Punaiset naissotilaat olivat radikaaleja susinarttuja – Tytöt 1918 -musikaali raottaa sisällissodan vaikenemisen muuria

20.04.2017 - 05:40

Vaikenemisen muuri sisällissodan hävinneiden naisten historiasta saa ainakin särön, jos ei sitten kokonaan murru, kun neljä Tampereen suurta taidelaitosta paneutuu vuoden 1918 tapahtumiin.

Jokaisella taidelaitoksella on oma näkökulmansa, mikä rikastaa asiaa. On ainutlaatuista koko Suomen mittakaavassa, että asia on otettu yhteiseksi samaan aikaan.

Keskustelusarja vireillä

Tampereen Työväen Teatterin Sirkku Peltola ja hänen puolisonsa muusikko Heikki Salo ovat tässä olleet priimusmoottoreita. He haluavat paikallisuuden lisäksi nähdä tässä vakavassa asiassa yhteydet maailmalla käynnissä oleviin sisällissotiin.

– Tämä yhtäaikaisuus on ainutlaatuinen asia, sanoo Sirkku Peltola.

Suunnitelmissa – jotka myös toteutuvat – on jokaiseen neljään esitykseen liittyvä keskustelusarja, johon on luvassa hyviä asiantuntijoita sekä Suomesta että maailmalta. Sirkku Peltola ja Heikki Salo ovat tämän edistämiseksi käyneet ulkoministeriönkin pakeilla.

He ovat samalla asialla luoneet linkkejä tieteen tekijöihin ja kansainväliseen yhteistyöhön.

Vaikeneminen alkoi kiinnostaa

Sirkku Peltolaa alkoi kiinnostaa jo yhdeksän vuotta sitten vaikeneminen siitä, että vuonna 1918 punaisten puolella oli Tampereella aseissa ja rintamalla nuoria naisia. Yksi sytyke oli silloin tuore Anneli Kannon kirja Veriruusut, joka pohjautuu faktatietoihin.

– Sen jälkeen on tullut paljon uutta tutkimusta. Olen käynyt läpi myös materiaalin, joka on ollut Anneli Kannon käytettävissä.

– Huomasin kuitenkin aina palaavani Veriruusujen henkilöhahmoihin. Musikaalimme Tytöt 1918 ei ole epookki, vaan se on moderni toteutus, huomauttaa Sirkku.

Anneli Kanto suostui oitis ja antoi Sirkulle vapaat kädet, koska musikaali on itsenäinen taideteos, jota ei ole hänen asiansa rajoittaa.

Kevättalvella 1918 Tampereella perustettiin aseellinen naiskaarti, jonka muodostivat pääosin hyvin nuoret tytöt, lähes lapset. Musikaali Tytöt 1918 kertoo heistä.

TTT:n videotiiseristä saa ensimakua tulevasta musikaalista:

Musikaali on tunnelmaa kohottava

TTT:n vahvat naislaulajat saavat musikaalissa laulettavakseen heille kohdennettuja tekstejä. Heikki Salo sanoittaa ja musiikkiteatterin nuori lahjakkuus Eeva Kontu säveltää. Teksti ja ohjaus ovat Sirkku Peltolan.

Sirkku ja Eeva ovat pitkään tehneet yhteistyötä aina Patukkaoopperasta ja Suruttomista asti. Silläkin on tässä yhteydessä merkitystä, että Eeva on nainen. Tulossa ei ole opetusnäytelmä, sillä tyylinä on musikaali, jonka henkeen kuuluu olla tunteita nostava.

– Kyse on tunteista, jotka ovat riippumattomia ajasta, paikasta tai iästä.

– Musikaalissa on nuoria tyttöjä, jotka ajautuvat hurjiin kohtaloihin, suuriin tilanteisiin ja häpeään.

Tulkinta on Sirkku Peltolan oma. Hän on aina ollut kiinnostunut sisällissodan historiasta tamperelaisittain ja yhtä lailla Suomen menneisyydestä. Tampereen erikoislaatuisuus oli naisten osallistuminen tapahtumiin.

Tätä päivää TTT:n näyttämöllä on se, että vedetään yhteyksiä siihen, mikä tilanne nuorilla on nykyisissä ulkomaisissa tapahtumissa.

– Aihe on iso ja toteutus on vaativa.

Musikaalissa on vahvoja tekijöitä esimerkiksi tanssikoreografiguru Marjo Kuusela. Hänen isoäitinsä oli Turun naiskaartista, mutta tieto siitä yllätti Marjon hänen lukiessaan Anu Hakalan kirjaa Housukaarti. Hän kysyi asiaa äidiltään, mutta tämä edelleen kielsi asian. Marjo on tämän vuoksi mukana intohimosta.

