Vertailu ja onnellisuus

Taloustieteilijän onnellisuusteoria

Nykyisin onnellisuudesta keskustelevat esimerkiksi taloustieteilijät. Richard Layardin kirja ”Happiness” asettaa onnellisuuden myös talousopillisen työn keskiöön. Tähän asti legitiimin kuuloinen selitys kaikelle on ollut talouden kautta selittäminen. Karl Marxin ja Friedrich Engelsin selittämisen tapa eroaa tämän hetken kapitalismin selittämisen tavasta, mutta asetelma on muutoin täsmälleen sama: kaikki on talouden seurausta. Jos alkaisimme selittää asioita yksilön kokemuksesta käsin, kääntäisimme selittämisen tradition päälaelleen.

Kaikkia onnen osiahan ei saa yhdessä päivässä kokoon. Layard luettelee perhesuhteet, taloudellisen tilanteen, työn, yhteisön ja ystävät, terveyden, henkilökohtaisen vapauden ja henkilökohtaiset arvot kriittisinä alueina. Näitä tekijöitä voi kohennella vähitellen, mutta yhden asian voi onnensa eteen tehdä heti. Voi lakata vertailemasta.

Layard lainaa H.L. Menckeniä: ”Varakas mies on sellainen, joka ansaitsee vuodessa sata taalaa enemmän kuin hänen vaimonsa sisaren mies.” Tehdäänpä testi vertailun vaikutuksesta. Jos saisimme valita, kumman kahdesta maailmasta ottaisimme? Ensimmäisessä tapauksessa ansaitsemme 50 000 € vuodessa, kun muut saavat keskimäärin 25 000 €. Toisessa tapauksessa saamme 100 000 €, kun muut ansaitsevat 250 000 €. Tutkimuksissa valtaosa haluaa elää ensimmäisessä maailmassa. Ihmiset ovat mieluummin köyhempiä, kunhan ovat rikkaampia kuin muut.

Ihmiset vertaavat tulojaan myös totunnaiseen tulotasoonsa. Kun heiltä kysytään, paljonko he tarvitsevat, rikkaat sanovat aina tarvitsevansa enemmän kuin köyhät.

Tyytyväisyyden kokemustamme hallitsee kaksi asiaa: vertailu toisiin ja tottumus tiettyihin asioihin. Näiden tekijöiden vuoksi taloudellinen kasvu ei tuota niin huimaa onnen lisäystä kuin voisi luulla. Kun oma tulotasomme nousee, vertailunormikin nousee. Toisaalta hyvinvointiin totutaan. Kun jotakin hyvää saa ensimmäisen kerran, tunneperäinen tyydytys on valtava. Kun hyvyyksiin tottuu, ei niitä juuri huomaakaan – kunnes ne taas menettää.

Tavallisimmin vertailemme itseämme kaltaisiimme. Naapurin uusi BMW saattaa harmittaa, vaikka vähät välittäisimme Tom Cruisen uusimmasta ajopelistä. Urheilusta on opittu, että kilpailujen pronssimitalistit ovat onnellisempia kuin hopeamitalin saaneet. Pronssia voittaneet vertailevat itseään palkinnoitta jääneisiin. Hopeamitalisti tuskittelee, koska hän uskoo, että olisi voinut voittaa koko kisan.

Jos on pakko verrata, kannattaa verrata niihin, jotka ovat itseä huonommassa asemassa. Layardin mielestä rikkaita onnellistuttaa se, ettei heidän yläpuolellaan ole juuri ketään, johon vertailla. Köyhimpien yläpuolella taas ovat jokseenkin kaikki, joten vertailu on pakostakin epäedullinen.

Layard antaa esimerkin tottumuksen vaikutuksesta. Hän oli neljänkymmenen saadessaan asuntoonsa keskuslämmityksen. Kun taistelu kylmyyttä vastaan päättyi, Layardista tuntui, ettei hän enää kykenisi palaamaan entiseen; hänestä tuli keskuslämmitysriippuvainen. Oudon addiktion kohde on esimerkki aineellisesta hyödykkeestä, johon helposti tottuu. Surkeuksiin ei sen sijaan aina totukaan. Pysyvästi ikävistä asioista Layard mainitsee ”leskeyden, kovan ja ennustamattoman melun sekä Alzheimerin tautia sairastavan hoitamisen”.

Yksi onnen avain on etsiä sellaisia hyvyyksiä, joihin ei koskaan kokonaan totu, asioita, joiden hohto ei kuole. Professorin suosikit ovat ”seksi, ystävät ja jopa jossakin määrin avioliitto”.

Albert Schweitzer esitti aikanaan oman onnen reseptinsä: ”Onni? Ei muuta kuin hyvä terveys ja huono muisti”. Muisti saa olla sen verran huono, ettei muista, kuinka hyvin oli ennen. Unohtaa voi vanhat katkeruudetkin. Kiittää voi kaikesta hyvästä, mitä meillä on nyt.

Peda.net käyttää vain välttämättömiä evästeitä istunnon ylläpitämiseen ja anonyymiin tekniseen tilastointiin. Peda.net ei koskaan käytä evästeitä markkinointiin tai kerää yksilöityjä tilastoja. Lisää tietoa evästeistä