4.4. Normatiivisen etiikan teoriat

Kantin kategorinen imperatiivi

Immanuel Kantin velvollisuusetiikka eli deontologia on tutuimmillaan kategorisen imperatiivin kolmessa versiossa:

  1. Toimi niin kuin säätäisit lakia kaikille. Toimi vain sellaisen periaatteen mukaan, jonka tahtoisit muodostuvan yleiseksi laiksi. Tämä on kategorisen imperatiivin muodollinen periaate.
  2. Kohtele ihmisiä aina päämäärinä sinänsä, älä koskaan pelkkinä välineinä. Tämä kategorisen imperatiivin sisällöllinen muotoilu korostaa ihmiselämän ainutlaatuista arvoa, joka vaatii moraalista kunnioitusta.
  3. Toimi ikään kuin olisit päämäärien valtakunnan kansalainen. Moraali on yleistettävää. Periaate vaatii meitä ymmärtämään, että kaikilla ihmisillä on yhtäläinen kyky tehdä päätöksiä ja valintoja. Yksilö on moraalisten persoonien yhteisön jäsen.

Kantin mukaan moraali edellyttää oletusta tahdon vapaudesta. Vain vapaa ihminen voi toimia rationaalisesti. Kant olettaa myös Jumalan olevan olemassa. Vain Jumala voi korjata tämänpuoleiset vääryydet moraalilain edellyttämällä tavalla.

Kategorinen imperatiivi tarkoittaa ehdotonta käskyä. Se on toimintaa ohjaava sääntö. Kun valehteleminen kerran on väärin, se on aina väärin. Ihmisten toimintaa kulloinkin ohjaava velvollisuus selviää pohtimalla, voitaisiinko jokin teko hyväksyä yleiseksi säännöksi. Yleispätevien moraalinormien muotoileminen käytännön ongelmiin on kuitenkin vaikeaa.

Kantin mukaan tunteet, hyveet tai seuraukset eivät voi toimia moraalin perustana. Teko on aidosti moraalinen vain, jos niin kuuluu tehdä. Moraali näkyy velvollisuudentunnossa. Ihminen joutuu oman järkensä perusteella tunnistamaan velvollisuudet. Esimerkiksi periaate "auta hengenvaaraan joutunutta" voidaan järkevästi yleistää velvollisuudeksi, koska kukaan ei voi järkevästi toivoa, että hengenvaarassa olevia ei autettaisi.

Toden puhuminen on käytännössä hankalaa. Kantin mielestä toden puhuminen voidaan järkevästi yleistää kaikkia koskevaksi moraaliperiaatteeksi. Jos kaikki valehtelisivat, lupauksilla ei olisi mitään arvoa. Usein esitetty vastaesimerkki koskee pulaan joutunutta ihmistä, joka piileskelee häntä etsivää murhaajaa sinun kotonasi. Pitäisikö sinun siis paljastaa murhaajalle missä pulaan joutunut ihminen piileskelee?

Miten tulisi toimia tilanteessa, jossa on kaksi keskenään ristiriidassa olevaa velvollisuutta, "auta hengenvaaraan joutunutta" ja "puhu totta"?

W.D. Ross (1871–1971) kutsui prima facie -velvollisuudeksi velvollisuutta, joka ei ole ehdoton. Kun velvollisuudet ovat ristiriidassa, perustavampi velvoite voittaa. Kaikkien tilanteessa vaikuttavien velvollisuuksien mukaan ei voi koskaan toimia.

Kantin moraali on minimimoraalia: moraalissa ei ole kyse hyvinvoinnista, hyvästä elämästä, onnellisuudesta tai toivotuista seurauksista. Moraali edellyttää velvollisuuksien mukaista elämää. Inhimillisen elämän rikkaus ja moninaisuus eivät liity moraaliin.

Lisää kategorisesta imperatiivista: