4.3. Moraali ja tarinat

Moraali ja tarinat


Filosofi Liisa Lampi puhuu itsepetoksesta – ihmisen sisäisestä kahden eri tarinan dialogista.

Moraalisen ongelmanratkaisun ensimmäinen vaihe on selvittää, kuka on tarinan kertoja, ja mikä on hänen intressinsä. Ratkaisu riippuu tarinasta, jonka moraalisesta ongelmasta kerromme. Julkisuudessa esiintyvät moraalikohut ovat hyvä esimerkki tarinan kertojan vallasta. Kun jokin vaikutusvaltainen joukkotiedotusväline kuvaa tapahtumia, myöhempi keskustelu käydään usein juuri aikaisemmin esitetyn kuvauksen pohjalta. Kun hyvisten ja pahisten roolit on jaettu, käsikirjoitusta on vaikea myöhemmin muuttaa, koska muut keskustelijat pohjaavat samaan tarinaan. Ne, jotka tarina leimaa syytetyiksi, koettavat myöhemmin kertoa oman versionsa tapahtuneesta, mutta heidän sanomisensa tulkitaan usein selittelyksi. Kun ratkaisemme moraalipulmia yksityiselämässämme tai organisaatioissa, meillä ei ole varaa tyytyä ensimmäiseen tarinaversioon. Jos olemme itse osallisia, meillä on taipumus asettua korkeiden arvojen edustajien leiriin ja olettaa omat motiivimme puhtaiksi. On kuultava myös muita tarinoita toisista näkökulmista.

Toiseksi on selvitettävä, ketä tarina palvelee? Tavallisimmin tarina palvelee kertojaansa juuri edelläkuvatuista syistä. Puolueetonta tarinaa ei ole olemassa, koska rajallisina ihmisinä hahmotuksemme on aina arvosidonnaista. Tarina avaa maailman juuri tietystä näkökulmasta. Kuten amerikkalaisfilosofi Thomas Nagel (s. 1937) on opettanut, ”näkökulmaa ei mistään” ei ole olemassakaan. Tarvittaisiin kaikkinäkevä ja kaikkitietävä olento kattavan tarinan kertomiseen.

Moraalisen pulman ratkaisijan on tarpeen koettaa kertoa tarina jonkun toisen suulla. Moraalisen mielikuvituksen keskeinen sovellushan on juuri tässä. Jos ei kykene kertomaan tarinaa kuin yhdellä tavalla, ei ole pannut merkille, miten ratkaiseva tarina on ratkaisun kannalta. Moraalinen pulma on pulma juuri siksi, että on olemassa ristiriitaisia näkökohtia, joiden keskinäinen painoarvo vaihtelee riippuen tarinasta.

Esimerkkinä voimme ajatella abortin ongelmaa. Ongelma voidaan kuvata ihmisen murhana, kuten Prolife-liike haluaa tehdä. Tässä tapauksessa sikiö nähdään heti hedelmöittymisen jälkeen ihmisyksilönä, jonka tuhoaminen on murha. Tarina muuttaa luonnettaan, jos ajattelemme että alkio muuttuu ihmiseksi vasta vähitellen. Jonkun mielestä vastasyntynytkään ei ole vielä sanan syvässä mielessä ihminen.

Tarinan kertomisen tapa muuttuu taas, kun katsomme asiaa äidin oikeuksien kannalta: hänellä nähdään tällöin olevan ensisijainen oikeus omaan ruumiiseensa. Jos hän ei halua lasta kantaa ja synnyttää, hänellä on päätösvalta. Jotkut painottavat isän oikeuksia, väestöpoliittisia näkökohtia jne.

Moraalisen ongelman kuvaus viettelee meidät automaattisesti ratkaisemaan tilanne niiden periaatteiden mukaisesti, joita tähdentämään tarina on luotu. Jos pulman ratkaisija näkee vain yhden kuvaustavan, hänellä ei tavallisesti ole mitään ongelmaakaan. Moniarvoisissa yhteisöissä hänen on kuitenkin valmistauduttava puolustamaan ratkaisuaan monista eri näkökulmista, jos asia koskee muitakin kuin häntä itseään. Moraalisille ratkaisuille on tyypillistä, että ne koskettavat muitakin kuin ihmisyksilöä itseään. Olipa kysymys vaikka itsemurhasta, on äärimmäisen harvinaista, että itsemurhan tekijä on niin erillään yhteisöstä, ettei hänen teollaan olisi merkitystä muille.

