3. Tieto-oppi ja tieteenfilosofia

Johdanto

shutterstock_97180571_filosofia_p.jpg

Tieto-oppi, epistemologia, on tiedon tutkimista. Tieto on tosi, oikeutettu uskomus. Tieto ei ole sama asia kuin informaatio. Filosofiassa informaatio ilmaistaan usein väitelauseina, propositioina. Väitelauseen muodossa ilmaistua tietoa kutsutaan propositionaaliseksi tiedoksi. Muita tiedon tyyppejä ovat taitotieto ja tuttuustieto.

Totuus voidaan määritellä erilaisten teorioiden avulla. Totuuden vastaavuusteorian mukaan jokin väitelause on tosi, jos sitä vastaava tosiasia on olemassa. Totuuden yhteensopivuusteorian mukaan väitelause on tosi, jos se on sopusoinnussa muiden samaa asiaa koskevien väitelauseiden kanssa. Pragmatistisen totuusteorian mukaan ”totta on se, mikä toimii”.

Tieto on oikeutettu, jos se on hyvin perusteltu. Oikeutuksen perustusteorian mukaan uskomus on hyvin perusteltu, jos se rakentuu sellaisen epäilemättömän perustavan uskomuksen varaan, joka ei vaadi lisäoikeutusta. (”Ajattelen, olen siis olemassa.”) Oikeutuksen yhteensopivuusteorian mukaan uskomusta ei oikeuta perustavampi uskomus vaan sen ristiriidaton yhteys muihin uskomusjoukon uskomuksiin.

Jollei oikeutuksille löydy perustusta, voidaan ajautua skeptismiin. Tietoteoreettisella skeptismillä tarkoitetaan epäilyä. Radikaali skeptismi kiteytyy lauseeseen: on mahdotonta tietää mitään. Tämä kuitenkin johtaa loogiseen ristiriitaan.

Kaksi tärkeää tiedon lähteitä koskevaa teoriaa ovat empirismi ja rationalismi. Empiristien mukaan tieto on kokemusperäistä, aistihavaintoihin perustuvaa. Rationalistien mielestä on olemassa lisäksi aistihavaintoja edeltävää, synnynnäistä tietoa.