Teema: Luovuus kasvatuksessa 4/2017

Säveltäminen on mielessä aina – Ossi Hiltusen haastattelu

24852413_1335435129898513_9142363584036714801_n-1.jpg

Ossi Hiltunen, Helsingin Rudolf Steiner -koulun abiturientti, pyrkii säveltämään lähes päivittäin. Tavallisesti hän ei odota luovaa hetkeä, vaan menee nuottipaperin ja kynän ääreen ja alkaa töihin.
– Vaikka sillä hetkellä ei syntyisi mitään järkevää, niin siitä saa aikaan eräänlaisen ongelman, josta voi myöhemmin jatkaa. Joskus jokin sävellysongelma voi ratketa vaikka ratikkapysäkillä.
Itsensä ilmaiseminen, luominen säveltämällä on tärkeä osa ihmisenä olemista Ossi Hiltuselle.
– Luovuus on minulle vapautta toteuttaa itseäni tähän maailmaan niin kuin itse parhaaksi näen.

IMG-6422.PNG

Uuno Klami -sävellyskilpailu lapsille ja nuorille järjestetään viiden vuoden välein. Tänä vuonna nuorten sarjan voitti 19-vuotias Ossi Hiltunen teoksellaan “Landet som icke är”. Sävellys on kirjoitettu triolle (huilu, sello ja piano), ja se on hänen omien sanojensa mukaan eräänlaista seikkailua sointivärien sisällä. Kilpailun juryn puheenjohtaja, kapellimestari Atso Almila, totesi, että Hiltusen merkinnät olivat jo valmiiksi niin tarkat, ettei niihin tarvinnut mitenkään puuttua. Uuno Klami -kilpailu on nuorille säveltäjille ainutlaatuinen mahdollisuus kuulla omaa musiikkia ja työskennellä ammattimuusikoiden kanssa.

Hiltunen käyttää säveltäessään Sibelius-nuotinnusohjelmaa, joka ei osaa soittaa hänen käyttämiä erikoisia sointeja oikealla tavalla.
– Silloin on täysin oman pään varassa ja täytyy ymmärtää se, mitä säveltää.
– Ammattimuusikoiden kanssa työskentely oli hieno kokemus. Silloin pääsin ensimmäistä kertaa kuulemaan oman teokseni. Se ikään kuin heräsi eloon pääni sisältä, jossa se oli soinut noin puoli vuotta.

Ossi opiskelee nykyään sävellystä Juhani Vesikkalan johdolla. Kilpailutyönsä hän aloitti muodostamalla itselleen ongelman, tai oikeastaan tilan, jossa työskennellä.
– Tykkään rajata itselleni jonkin hiekkalaatikon nurkan, jossa leikin, koska musiikissa saa nykyään tehdä ihan mitä vaan genrestä riippumatta, sekasortoakin, jos sen tekee tietoisesti.

– Lähdin sävellystunneilla liikkeelle kolmesta erilaista tekstuurista. Aluksi oli tyhjä paperi, jolle määrittelin rekisterin, dynamiikan, mitä soittimia käytän, minkälaisia soittotapoja ja kokosin kiinnostavia yhdistelmiä. Mietin, miten erilaiset soittotavat keskustelevat, riitelevät tai kommentoivat toisiaan.  

– Pyrin säveltämään lähes päivittäin, edes vähän. On parempi tehdä jotain kuin olla tekemättä yhtään mitään. Alitajunta työskentelee jatkuvasti sävellystyössä syntyneiden ongelmien kimpussa ja sitä kautta voi löytää aina jotain uutta ja mielenkiintoista.

Ossi teki ensimmäiset omat sävellyksensä 11-vuotiaana. Siitä lähtien säveltäminen on kulkenut mukana. Kiinnostus musiikkiin on alkanut paljon aiemmin. Laulaminen Cantores Minores -kuorossa alkoi 9-vuotiaana. Omana instrumenttina on ollut pitkään piano.

Säveltämisen lisäksi Hiltusta kiinnostaa musiikin johtaminen. Innostus siihen heräsi kuorossa, jossa tehdään vuosittain kolme suurteosta yhdessä orkesterin kanssa.
– 7. luokalla kysyin musiikinopettajaltani Heikki Kiiskiltä, voisinko kokeilla johtaa koulun orkesteria vanhojen tansseissa ja hän sanoi, että mikä ettei. Olin kysynyt neuvoa pianonsoiton opettajaltani ja seurannut sitä ennen jo vuosia, miten kuoronjohtajani johti meitä laulajia ja orkesteria. Mallioppimisesta ja omasta kiinnostuksesta se lähti.

Ensimmäisen kerran jälkeen Ossi onkin johtanut koulunsa orkesteria usein, viimeksi koulun Suomi 100 -juhlassa.
– Yleensä prosessi menee niin, että musamaikat harjoituttavat ensin oppilaita, ja kun koko homma saadaan kasaan ja maikat pääsevät orkesterin joukkoon tukemaan soittajia, niin harjoitellaan yhdessä.

Ossi on ollut steinerkasvatuksen parissa päiväkodista saakka. Hän haluaa lausua koko koululle ison kiitoksen.
– Oppilaiden haaveita ei ole missään vaiheessa lynkattu, siellä on saanut rauhassa kasvaa. Steinerkoulussa päästään käyttämään oppilaiden luovaa puolta, oli oppiaine ihan mikä tahansa. Se on mielestäni hyvä asia.
– Omaa luovuuttaan saa tuoda esiin niin vihkotyöskentelyssä, kuvataiteessa kuin esseiden kirjoittamisessakin. Siinähän on kyse siitä, miten oppilas itse ratkaisee eteen tulevia ongelmia tiettyjen raamien sisällä.

Ossin tulevaisuuden suunnitelmat suuntautuvat musiikkiin, ensimmäiseksi edessä on Sibelius-akatemiaan pyrkiminen. Berliinissäkin olisi hienoa opiskella jossain vaiheessa.
– 10 vuoden päästä olen toivon mukaan valmistunut sävellyslinjalta, työelämässä en ehkä vielä elätä itseäni säveltäjänä, vaan toimin musiikin sekatyöläisenä. 

Teksti: Pia Pale
Kuvat: Henkilökuva: Ossi Hiltunen
Iso kuva: Helsingin Rudolf Steiner -koulu / Fanny Malmberg