4.1. Moraaliajattelu

Moraalin lähde

Monet uskonnolliset filosofit ovat esittäneet, että moraali olisi peräisin jumalallisesta ilmoituksesta. Koska Jumala ajatellaan rakastavaksi ja hyväksi, hänen säätämystensä noudattaminen on ihmisillekin hyväksi.

Deontologien mielestä hyvä ja oikea perustuvat moraalisten velvollisuuksien noudattamiseen. Ajattelutavan tunnetuin edustaja Immanuel Kant (1724–1804) meni niin pitkälle, ettei katsonut moraalisesta toiminnasta nauttimisen tai hyötymisen olevan moraalin sopiva motivaatio. Moraalin perusta on ikuinen moraalilaki.

Sopimusteoria on yksi mahdollinen tapa luonnehtia moraalin alkuperää. Oletetussa luonnontilassa elämä on Thomas Hobbesin mukaan yksinäistä, viheliäistä, raakalaismaista ja lyhyttä. Jotta elämä voisi parantua, tehdään yhteiskuntasopimus, jonka tuloksena on tarkoitus synnyttää vapautta ja turvallisuutta lain ja moraalin avulla. Tässä lähestymistavassa moraalin keskeinen sisältö on turvallisuuden ja vapauden vaaliminen.

1800-luvun Englannissa joukko filosofeja alkoi ajatella, että hyöty ja mielihyvä ovat asioita, joita tulee tavoitella moraalin päämäärinä. Tämä utilitarismiksi nimetty kanta voidaan nähdä myös moraalinormien lähteenä. Onnellisuuden tavoittelu liitetään usein juuri utilitarismiin, vaikka onnellisuuden korostaminen on antiikin filosofian peruja.

Platon ja Aristoteles keskustelivat eudaimonia-käsitteestä (onni). Platonilaisessa ajattelussa eudaimonia on hyvä, joka syntyy kaikkien hyvien yhdistelmänä. Se on kyky, joka riittää hyvään elämään; se on hyveen täydellistymistä. Nikomakhoksen etiikassa Aristoteles sanoo, että onni on ihmisen korkein hyvä, mutta ihmisillä on erilaisia näkemyksiä onnen sisällöstä.

Evolutionaarinen lähtökohta

1800- ja 1900-luvuilla muutamat näkyvät sosiologit ja biologit ehdottivat, että eloonjäämistä auttavat käyttäytymistavat ovat luoneet moraalin perustan. Yhteenkuuluvuutta ja selviytymistä helpottavat toiminnat koettiin hyviksi, kun taas vahingoittavat käyttymistaipumukset nähtiin huonoina. Menestyminen olemassaolon taistelussa on moraalin pohja. Tätä lähestymistapaa alettiin myöhemmin kutsua evolutionaariseksi.

Evolutionaarisessa lähtökohdassa on ongelmansa, mutta se auttaa ymmärtämään moraalin alkuperää jo ennen ihmisen kehittymistä. Simpanssit rapsuttavat niitä, jotka puolestaan rapsuttavat heitä. Monet eläinlajit antavat puutteen hetkellä ruokaa niille, jotka ovat vastaavassa tilanteessa antaneet ruokaa heille. Kehitteillä on moraalin keskeinen periaate: vastavuoroisuus. Jos moraali on paremman elämän tavoittelua, muutkin lajit ihmisen ohella tavoittelevat tätä.

Ihmisyhteisöissäkin moraali on kehittynyt monin tavoin. Moraalin tehtävä jo varhaisissa yhteisöissä oli parantaa ihmisten yhteistoimintaa ja lievittää kärsimystä. Ihmislajin moraali rajoittui kuitenkin aluksi niihin, jotka kuuluivat samaan heimoon. Ulkopuolisia sopi kohdella miten sattui. Tämä liittyy ihmislajin historiaan laumaeläimenä: olimme aikoinaan herkullinen saaliseläinlaji, jonka olennainen tehtävä oli pysyä hengissä uhkien keskellä. Opimme keskittämään huomion uhkaan ja vaaroihin. Ulkopuoliset heimot tuntuivat vaarallisilta, joten niiden jäseniin ei ollut mahdollista samastua. Sovellamme hyvän elämän periaatteita mieluimmin niihin, jotka koemme läheisiksi. Ylipäätään meihin vetoaa olento, jonka koemme persoonaksi. Tämän vuoksi tänäkin päivänä jotkut näyttävät välittävän enemmän eläinlemmikeistään kuin kaukana asustavista ihmisistä.

