1.2. Hyvä elämä

Hyvän elämän filosofia – jooga



Kirjailija, ohjaaja ja luennoitsija Taavi Kassila kuvaa joogafilosofiaa joogin itsensä näkökulmasta. Maija-Riitta Ollila haastattelee.
ajatuskupla.png
Joogan taustalta löytyy rikas filosofinen ajatteluperinne. Erilaisten joogatekniikoiden ruumiillisilla ja henkisillä harjoituksilla ihminen voi pyrkiä hallitsemaan mielentilojaan saavuttaakseen onnellisen ja hyvän elämän. Monituhatvuotinen perinne auttaa rauhoittamaan mielen arkisen hälinän keskellä. Ehkäpä yksilökeskeisen ja hektisen kulttuurin näkökulmasta mielenrauha on juuri nyt tärkeämpää kuin koskaan.

Hyvä elämä – elämän tärkein päämäärä?

Antiikissa kysymys hyvästä elämästä oli kaiken keskiössä, se kosketti jokaista ihmistä myös käytännössä eikä pelkästään teoriassa. Miten minä onnistun elämään todeksi kaiken sen viisauden, mitä filosofia voi parhaimmillaan antaa?

Aristoteles ja hyvä elämä

Aristoteles ajatteli, että onnellisuus on itsessään hyvä päämäärä kaikille ihmisille. Aristoteleelle onnellisuus ei tarkoita onnentunteen ohikiitävää hetkeä, vaan onnellisuus asettaa ihmisen elämänkaaren kokonaisuuden oikeaan mittasuhteeseen. Hyvää ja onnellista elämää ei tarvitse hävetä. Onnellisessa elämässä voi olla takaiskuja ja ahdistusta, iloa ja surua, onnistumisia ja menestystä.

Ihmiset eivät synny samalle lähtöviivalle: ihmisillä on erilaisista ominaisuuksistaan ja elinolosuhteistaan riippuen erilaiset mahdollisuudet elää onnellista elämää. Aristoteleen mielestä valtaosa ihmisistä on heikkotahtoisia ja toteuttavat halujansa ja elävät tunteidensa vallassa vastoin järkeään. Samoin onnettomuudet, rumuus, köyhyys, orjuus ja muut vastoinkäymiset voivat estää onnellisen elämän. Onnellisuus ei riipu pelkästään yksilön tahdosta. Siksi yhteiskunnan tehtävä on mahdollistaa hyvä ja onnellinen elämä mahdollisimman monelle kansalaiselleen.

Hyvä ja onnellinen elämä rakentuu tekemällä hyveellisiä tekoja. Hyveelliset teot syntyvät harjoittelun ja kasvatuksen seurauksena. Kasvatuksen ja harjoittelun avulla on mahdollista oppia haluamaan ja tuntemaan oikein, niin että luonteen hyveet eli oikeudenmukaisuus, rohkeus ja kohtuullisuus kehittyvät. Luonteen hyveiden lisäksi käytännöllinen järkevyys helpottaa ihmisen tasapainoilua hyveen keskitietä kohti. Useimmat ihmiset horjuvat hyveellisten ja paheellisten tekojen välillä. Aristoteleen mukaan hyveellinenkin ihminen voi käyttäytyä hillittömästi, vaikka hyveellisyys tarkoittaa järkevää tasapainoilua kohtuuttomien ääripäiden välillä. Kohtuullisuus on hyve, joka loistaa poissaolollaan nykyisestä läntisestä kulttuuripiiristä. Lopulta vasta järjen käytössä toteutuu ihmisen korkein hyvä.

Voiko hyvän elämän määritellä olemuksen avulla?

Victor_of_Aveyron.jpg

Aristoteles ajattelee, että on olemassa jonkinlainen muuttumaton ihmisluonto, joka määrittelee "rationaalisten eläinten" ihanteeksi hyveellisyyden. Ihmisellä on telos, sisäinen päämäärä, joka hänen on tarkoitus saavuttaa. Aristoteleelle telos ei kuitenkaan tarkoita yksilöllisiä elämäntavoitteita, siis sitä mitä kukin haluaisi olla vaan kaikkien ihmisten yhteisiä päämääriä siitä, millaiseksi ihmisten pitäisi kasvaa ja kehittyä. Ihmistä tarkkailemalla voidaan tietää, mikä on ihmiselle hyväksi.

Olemusajattelua on kritisoitu monin eri tavoin. Esimerkiksi biologia ja neuropsykologia korostavat, että lajimme evoluutiohistoria määrittelee ihmisluonnon keskushermoston tuottamaksi kyvyksi sopeutua kulloinkin vallitseviin elinolosuhteisiin. Esimerkiksi ns. susilasten keskushermosto pyrkii sopeutumaan ei-inhimilliseen yhteisöön, koska aivot kypsyvät myös kokemusten perusteella. Hermostomme muovautuvuus määrittelee olemuksemme evoluution ketjun linkiksi – ei ole olemassa muuttumatonta olemusta.

