Verkkolehti SYTYKE

ILMOITUSTAULU

Emmi Itärannalta uusi, hieno teos, lue arvio!

http://geekgirls.fi/wp/blog/2015/11/19/emmi-itaranta-kudottujen-kujien-lukitari/

Niin myös minun menneessäni kasvaa tämä nykyisyys jo sinä ensimmäisenä yönä, kun näen hänet.

Emmi Itäranta, kirjailijakuva

Emmi Itäranta Kuva: Heini Lehväslaiho

Emmi Itärannan toinen romaani Kudottujen kujien kaupunki on omalakinen, tiheä ja vangitseva romaani. Siinä liikutaan fantasiamaailmassa, jossa unien näkeminen on kiellettyä. Jännite solmiutuu tarinankerrontaan: miten joku Kudottujen kujien kaupunki voi tuntua niin todelliselta, vaikka samalla sen tiedetään olevan täyttä keksintöä ja valhetta. Teos on samanlainen kokonaistaideteos kuin palkittu esikoisteos Teemestarin kirja.

“Kokonaisuus on tähtäimessäni siitä hetkestä kun aloitan kirjoittamaan. Ensin minun pitää saada itselleni käsitys siitä, mikä on kirjan keskeinen elementti. Teemestarin kirjassa päätin, että vesi on kirjan keskeinen elementti ja yritin saada esimerkiksi kielen soljumaan veden lailla. Kudottujen kujien kaupungissa päätin puolestaan, että teoksen pitää kiertyä kahden kertojan ympärille. Toinen on loimilanka, jonka ympärille kude kiertyy”, kertoo Emmi Itäranta.

Kutomisen ympärille kiertyy myös koko teos. Se on tarina saarella sijaitsevasta kaupunkivaltiosta, jota hallitsee kasvoton neuvosto valheellisten myyttien ja kuristavien sääntöjen avulla. Eliana on Seittien talon kutomotyöläinen, joka alkaa purkaa olevaisuuden loimea esiin valheiden alta. Samalla saarta ympäröivä meri vyöryttää kaupungin kaduille tulva-aaltoja rikkauksien sijaan. Ekokatastrofi väijyy kuin Teemestarin kirjassa, mutta tällä kertaa se on vastakkaista, vetistä laatua.

“Minulla pitää olla heti alussa suunnitelma siitä, millaista loppua kohti olen menossa, muuten siitä ei tule valmista. Kudottujen kujien kaupungissa kirjoitin pitkään vain yhtä kertojanääntä, mutta toinen oli mielessäni koko ajan. Kirjoitin ensimmäistä niin, että pystyin lopuksi tuomaan sen toisen äänen mukaan.”

Itäranta kertoo kirjoittavansa englannin- ja suomenkielistä romaania rinnakkain. Uutuusteoksen englanninkielinen versio valmistuu piakkoin. Kieli on romaanikirjailjan työkalu ja Itäranta kertookin molempien teosversioiden valmistuvan rinnakkain. Kuin kutoisi oikeaa ja vasenta sukkaa yhtä aikaa.

“Kukaan ei saa valmista kirjaa aikaan yhdellä kirjoittamalla, usein kohtaus kirjoitetaan useaan kertaan, ennen kuin löytyy oikea sävy. Jos jään jumiin yhdellä kielellä, toisella kielellä jatkaminen auttaa minut eteenpäin”, valottaa Itäranta.

Kahden kielen sanakudelmametodi näkyy Kudottujen kujien kaupungissa pääosin omalakisena, tihentyneenä, itsensä ympärille keriytyvänä kielenä ja kerrontana. Satunnaisesti kieli pettää: jotkin ilmaisut tuntuvat suomenkielisestä lainatuilta, irrallisilta silmukoilta.

“Olen hidas kirjoittaja. Jos esimerkiksi kirjoitan kahden henkilön kohtausta, joudun hyvin tarkkaan miettimään, miten tämä nyt menee. Ajatuksen täytyy olla siellä kielen takana hyvin selkeä, ennen kuin saan kohtauksen ilmaistua niin kuin haluan sen ilmaista. Sellaisia yllättäviäkin hetkiä tietysti tulee, että kirjoittaa jotain ja jälkikäteen on ihmeissään, että tällaistako minä kirjoitin. Mutta niitä on aika vähän. Kokemukseni on se, että työ sujuu parhaiten silloin, kun se on hyvin strukturoitua.”

Itäranta on harvinaisuus suomalaisessa kirjallisuusmaailmassa. Kirjailijuus on esikoisteoksen kansainvälisen menestyksen myötä hänen ainoa päivätyönsä.

Teemestarin kirjan käsikirjoituksen hän lähetti useille brittiläisille agenteille ja sai joka kerta hylkäyskirjeen. Jotkut niistä olivat kannustavia. Niinpä Itäranta ei luovuttanut, vaan jatkoi käsikirjoituksen hiomista. Myös muutamat suomalaiset kustantamot hylkäsivät esikoisteoksen ennen kuin hän kuuli kustantamo Teoksen scifi- ja fantasiakäsikirjoituskilpailusta ja lähetti käsikirjoituksensa sinne.

“Lähetin sen asenteella, että kokeillaan nyt tätäkin vielä. Kun kuulin voitosta, teki mieli laittaa sähköposti kaikille agenteille, että kiitos ajastanne, olen nyt löytänyt kustantamon. Aika paksunahkainen saisi olla, että hylkäykset eivät tuntuisi missään”, tunnustaa Itäranta.

Kudottujen kujien, kansi

Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki, Teos 2015, 335 s.

Ensimmäisen kirjan kirjoittaminen kesti kaksi ja puoli vuotta, toisen kirjan kirjoittamiseen meni kolme ja puoli vuotta. Itäranta lohduttaa itseään, että George R. R. Martinilla sentään menee kauemmin.

Seuraavan kirjan hän on suunnitellut kirjoittavansa noin kolmessa vuodessa. Ajatuksen ituja on jo olemassa, yksittäisiä lauseita. Toisen kirjan kirjoittamiseen vaikutti jo ajatus lukijoistakin. Sen vastaanotto hermostuttaa hieman edelleenkin, vaikka toistaiseksi on kirjailija on saanut teoksestaan lähinnä positiivista palautetta.

“Kirjoittaessa ei kuitenkaan voi liikaa ajatella lukijoita. Se on stressaavaa, jään ihan jumiin jos jään ajattelemaan lukijoita. Se on epämukavuusalueeni.”

Fantasian lukija viettyy Kudottujien kujien kaupungin parissa mukavuusalueelleen. Kaupungissa ollaan tuntemattomassa ajassa, tuntemattomassa paikassa, yleisinhimillisten teemojen äärellä. Sääntöjen määrittelemässä elämänmenossa yksinäisyys kumpuaa epäilystä ja yhteenkuuluvaisuuden tunteen puutteesta. Erilaisuus täytyy salata, se voi olla hengenvaarallistakin. Teoksen päähenkilöt ovat nuoria, mutta teemojen käsittely kestää aikuisenkin luennassa.

Kudottujen kujien kaupunki on eräänlainen seittien ansa, jossa kirjailija ohjailee lukijaa Lukitarin tavoin. Itärannan myrkky pysäyttää lukijan tarinan kerrostumiin, sävyihin ja aaltoihin, hänen seittinsä viettelee kietoutumaan fiktion koteloon. Toisin kuin kirjailijalle, lukijalle viimeiset sivut eivät ole tähtäimessä tarinan lankoja näppäillessä. Sen sylissä olisi voinut keinahdella pidempäänkin.

Kommentit

Kirjaudu sisään lisätäksesi tähän kommentti