Kriittisen ja luovan moraaliajattelun taitoihin kuuluu huomata tarinaan upotetut arvokannanotot. Lisäksi monet kielen sanat ovat jo sellaisenaan arvosidonnaisia. Tämän voi huomata koettamalla liittää erilaisia adjektiiveja kielen substantiiveihin. Miltä kuulostaisi "hilpeä riisto" tai "riemukas pakottaminen"? Kun esimerkiksi eutanasiasta keskustelevat henkilöt ovat halunneet esittää puoltavia argumentteja eutanasian tueksi, he ovat muuttaneet myös itse sanan. Sanoilla ”armomurha” ja ”hyvä kuolema” on eroa.

Tarinat ja ihmisenä oleminen



Tarina kertoo rabbista, joka tiesi ratkaisun kaikkiin ongelmiin. Hän meni metsään mietiskelemään. Hän etsi pyhän paikan, teki tulen ja luki erityisen rukouksen. Ihme tapahtui.

Myöhemmin hänen oppilaansa tarvitsi apua kansalleen. Hänkin meni metsään ja sanoi: ”Kaikkeuden Herra, kuule minua! En osaa tehdä tulta, mutta osaan lukea rukouksen.” Ja jälleen ihme tapahtui.

Seuraavakin rabbi lähti metsään pelastaakseen kansansa: ”En osaa tehdä tulta, en tunne rukousta, mutta tiedän paikan. Tämän täytyy riittää.” Ja se riitti.

Viran seuraava haltija kyhjötti nojatuolissaan pää käsien varassa: ”En osaa tehdä tulta, en tunne rukousta, enkä tiedä, missä on pyhä paikka. Voin vain kertoa tämän tarinan; sen täytyy riittää.” Ja se riitti, sillä Jumala loi ihmisen, koska hän rakastaa tarinoita.


Tämä tarina vihjaa, että ihmisen elämänkaaresta piirtyy jo sellaisenaan kertomus. Ihannetapauksessa kertomuksen pitäisi olla kaunis, ehjä ja rikas. Paras tarina on sellainen, jossa ihminen on ottanut käyttöön koko potentiaalinsa, kaikki mahdollisuutensa, toteuttanut jokaisen unelmansa. Tosielämässä näin ei aina käy.

Paras tarina ei aina toteudu, koska ihmisyyteen kuuluu merkillinen paradoksi: ihminen on täysin vastuussa elämästään, vaikka hänen elämäänsä vaikuttavat asiat eivät ole kokonaan hänen hallinnassaan. Vastuu määritellään sanomalla, että olemme vastuussa siitä, mitä olemme aikoneet ja aiheuttaneet. Emme kuitenkaan kykene kontrolloimaan kaikkia elämäämme vaikuttavia asioita vastuun käsitteen edellyttämällä tavalla. Jotta yksilö voisi toteuttaa elämänsuunnitelmansa edes suurin piirtein, hän tarvitsee yhteisönsä apua. Yhteisin ponnistuksin kunkin yhteisön jäsenen kohtaloa saadaan muokatuksi. Tuhannen euron kysymys kuuluu: kuinka paljon yksilön on uhrattava omasta hyvästään yhteisönsä hyväksi – korvaukseksi kaikesta saamastaan.

Filosofiassa on ollut tapana erottaa kolmenlaisia persoonia: metafyysisiä, legaalisia ja moraalisia persoonia. Metafyysinen persoonuus viittaa ihmisolentoon sellaisenaan. Legaalinen persoonuus sisältää oikeustoimikelpoisuuden: henkilö voi tehdä sopimuksia, hän voi haastaa ja hänet voidaan haastaa oikeuteen. Moraalinen persoonuus on moraalisen vastuun edellytys. Moraalisen persoonan tulee olla hyvin informoitunut ja hänellä tulee olla riittävä mielenterveys – ja hänen tulee olla aikuinen.

Peda.net käyttää vain välttämättömiä evästeitä istunnon ylläpitämiseen ja anonyymiin tekniseen tilastointiin. Peda.net ei koskaan käytä evästeitä markkinointiin tai kerää yksilöityjä tilastoja. Lisää tietoa evästeistä