”Tuntuu, että aina kun Marietta on paikalla, pitää jossain vaiheessa halailla.” – Iris
On maanantai. Kello on viisi iltapäivällä ja #feimin kahdeksan kuukautta kestäneet harjoitukset ovat lähes ohi. Vuoden puhutuin projekti on vaatinut 150 opiskelijan panostusta. Harjoitukset ovat vieneet hurjasti aikaa. Syksyn alussa harjoitukset olivat normaalin lukujärjestyksen mukaisesti puolikkaalla koodilla eli kaksi kertaa viikossa. Myöhemmin harjoitusmäärät lisääntyivät, ja ensi-iltaviikolla esiintyjät joutuivat jo olemaan poissa muilta oppitunneilta.
Onko #feimi-projekti ollut kaiken vaivan arvoinen?
Abiturientti Saana Koivisto halusi mukaan, vaikka kirjoitukset yksinäänkin olisivat riittäneet täyttämään kalenterin. Saana, samoin kuin kakkosvuotiset Iris Niinistö ja Kaisa Luoma halusivat myös suurprojektiin, joka tulisi olemaan vuoden kohokohta. Kaikki odottivat positiivista yhdessä tekemisen meininkiä.
– Lisäksi tää on musikaali, joten pakkohan sitä mukaan oli hakea, sillä näytteleminen ja musiikki on yhdessä rakkaus, #feimin Katuoja-bändissä pianoa soittava Kaisa nauraa.
Vasta aivan projektin loppupuolella kaikki esiintyjät ovat harjoitelleet yhdessä. Aluksi muusikot, tanssijat ja näyttelijät harjoittelivat erikseen tai osittain yhdessä.
– Näyttelijät lähtivät aluksi luomaan hahmoja työpajoissa. Me esitettiin omia ideoitamme hahmoista Marietalle, joka oli vastaanottavainen ja kannusti viemään rohkeasti hahmoja haluamaamme suuntaan. Hän käytti sitten ideoitamme omassa ohjauksessaan, Saana kertoo.
Myös tansseja tehtiin opiskelijoiden näkökulmasta.
– Ensimmäisenä lähdettiin työstämään niin sanottua tarjotintanssia, kässärissäkin tais lukea, että siihen kohtaan tulis tarjotintanssi. Haettiin vaan ronskisti ruokalasta tarjottimet ja mentiin äikänluokkaan harjoittelemaan, Iris muistelee.
– Yksi hauskimmista muistoista Feimistä on kun huomasimme, kuinka monta sivua ensimmäisen biisin nuoteissa oli. 28, Kaisa paljastaa.
Pitkä projekti on muovannut #feimin tekijöistä porukan, jossa on hyvä meininki. Parhaaksi puoleksi #feimissä tytöt kertovatkin yhdessä tekemisen ilon.
– Meistä näyttelijöistä ainakin muodostui tosi tiivis porukka, Saana toteaa.
– Parasta tässä projektissa on yhdessä nauretut treenit. Ei siellä tietenkään aina naureta, mutta silloin kun nauretaan, se on hyvää naurua, Kaisa kertoo.
Iris kertoo myös #feimin viikonlopputapahtuman jääneen mieleen.
– Sellaisia olis voinut olla enemmänkin. Sen viikonlopun aikana tutustuttiin ja pidettiin hauskaa porukalla. Me esimerkiksi esitettiin meditatiivinen ja hurmoksellinen ääni-improvisaatio Tyllin salissa, ja taidettin Feimiäkin jossain vaiheessa harjoitella, hän nauraa.
Huonoja puolia eivät Saana ja Kaisa osaa #feimistä juurikaan mainita.
– Välillä teki tiukkaa sovittaa yhteen kirjoituksiin lukua ja treenejä, mutta kyllä se siitä sitten järjestyi, Saana summaa.
Iristä jäivät harmittamaan porukan sisäiset informaatiokatkokset.
– Lisäksi koreografiat ovat välillä tuntuneet epämääräisiltä, mutta nyt ne ovat kunnossa.
Vaikeudet alkaa kuitenkin olla voitettu. Ensi-ilta häämöttää enää muutaman päivän päässä. Joko jännittää?
– Ei vielä, mutta viimeistään torstaina sitten. Tai voi olla, ettei keskiviikkoyönäkään kovin hyvin tule nukuttua! Saana naurahtaa.
– No vähän kyllä jännittää, saadaanko tää kasaan ensi-iltaan mennessä, Iris tunnustaa.
– Oikeastaan toivon, että kenraali menee huonosti, koska siitä tulee niin kova näyttämisen palo, että ensi-ilta varmasti onnistuu.
Kaisa yrittää kovasti keksiä, mikä häntä jännittäisi. Hän jopa kysyy ohikulkevalta Otto Porkkalalta apua, turhaan.
– Ei sitten! Ei pelkoja, tää menee hyvin, Kaisa sanoo painokkaasti.
Teksti: Milja Majanlahti ja Lari Lauanne
Kuva: Lari Lauanne |
Toimittaja(t): oppilaat
Luotu: 15.4.2015 13:54
Muokattu: 6.5.2015 13:07
|
