrittelyyn, koska käsitteiden määrittelyyn liittyy taju käsitteiden välisistä eroista ja käsitteiden pätevyysalasta.

Esimerkkejä käsitteellisistä erotteluista ovat esimerkiksi objektiivinen ja subjektiivinen, absoluuttinen ja suhteellinen, välttämätön ja riittävä ehto.

Objektiivinen tarkoittaa yleispätevää, yksittäisen henkilön omasta näkökulmasta riippumatonta kantaa. Esimerkiksi painovoima on objektiivinen tosiasia: en voi itse päättää vaikuttaako se minuun vai ei. Subjektiivinen tarkoittaa kokijan näkökulmaan sidottua arvostelmaa. Esimerkiksi lukiolainen voi kokea subjektiivisesti, että koe meni hyvin, vaikka hänen saamansa objektiivisiin arviointikriteereihin perustuva arvosana ei sitä olekaan. Tyypillisesti makuarvostelmat ovat subjektiivisia.

Esimerkiksi köyhyydestä puhutaan absoluuttisessa ja suhteellisessa mielessä. Absoluuttisesti köyhä on kaikkialla ja kaikkina aikoina köyhä, hän ei omista käytännössä mitään. Suhteellinen köyhyys tarkoittaa yhteisönsä jäsenten enemmistöön verrattua köyhää. Suomessa television ja vuokrakämpän omistava työtön ihminen voidaan luokitella (suhteellisesti) köyhäksi, vaikka hänen tuloistaan ja omaisuudestaan nauttiva nigerialainen ihminen olisi vauras.

Riittävät ehdot tarkoittavat ehtoja, joiden vallitessa tietty asia toteutuu. Välttämätön ehto tarkoittaa ehtoa, jota ilman tietty asia ei toteudu. Esimerkiksi: vesi on itse keitetyn kahvin välttämätön ehto, ilman vettä ei kahvia tule. Kun pelkkä vesi ei riitä kahvin keittämiseen, se ei voi olla riittävä ehto. Pannukahviin tarvitaan ainakin vettä, kahvia, kahvipannu ja hella tai muu lämpölähde. Näin muodostuvat kahvinkeiton riittävät ehdot. Riittävät ehdot ovat myös itse keitetyn kahvin välttämättömiä ehtoja. Riittävät ehdot eivät aina suinkaan ole välttämättömiä ehtoja: kahvia voi ostaa vaikkapa kahvilasta, sitä ei aina tarvitse itse keittää.

Kriittisyys on tärkeä taitavan ajattelun väline. Kriittinen ajattelija ei hyväksy esitettyjä väitteitä annettuina: väitteet tulee kyseenalaistaa (mikä ei tarkoita automaattista tyrmäämistä), arvioida ja selvittää niiden pätevyyden rajat. Filosofit ovat kirjoittaneet erittäin paljon erilaista kritiikkiä ja vastakritiikkiä, esimerkiksi empiiristä metafysiikkakritiikkiä (mm. looginen positivismi), naturalismin kritiikkiä (mm. Kant), kapitalismin kritiikkiä (mm. Marx), feminististä kritiikkiä (mm. de Beauvoir) jne.

Virhepäätelmien metsästäminen on yksi osa filosofista argumentointia. Epäpätevät argumentit ovat virheellistä päättelyä, ja niiden havaitseminen voi olla erittäin hankalaa. Ihmisjärki on rajallinen: looginen ja analyyttinen tapa ajatella vaatii harjoittelua. Virhe voi olla muodollinen ja koskea argumentin rakennetta tai olla sisällöllinen.

Yksi ilmiöiden ymmärtämistä helpottava tekijä on oikean tai tarkoituksenmukaisen selitysperustan löytäminen. Reduktio tarkoittaa pyrkimystä palauttaa selitys perustavalle tasolle. Esimerkiksi materialisti voi palauttaa tietoisuuden hermoverkkojen sähkökemialliseksi toiminnaksi. Kriitikko voi ajatella, että tietoisuuden monimutkainen, hienovireinen ja omalakinen toiminta yksinkertaistuu samalla hedelmättömäksi ja ilmiön luonteen väärinymmärtäväksi aineelliseksi selitykseksi. On kuitenkin luontevaa ajatella, että yksi luonnontieteessä toimiva fysikaalisten ilmiöiden selitystapa toimii myös filosofisessa tietoisuuden ymmärtämisessä. Ainakin reduktio voi toimia välineenä, joka paljastaa jotain kiinnostavaa, vaikka se ei kertoisikaan totuutta asioiden luonteesta.

Looginen rakennelma viittaa ajatusrakennelmaan, joka ei millään yksinkertaisella tavalla ole olemassa. Esimerkiksi keskiverto suomalainen mies on kuvitteellinen henkilö, abstraktio, joka voidaan rakentaa tilastotiedon perusteella, vaikka todellisuudessa yhtään tällaista ihmistä ei ole olemassa. Abstraktio voi kuitenkin auttaa ilmiöiden ymmärtämistä ja niistä keskustelemista. Ajattelua saattavat helpottaa mielekkäät loogiset rakennelmat. Purupähkinä: ovatko kaikki materiaaliset esineet loogisia rakennelmia?

Platon käytti paljon analogioita Sokrateesta kertovissa dialogeissaan. Analogia tarkoittaa vastaavuutta, kahden erillisen asian rinnastamista toisiinsa jonkin havaitun yhdenmukaisuuden perusteella. ”Ihminen käsittelee tietoa kuin tietokone.” Ehkäpä tunnetuimmat analogiat liittyvät Valtio-dialogiin, jossa oikeudenmukaisen valtion yhteiskuntaluokat rinnastuvat sielunosien väliseen harmoniaan. Samoin tunnettu luolavertaus on analogia. Analogiat voivat valaista ja havainnollistaa joitakin tutkitun ilmiön piirteitä, mutta ne voivat myös johtaa harhaan.

Filosofiset ajatuskokeet jäljittelevät kokeellisen tutkimuksen pyrkimystä eristää ilmiön ratkaisevat tekijät filosofian keinoin. Esimerkiksi ajatusta yhteiskuntasopimuksesta (ks. yhteiskuntafilosofia) on pidetty ajatuskokeena, koska sen avulla pyritään oikeuttamaan yhteiskunnan olemassaolo, eikä sen tavoitteena ole kuvailla mitään olemassa olevaa sopimusta.

Induktio ja deduktio: Induktiossa tehdään yleistyksiä yksittäistapausten ja havaintojen perusteella. Deduktiossa päätellään yleistyksen perusteella yksittäistapauksia koskeva väite.

Ockhamin partaveitsi: Filosofisen ajattelun yksi perussääntö on saanut nimensä munkki Wilhelm Ockhamilaisen (1285–1349) mukaan. Jos kaksi teoriaa selittää saman asian yhtä hyvin, yksinkertaisempi on parempi. Partaveitsen voi kiteyttää ajatukseen ”ei pidä tehdä turhia olettamuksia”. Voi olla, että havaintolaitteille näkymättömät kentaurit liikuttavat taivaankappaleita, mutta selitys ei anna mitään lisäarvoa fysiikan teorioille. Ajatuksen voi muotoilla myös niin, että mahdollisimman yksinkertainen teoria, joka selittää mahdollisimman paljon asioita, on paras mahdollinen teoria.

Peda.net käyttää vain välttämättömiä evästeitä istunnon ylläpitämiseen ja anonyymiin tekniseen tilastointiin. Peda.net ei koskaan käytä evästeitä markkinointiin tai kerää yksilöityjä tilastoja. Lisää tietoa evästeistä