Minullapas onkin akateeminen tutkinto, lällällää.

Ajattelin siksi avata teille, miten koulutukseni on seurausta vain älykkyydestä ja ahkeruudesta. Oma valinta.

Minulla oli turvallinen lapsuus, opettajavanhemmat, talo täynnä kirjoja. Minulle ei koskaan sanottu, että sitten jos sinäkin pääset edes peruskoulusta. Sanottiin kun menet yliopistoon.

Tämä on tietenkin omaa ansiotani.

Minut vietiin metsään, konserttiin ja taidenäyttelyyn. Kysymyksiini vastattiin. Kouluun mennessä osasin lukea. Luotin itseeni.

Olin terve. Minua ei ole koskaan lyöty. Minua ei ole kiusattu koulussa. Kaapissa oli aina ruokaa. Kukaan ihan lähellä ei käyttänyt päihteitä tai edes sairastanut vakavasti. Suruni olivat tarpeeksi pieniä lapsen kantaa.

Pyrin ja pääsin musiikkiluokalle, koska se oli pikkukaupungissa tavallisen lapsen tavallinen valinta, ei eliitin hienostelua. Eipä sillä väliä, vaikken olisi päässyt. Kouluni olivat tavallisia suomalaisia peruskouluja, siis tasaisen hyviä. Istuin etupenkissä, en juuri huomannut lamaa.

Yläasteella höpisin opolle alasta joka ei olisi minulle sopinut, lääketieteestä. Hän ei silti sanonut, että tyydy vähempään. Niin tutkitusti sanotaan tänä päivänä monille tytöille, joiden iho ei ole yhtä vaaleanpunainen kuin minun. Koulunkäynti oli tärkeää ja helppoa silloinkin, kun inhosin sitä.

Lukiossa minun ei koskaan tarvinnut miettiä, onko kirjojani varaa maksaa. Olin niin huoleton murrosikäinen, että minulla oli tilaa rypeä maailmantuskassa, ei omassani.

Opintotuki oli yliopistossa niukka – mutta me osoitimme mieltä siksi, että sitä ei oltu vuosiin nostettu. Ei siksi, että sitä olisi rajusti leikattu kuten nyt. Sain jokaiseksi opiskelukesäksi oman alan kesätyötä.

Niin että ei tätä tutkintoa minulle tarjottimella ojennettu, ihan omaa tekoani tämä vain. Ei mitään luokkia ole olemassakaan, terveisin etuoikeutettu.

En siis ihmettele yhtään, että Akavan Sture Fjäder tällaisia Twitterissä sanoi: ”Suomessa koulutus on maksutonta. Kaikilla sama mahdollisuus. Oma vika, jos ei kouluttaudu.”

Oma vika, lällällää. Somemyrsky sai jo Fjäderin pahoittelemaan sanavalintojaan, mutta hänhän ei ole tässä yksin. Samaa virheellistä laulua laulavat monet.

On lukuisia tutkimuksia siitä, että hyväosaisuus periytyy. Koulutus siirtyy sukupolvelta toiselle. On myös käsittämättömän vahvoja ja älykkäitä ihmisiä, jotka ponnistelevat ylöspäin surkeista oloista huolimatta. Osalla heistä väylä on koulutus. Jollain muulla kuin minulla on aidosti syytä kiittää vain itseään.

Suomalainen yhteiskunta on vuosikymmeniä toiminut siltä pohjalta, että mahdollisuuksien oppia pitäisi olla oikeasti samat kaikille. Nehän eivät ole, mutta pieniä asioita tehdään jatkuvasti niin, että pystyttäisiin tasaamaan edes vähän kotitaustan aiheuttamia eroja.

Tämä ei ole koskaan täysin riittänyt. Erot eivät ole kadonneet.

Erot kasvavat erityisesti, kun koulutusta leikataan. Minun lapsuuteni laman seurauksista on siitäkin runsaasti tutkimustietoa. Silti samanlaista ylimielistä politiikkaa tehdään edelleen.

Onni kasautuu. Se ei oikeasti ole valinta tai oma vika. On huolestuttavaa, jos tällainen puhe taas lisääntyy.