Tarpeet, ihanteet ja tavoitteet

JRaine-Broyeuse.jpg

Hyvään elämään liittyy myös tarpeiden tyydyttyminen. Tyypillinen tarpeita koskeva erottelu tehdään perustarpeiden (esim. ravinto, lämpö, turvallisuus) ja ylempien tarpeiden (esim. ystävyys, rakkaus, luovuus, itsetoteutus) välillä. Erottelun taustalla on Maslowin klassinen ajatus tarvehierarkiasta. Onko tarpeiden tyydyttyminen hyvän elämän välttämätön mutta riittämätön ehto? Vaikka tarpeiden tyydytys ei riitä takaamaan hyvää elämää, orjuudessa se ei ole edes mahdollista.






Halut eivät ole tarpeita

Ihminen haluaa monia asioita, mutta tarvitsee suhteellisen vähän. Vaurastumisen paradoksin mukaan yhteiskunnan vaurastumisen myötä ihmisillä ei ole varaa kaikkeen haluamaansa, koska halut kasvavat vaurastumisen myötä ja vaurastumista nopeammin. Esimerkiksi Epikuros korosti, että hyvän elämän kriteerinä on viisaasti valittu pitkän tähtäimen nautinto. Haluihin tarkertuminen estää tyydytyksen ja mielihyvän kokemisen, koska yhteisö tuottaa ihmiselle jatkuvasti uusia halujen kohteita. Mitä enemmän ihminen haluaa, sitä useammin hän on tyytymätön.

Tavoitteet, arvot ja ihanteet luovat merkityksiä

Hyvän elämän on ajateltu edellyttävän myös ihanteita, arvoja ja merkityksiä. Ne motivoivat ihmistä elämään hyvää elämää. Ihanteet antavat ihmisen tavoitteille ja päämäärille syvyyttä. Esimerkiksi Homeerinen ihmisihanne korostaa valioyksilöitä, jotka menestyvät sodassa, osaavat asiat muita paremmin, ovat neuvokkaita, ylpeitä ja vieraanvaraisia. Sokraattinen ihanne korostaa puolestaan järjen käyttöä ja totuuden etsimistä.

Kaikilla ihmisillä on ihanteensa, esimerkiksi ihanteettoman ihmisen (karkeasti kyynikko) ihanne. Antiikin kyynikko Diogeneen mukaan moraalissa on kyse yksinkertaisuudesta ja paluusta luontoon. Säädyttömyys (mm. temppelistä varastaminen, ihmislihan syöminen, julkinen masturbointi), askeettisuus, kipu ja nälkä auttavat kohti hyvettä. Onnellisuus ei riipu ulkomaailman sattumanvaraisuuksista. Diogeneksen mukaan "Ihmiset ovat tehneet kaikista jumalien lahjoista monimutkaisia".

Millaisia hyvään elämään liittyviä ihanteita sinulla on?

Jean-Léon_Gérôme-Diogenes-Walters_37131.jpg

Vapaus



Käytännössä ihminen elää tosiasioiden ja mahdollisuuksien maailmassa. Se tarkoittaa vapautta ja valtaa tehdä omaa elämää koskevia valintoja. Vapaus on arvokasta. Elämän keskeiset valinnat joudutaan kuitenkin tekemään tietämättä, mitä ne tuovat tullessaan; vasta kokemus tuo tajun siitä, mikä on olennaista ja tärkeää.

Fred-Meyer.jpg

Onko onnellisuus kiinni siitä, mitä päättää tavoitella, vai siitä, miten omat vapaat valinnat voivat toteutua? Onko markkinatalous tuottanut meille liikaa vaihtoehtoja?

Joudun valitsemaan arkiset kutustavarani satojen erilaisten kulutustavaroiden joukosta. Vaihtoehtojen paljous muuttuu jossain vaiheessa ahdistavaksi. Vapauden pitäisi olla syvempää kuin triviaali kulutusvalinta. Sen pitäisi mahdollistaa elämän päämärien toteutuminen eikä typistyä koskemaan triviaaleja valintoja annettua päämäärää kohti. Päämäärät ovat usein välineitä olennaisempia. Joku viisas on sanonut, että jos olisimme köyhempiä, meillä ei olisi varaa niin moniin vaihtoehtoihin. Jos kaikkea on helppo saada, mikään ei lopultakaan tunnu miltään. Been there, done that. Sartren eksistentialismin mukaan ihminen on vastuussa siitä, millaiseksi hän itsensä luo.


Oikeudet ja velvollisuudet

Hyvän elämään ehtoihin liittyvät myös oikeudet ja velvollisuudet. Esimerkiksi ihmisoikeuksien toteutumista on usein pidetty hyvän elämän selkärankana.

Tavoitteena onnellisuus?

Onnellisuustutkimusten perusteella köyhimpien maiden kohdalla vaurauden ja onnellisuuden yhteys on selvä: kansantalouden kasvu lisää yleistä hyvinvointia. Köyhimpien yksittäisten ihmisten onnellisuus riippuu tulotasosta, koska ihmiselämän perusehdot ovat aineellisia.

1900-luvun jälkipuoliskolla länsimaissa onnellisuus ei tutkimusten mukaan ole kuitenkaan lisääntynyt. Esimerkiksi Yhdysvalloissa oltiin jopa hieman onnellisempia 1950-luvulla kuin nykyään. Onko siis siitä hyötyä, että yhteiskuntamme on valtavasti vauraampi kuin 1950-luvulla, jos emme ole yhtään onnellisempia? Ainakin kehityksen ekologinen hinta on kova.