Teema: Luovuus kasvatuksessa 4/2017

Luovuus tarvitsee tilan - Ilona ja Antti Lehtisen haastattelu

Lehtiset.JPG

Joka kuukausi Lehtiset voi bongata Musiikkitalon yleisöstä. Torstai-sarjan konsertista lähtee aika usein maailmalle railakas selfie.

Näyttökuva 2017-12-15 kello 13.11.56.png

Luovaa työtä tekevät steinervanhemmat, duunari-taiteilija ja taiteilija-opettaja istahtivat hetkeksi keskustelemaan kanssamme luovuudesta. Antti ja Ilona Lehtisen elämä pyörii paljon steinerkoulun ympärillä. Kaikki kolme lasta ovat Helsingin Rudolf Steiner -koulun oppilaina, äiti on opettajana ja isä johtokunnassa.

– Aikoinaan kun tapasin Antin, kysyin, oletko ollut jossain tarkkiksella, kun keskittymisesi on noin vaikeata ja hankalaa. Antti vastasi silloin, että Kari (steinerkoulun luokanopettaja Kari Kalliala) antoi mun kävellä kaksi ekaa vuotta. Tämä Antin lausahdus sai mut alunperin kiinnostumaan steinerkoulusta. 80-luvun alun koulumaailmassa tuo oli opettajalta luovaa ja edistyksellistä ajattelua, aloittaa Ilona. Ja siitä jatkaa Antti:

– Siitä olen steinerkoulussa aina tykännyt, että on tiivis luokkayhteisö, mahdollisuus solmia pitkiä ystävyyssuhteita, esimerkiksi luokaton lukio ei tätä tue. Toiseksi jaksot opetuksessa, tykkään että on useampi viikko jolloin tehdään intensiivisemmin jotakin. Kolmantena sanoisin, että on hyvä että on paljon taidetta. Matematiikan ja muut jutut oppii kyllä myöhemminkin, jos vaan haluaa. Taidekipinän hankkiminen myöhemmin voi olla hankalampaa.

– Taide ja luovuus ovat eri asioita, mutta molemmat tärkeitä. Taidetta ei ole siksi, että oppilaista tulisi taiteilijoita. Taide kultivoi ihmistä. Elämässä on silloin muutakin kuin Hifkin matsit. Taiteen merkitys on suurempi kuin se, että me opitaan tekemään taidetta.

Keskustelimme siitä, mitä luovuus tarkoittaa. Antti pitää wikipedian määritelmää luovuudesta aika hyvänä, jossa tiivistetään, että luovuus on keskeisesti kykyä tuottaa uutta. Ilona jatkaa: – Saku Tuominen on ylläpitänyt kivasti luovuuskeskustelua, luovuus kuuluu vahvasti kasvatuskentälle, opettajan työ on jatkuvasti, varsinkin steinerkoulussa, uuden luomista, joka kerta löydettävä uusi näkökulma, luotava asia uudelleen, vaikka opetettava aihe ei muuttuisikaan.

Ilona ja Antti pohtivat luovuutta suhteessa omiin töihinsä. Luovuus on kummallekin tärkeä osa työtä ja tyytyväisyyttä työssä. Pelkkä toteuttaminen ei ole tarpeeksi. Opettajan työssä on vähän samanlaista shown vetämistä koulupäivän sisällä kuin Antilla keikoilla. Tosin opettajanhuoneessa ei ehkä läiskitä toisia samalla tavalla selkään kuin keikan takahuoneessa, että menipä todella hyvin! Vaikka ehkä niin juuri koulussakin pitäisi tehdä. Myönteisen ja innostavan ilmapiirin vaikutus luovuuteen ei ole mitenkään vähäinen. Ilonan ja Antin mukaan opettajalla on kuitenkin enemmän improvisaatiovaraa. Se perustuu hetkellisen vuorovaikutuksen tärkeyteen, vaikka suunnitelma onkin olemassa.

Lehtiset eivät koe olevansa mitenkään erityisen luova perhe.
– Kaikki lapset ovat luovia. Meillä on aika tiukat rajat kotona, mutta rajojen sisällä lapsemme saavat olla luovia. Luovuus kukkii rajoissa, ei rajattomuudessa. Beethoveniakin ohjasi moni asia: sinfonian muoto, esittävän ryhmän kokoonpano ym, ja silti 7. sinfonia on luovan prosessin tulos, pohtii Antti.

– Pienempänä lapset olivat kovia esiintymään, mutta ei me tehdä mitään erityisen luovaa, joskus soitetaan ja lauletaan niin kuin monissa perheissä. Toki lapset näkevät paljon taiteellisia prosesseja, näkevät paljon lukemista ja lukevat itse paljon.

Aina kulttuuriasiat eivät ole intohimo. Ilona ja Antti kertovat juuri ryhtyneensä antamaan 14-vuotiaalle pojalleen 20€ per luettu kirja. Kyseessä on motivointikokeilu. – Joku luovempi olisi ehkä keksinyt halvemman tavan, lohkaisee Antti.

Mutta miten ruuhkavuosiaan elävät vanhemmat pääsevät flow-tilaan? Ehtiikö arjessa ajautua luovan prosessin vietäväksi? Ja missä se luovuus heidän töissään oikein on?

