3.1 Tieto-oppi

Informaatio ja tieto


Teoreettisen filosofian dosentti ja yliopistonlehtori Markus Lammenranta kertoo, mitä on tieto-oppi tänään.

"Alussa oli informaatio." Näin alkaa filosofi Fred Dretsken tieto-oppia koskeva kirja. Informaatio ympäröikin meitä joka puolelta. Saamme informaatiota aistien välityksellä: näkö, kuulo, hajuaisti ja kosketusaisti tuovat meille koko ajan viestejä ympäristöstä. Sisällämme kulkee informaatio pitkin hermostoa. Syömämme ruokakin on informaatiota, jonka varassa kehon toiminnot muuttuvat.

Filosofiassa käsitellään kuitenkin tavallisimmin informaatiota, joka on ilmaistu tai ilmaistavissa väitelauseen eli proposition muodossa. Esimerkiksi kuvataiteet ja uskonnolliset kokemukset välittävät informaatiota symbolisessa muodossa, mutta tämä ei tavallisesti taivu väitelauseessa välitettäväksi. Juuri siksi kuvataide tai musiikki ovat kiinnostavia sellaisenaan eivätkä pelkästään lausuttavissa olevan informaation vuoksi.

Kaikki informaatio ei ole tietoa. Väitelauseeseen puettua informaatiota nimitämme tiedoksi tietyin ehdoin. Sanomme, että tieto on tosi, oikeutettu (hyvin perusteltu) uskomus. Määritelmä on peräisin Platonin (427–347 eaa.) ajoilta asti, vaikkakin sitä on aikojen saatossa monin tavoin haastettu ja muokattu. Tiedon määritelmän tehtävänä on erottaa tieto pelkästä informaatiosta, luuloista ja valheista.

Monet arkielämän käsitteet ovat tieto-opillisesti ajatellen epätarkkoja. Käytämme esimerkiksi käsitteitä tietokone ja tietoyhteiskunta, vaikka tarkoitamme dataa käsittelevää konetta ja informaatioyhteiskuntaa. Sanomme myös, että tieteellinen tieto vanhenee, vaikka todellinen tieto ei voi vanhentua. Itse asiassa tarkoitamme, että tieteellinen teoria korvautuu uudella, paremmin selittävällä teorialla.