Moraalin soveltamisen ala laajeni edelleen. Kehityksen seuraava etappi oli yleisen ihmisyyden tunnistaminen ja tunnustaminen. Kaikki ihmiset varallisuuteen, sukupuoleen, rotuun tai seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta ovat ihmisiä, joihin tulee soveltaa moraalia samalla tavalla. Tämä on edelleenkin ihanne, jota kohti ponnistelemme, mutta periaatteessa ymmärrämme nyt, että ihmisyys sellaisenaan on peruste moraalin piiriin pääsemiselle.

Seuraava askel moraaliajattelun edistymisessä otettiin laajamittaisesti vasta 1900-luvulla. Moraalin piiriin pääsivät ensiksi ns. korkeammat eläimet, sen jälkeen kaikki tuntevat olennot, ja lopulta puut, saaret ja Äiti Maa. Nykyään ihanteena on ottaa huomioon paitsi eläinten oikeudet, myös koko elonkehän intressit. Puhummekin ympäristöetiikasta, joka on sanana hieman harhaanjohtava: olemmehan itse osa tuota kokonaisuutta, jota nimitämme ympäristöksi.

Moraali ja tunteet

Suomalainen sosiologi-filosofi Edvard Westermarck (1862–1939) ajatteli, että moraaliväitteet perustuvat viime kädessä tunteisiin.

Perustavia moraalisia tunteita ovat hyväksyminen ja paheksunta tai moraalinen suuttumus. Nämä tunteet kuuluvat retributiivisten tunteiden kategoriaan. Näitä retributiivisia tunteita ovat hyväksynnän ja paheksunnan ohella viha, kosto ja kiitollisuus.

Tärkeitä ovat myös sympatian tunteet. Hyväksymme toisten ihmisten moraaliset tunteet, jos voisimme itse kuvitella kokevamme samanlaisia tunteita tuossa tilanteessa. Tämä tuottaa meille mielihyvää. Toisaalta paheksumme moraalisia emootioita, jotka eroavat niistä tunteista, joita itse kokisimme tuossa tilanteessa. Tämä puolestaan tuottaa mielipahaa.

Mielihyvän ja mielipahan kokemukset eivät kuitenkaan ole moraalisen tunteen riittäviä kriteereitä. Tunteiden on oltava juurtuneina yhteiskunnan tapoihin ollakseen nimenomaan moraalisia tunteita. Westermarckin mukaan tavat kehittyvät ryhmän eloonjäämisen auttamiseksi.

Moraalisten emootioiden kiinnittymistä yhteiskunnan tapoihin edellytetään, jotta emootiot olisivat luonteeltaan yleisiä ja puolueettomia. Jotta tunteet olisivat luonteeltaan nimenomaan moraalisia, niiltä edellytetään juuri yleisyyttä ja puolueettomuutta.

Nykyisin moraaliin liittyvien tunnekokemusten tutkimusta tekevät paitsi moraalifilosofit myös moraalipsykologit. Moraalipsykologit käyttävät aivotutkimuksen välineistöä moraalipäättelyn tutkimuksessa. Alan tunnettu edustaja on Jonathan Haidt, joka on selvittänyt mm. liberaalien ja konservatiivisten arvojen muodostumista.

Katso:

Pohdi, miten tunteet vaikuttavat eettisiin valintoihin tehtävässä Moraali ja vastenmielisyys.

Peda.net käyttää vain välttämättömiä evästeitä istunnon ylläpitämiseen ja anonyymiin tekniseen tilastointiin. Peda.net ei koskaan käytä evästeitä markkinointiin tai kerää yksilöityjä tilastoja. Lisää tietoa evästeistä