Tähän samaan vaikenemiseen Veriruusujen kirjoittaja Anneli Kanto törmäsi aikanaan toimittajana. Kansan arkisto sai mielenkiintoisen sukuhistorian materiaalit, joissa oli tietoa siitä, kuinka tytär oli punakaartissa. Anneli innostui arkiston juttuvinkistä, mutta lehtijuttua ei koskaan syntynyt, koska suku kielsi tekemästä sitä.

Heikki Saloa kiinnostaa tätä musikaalia punaisista naisista tehdessä se, että näistä asioista ei puhuttu. Ei puhuttu vuonna 1918 eikä puhuttu sen jälkeen.

– Minulle ei ole koskaan oikein auennut, miksi näin on käynyt. Edelleen on olemassa häviäjien häpeä, mutta myös voittajien häpeä ja puhumattomuus. Jännitteitä on paljon. Tästä tiedän, koska olen kotoisin Lapualta.

Elämän makua ja huumoria

Vaikenemisessa on onnettomuutta, surua, vihaa ja kaaosta.

– Näitä ajattelen, kun teen lauluja 14-vuotiaiden tyttöjen laulettavaksi, sanoo Heikki Salo.

Heikki siteeraa Väinö Linnaa: ”Totuus ei ole punainen eikä valkoinen, se on inhimillinen ja siksi se on enimmäkseen kipeä.”

Sirkku Peltolan mielestä Anneli Kannon Veriruusuissa on se hieno piirre, että kun siinä puhutaan vakavista asioista niin mukana on paljon huumoria ja elämän makua.

– Jos elämän maku puuttuu, se ei säväytä. Ilo, suru ja hauskuus näyttävät elämän eri puolet.

Heikki Salo pohtii sitä, mikä ajaa ihmisen siihen, että hän näkee vain viholliskuvan, ei ihmisyyttä toisessa. Punaiset naissotilaat olivat susinarttuja ja petoja, valkoiset lahtareita. Tampereella onnistuttiin sovitteluhenkeen ja aseveliakseli toimi vuosikymmeniä. Myös talvisota ja jatkosota hitsasivat kansaa yhteen.

– Olisiko Tampereen prosessista jotakin opittavaa, miettii Heikki.

Kun jo housut naisella oli radikaalia

Anneli Kannon tapaan Amurin työläiskorttelimuseossa, koska hänen ajatuksissaan oli, että punakaartilaiset naissotilaat olivat Pumpulin likkoja, jotka asuivat yhteisasunnoissa ja kävivät töissä Finlaysonin tehtaalla.

Kun Veriruusut ilmestyi vuonna 2008, se meni Tampereella ohi noteeraamatta. Tämä ihmetytti kirjailijaa, koska aihe on mitä tamperelaisin.

– Tampereen taistelut ratkaisivat sisällissodan. Sen jälkeen, kun punaiset sortuivat Tampereella, punainen valta mureni ja muu oli vain jälkiselvittelyä.

– Minua kiinnosti, miten nuoret naiset olivat niin radikaaleja aikana jolloin jo pelkästään housujen pukeminen ylle oli ennennäkemätöntä. Minä näen tässä jotain varhaista feminismiä.

Anneli Kanto ei enää Veriruusujen kirjoittamisen jälkeen katso Tamperetta samoin silmin. Aina kun hän menee Raatihuoneen ohi, hän näkee naiskaartin konekivääreineen kellotornin takana.

Tampereen Teatterin rakennus oli oleellinen, koska sieltä ylimmästä kerroksesta ampuivat punaiset kuularuutalla kosken yli Ruuskasen taloon ja sieltä osoitti valkoisten konekivääri vastatulta.

Tiatoo
Tytöt 1918

Tytöt 1918 -musikaali (musikaali nuoruudesta, raivosta ja rakkaudesta) tulee TTT:n suurelle näyttämölle, kantaesitys on 25.1.2018.
Käsikirjoitus ja ohjaus Sirkku Peltola.
Laulujen sanat Heikki Salo.
Sävellys Eeva Kontu.
Lavastaja Hannu Lindholm.
Kapellimestari Joonas Mikkilä.
Video- ja valosuunnittelu Eero Auvinen.
Pukusuunnittelu Marjaana Mutanen.
Äänisuunnittelu Kalle Nytorp.

Onko sinulla kertoa tarina isoäidistäsi tai isoisoäidistäsi, joka on ollut punakaartin naissotilas. Tarinoita ja mahdollisia kuvia voit lähettää Moron toimitukselle sähköpostilla moro@aamulehti.fi. Toimitus koostaa aikanaan muistelmista juttupaketin lehteen.