Empatia. Myötäelämisen tiede. Elisa Aaltola & Sami Keto, Into 2017. 330 s.



Empatia on taito, jota voi oppia. Ensimmäinen voitettava este on ajatus, että empatia olisi vaaleanpunaisesta pehmoilua, johon järki-ihminen pitää etäisyyttä.

Todellisuudessa myötäelämiseen perustuu paljon vankkoja asioita: toisten ymmärtäminen, kyky yhteistyöhön ja monien tutkijoiden mukaan myös moraali.

Taidon tarpeellisuutta todistelevat Itä-Suomen yliopiston filosofian tutkija Elisa Aaltola ja ekologiksi kouluttautunut vapaa tutkija-kirjoittaja Sami Keto kirjassaan Empatia – myötäelämisen tiede.

Monet yhteiskuntamme piirteet ruokkivat kaksikon mukaan empatiavajetta eli kyvyttömyyttä asettua toisten ihmisten asemaan. Elämme kilpailuyhteiskunnassa toisilleen vieraissa sosiaalisissa kuplissa, joiden sisältä on vaikea samastua muiden kuplien elämään.

Yksi virhe on jättää myötätunto puolitiehen.

Keskiluokkainen ja keski-ikäinen ihminen voi esimerkiksi suhtautua syrjäytyneeseen nuoreen kuvitellen, miten itse toimisi nuoren asemassa: Minä kyllä olisin aktiivisempi ja tarmokkaampi ja hankkisin hyvän koulutuksen. Näin hän tuo mukanaan oman elämänhistoriansa asettuessaan toisen asemaan.

Aaltola suosittelee tällaisen ontuvan empatian tilalle simulointia. Kuvittele, miltä toisesta tuntuu eikä miltä sinusta itsestäsi tuntuisi hänen asemassaan.

Keskiluokkainen ja keski-ikäinenkin voi näin kokea, että syrjäytyneen nuoren elämänhistoria ei ehkä ole antanut tälle riittävästi toivoa ja itseluottamusta, jotta hän voi olla aktiivinen oman elämänsä herra.

Simulaatiota täydentää tunteiden empatia eli se, että tunnemme samoja tunteita kuin näemme toisen tuntevan.

Monien tutkijoiden mukaan moraali rakentuu jaetuille tunteille. Myös toisen kärsimys herättää meissä halun kärsimyksen lopettamiseen.

Myötätuntoa estävät useiden tutkimusten mukaan taloudellinen eriarvoisuus ja hierarkiat. Keto viittaa yhdysvaltalaisen Berkeleyn yliopiston psykologian tutkijan Paul Piffin ja hänen kollegoidensa tutkimuksiin, joiden mukaan rikkaat avustavat muita keskimäärin vähemmän kuin köyhät ja käyttäytyvät muutenkin itsekkäämmin.

Tutkijoiden selitys on, että vauraus tekee riippumattomammaksi eivätkä rikkaat siksi koe tarvitsevansa muita ihmisiä samalla tavalla kuin köyhemmät ihmiset.

Keto sanoo, ettei tarkoitus ole syyllistää rikkaita, vaan kyse on tutkimuksin todetusta aidosta ilmiöstä: rikkaus vähentää empatiakykyä.

Mikä sitten lisää empatiaa? Muun muassa kertomukset.

Kertomukset selittävät Aaltolan mukaan taustoja, jotka ovat johtaneet ihmisen siihen, missä hän on, ja näyttävät hänet yksilöllisyydessään. Näin heitä ei enää kohdata vain jonkin ­kaavamaisen stereotypian edustajina.

Kirjoittajat olisivat voineet ottaa todistajakseen myös Toronton yliopiston psykologian professorin Keith Oatleyn, joka on osoittanut, että erityisesti kaunokirjallisuuden lukeminen lisää empatiaa ja mielenlukemisen taitoa.

Romaanikirjallisuus teki osaltaan mahdolliseksi yleiset ihmisoikeudet, selittää historioitsija Lynn Hunt. Kun romaanien avulla saattoi asettua myös toista yhteiskuntaluokkaa tai sukupuolta edustavan ihmisen asemaan, myötäelämisen piiri kasvoi.

Lukuhalujen hiipuminen voi siis typistää myös kykyä asettautua toisen ihmisen asemaan.

Tuttuus korjaa empatiavajetta. Siitä kertoo tutkimus rotista, jotka haluavat toisilleen hyvää.

Kokeessa vapaana olevat rotat avustivat oma-aloitteisesti suljetussa häkissä olevan toisen rotan vapaaksi.

Siinäkin tapauksessa, että toisessa häkissä oli tarjolla herk­kupala, useimmat rotat päästivät ensin toisen vapaaksi ja sitten jakoivat herkun pelastamansa tuttavan kanssa.

Tutkijat kuitenkin huomasivat, että jos rotta oli kasvanut vain valkoisten rottien kanssa, se vapautti vain valkoisia. Jos rotta kasvoi sekä ruskeiden että valkoisten kanssa, se vapautti molempia.

Näyttäisi siis siltä, että altistuminen ja tutustuminen säätää myötäelämisen rajoja.

Empatian rajojen laajentaminen tekee maailmasta vähemmän ­pelottavan paikan, Keto huomauttaa. Ennakkoluulot muita ihmisryhmiä kohtaan näet saavat pelkoreaktiota säätelevän aivojen mantelitumakkeen syttymään.

Aaltola ja Keto haluavat levittää myötäelämisen piirin eläimiin asti. Eläimessäkin tulisi nähdä kärsimään kykenevä yksilö.