3.4. Oikeuttaminen

Skeptismi

Ellei kalliota uskomusten alle löydy, saatamme ajautua tietoteoreettiseen skeptismiin, epäilyyn. Kreikkalainen sofisti Gorgias (n. 485–380 eaa.) ilmensi radikaalia skeptismiä:
  1. Mitään ei ole olemassa.
  2. Vaikka jotakin olisikin olemassa, siitä ei voitaisi tietää mitään.
  3. Vaikka siitä voitaisiinkin tietää jotakin, tietoa ei voitaisi kommunikoida toisille.
  4. Vaikka tietoa voitaisiinkin kommunikoida, sitä ei voitaisi ymmärtää.

On arveltu, että ajatusketju saattoi olla ironiaa, mutta se on joka tapauksessa jäänyt elämään tietoteoreettisen epäilyn ohjelmanjulistuksena. Gorgiaan ajatus voidaan tiivistää: on mahdotonta tietää mitään.

Jos nyt joku haluaa tämän päivän skeptikoksi ja ilmoittaa, että on mahdotonta tietää mitään, voimme esittää hänelle kysymyksen: ”Voitko tietää, että on mahdotonta tietää mitään?” Epäilijämme voi vastata kahdella tavalla. Hän voi sanoa: ”En, koska en voi tietää mitään, en voi tietää sitäkään, että on mahdotonta tietää mitään.” Jos hän vastaa näin, hän tulee myöntäneeksi, ettei hänen väitteellään ole perustetta. Toisaalta skeptikko voi vastata myönteisesti: ”Kyllä, voin tietää, että on mahdotonta tietää mitään.” Näin hän tulee samalla sanoneeksi, että on ainakin yksi asia, jonka voi tietää. Näin hän osoittaa alkuperäisen väitteensä vääräksi ja esittää itsensä kumoavan kannan.

Radikaalia skeptismiä on käytännössä vaikea harjoittaa. Antiikinaikainen skeptikko päätyi käyttämään vain eleitä, koska pitkälle viedyssä skeptismissä lauseet menettävät merkityksensä. Voimme lisäksi kysyä skeptikolta, mitä hän viittilöinnillään tarkoittaa. Kun skeptikko menee lihakauppaan ja osoittaa paistinpalaa, mistä hän voi tietää, mitä osoittaa?

Internet-tiedonhakutehtävä:


  • Mikä on Skepsis ry.?
  • Ovatko yhdistyksen jäsenet filosofisia skeptikkoja?