Luovissa prosesseissa Ilonalle kiireettömyys ja joutilaisuus ovat tärkeitä. Antti puolestaan tarvitsen deadlinejä. Ilona kuvaa luovaa hetkeä sykäyksenä, – Varsinkin draamaopettajajana tunnen sen veren kohahduksen, kun idea syntyy, sitä kohden aina lähden ensin haparoimaan. Se on kamalaa, mutta samalla myös ihanaa, se kun saa olla koko ajan vähän kuin kaltevalla pinnalla.

Antti kokee luovuuden tapahtuvan sovitus- ja sävellysvaiheessa, itse esiintyminen on yleensä aika valmiiksi käsikirjoitettua. – Mua ei häiritse taustahälinä, kun mä sävellän. Yleensä elokuva- ja tv-säveltämisessä ohjaaja antaa mielikuvan, siitä se luova työ lähtee… Oikeastaan riippuu aika paljon juuri niistä mielikuvista, kuinka vapaaksi se jättää.
– Mun äiti sanookin, että Antti on enemmän duunari kuin taiteilija. Ja se on kehu, nauraa Ilona.

Mutta vapaudella ja luovuudella on merkittävä suhde – Se, että saa tehdä paljon itsenäisiä päätöksiä ja että on vapaus toteuttaa itseään, on yllättävän iso osa luovuutta. Kyllä se joskus tyrmää, jos joku sanoo, että muuten hyvä näytelmä, mutta ei ollut steinerpedagogista sisältöä. Pitää käydä koko ajan keskustelua, miksi ja minkälaista taidetta tehdään. Ei riitä se, että tehdään tietyllä tavalla, kun on aina tehty näin, tarvitaan lisää keskustelua taiteesta, luovasta vapaudesta, pohtii Ilona.

Luovuus tulevaisuuden työelämätaitona

– Tärkeätä on ajattelun liikkuvuuden ja tunne-elämän tukeminen niin, että avautuu luova ratkaisukyky. En tiedä, millaiseen maailmaan lapseni kasvavat, mutta on karmeaa, jos näitä taitoja ei ole. Kouluihin tuodaan ohjelmointia ja ajatellaan, että Suomi lähtee nousuun peliteollisuudella, mutta ei se mihinkään lähde koodaamisen opettelulla. Supercellit eivät ole sen takia menestyneitä, että he osaavat koodata, vaan sen takia, että tekijöillä on ideoita ja luovuutta, uskallusta myös epäonnistua. Näitä kykyjä meidän pitäisi kehittää oppilaissamme, toteaa Ilona.

Antti muistuttaa, että tulevaisuuden työelämässä laatikonnosteluduunit katoavat, mutta kun siinä laatikon nostelussa tulee joku ongelma ja tarvitaan luova ratkaisu, sitä tekemään tarvitaan ihminen. Luovuuden rinnalle ja ohikin Antti nostaa tärkeiksi tulevaisuuden yhteiskunnan taidoiksi medialukutaidon ja oikeudenmukaisuuden. – Ilman niitä ei klaarata tulevaisuudessa.

Ilona iloitsee, että uudessa opetussuunnitelmassa on hieno luovuutta tukeva asia, joka on ollut steinerkouluissa iät ja ajat, eli laaja-alaisuus, joka on sitä, että ollaan monipuolisen tiivistetysti yhden asian ympärillä. – Esimerkiksi kuudennella luokalla kun luokassani nyt opiskellaan Rooman historiaa, niin se näkyy kaikessa, mitä me teemme ja siitä alkaa sellainen yhteinen luova tila. Lapset rakastavat sitä! Posket punaisena, täydellä innolla koko luokka on mukana tekemässä, luomassa sitä Rooman historiaa tähän näkyväksi. Me teimme isot lakitaulut maalaten ja sitten laadimme luokan omat lait. Siinä tuli yhteiskuntaoppi mukaan. Roomalaisuus näkyy ja kuuluu musiikissa, eurytmiassa, kotitaloudessa…

– Ilmiöhommaa on tehty steinerkoulussa aina. Ja kun opettaja on vahvasti mukana siinä, niin oppilaat eivät tunne joutuvansa heitteille aiheen kanssa ja se on hyvä, toteaa Antti.
Luovuuden tilan luomisessa opettaja on merkittävässä roolissa, siinä mielessä tiettyä opettajakeskeisyyttä tarvitaan, jatkaa Ilona.

Antti ja Ilona ovat yksituumaisia siitä, että luovuuden mahdollistava tila on paljon opettajasta kiinni, ideoiden pallottelu ja keskustelevuus voi synnyttää luovuutta.

Ilona muistuttaa Steinerin ohjeesta: – Opettaja ei saa näivettyä eikä ryhtyä kuivaksi. Steiner ohjeisti myös, että lapsia pitää sielullisesti liikuttaa – Siihen minä aina pyrin, että jokin asia joka tunti aina naurattaisi tai ehkä huvittaisi oppilaita, ja myös liikuttaisi. Niin ettei koulussa oleminen ole mitään tasapaksua suorittamista. Tämä on sitä steinerkoulun taiteellista opetustapaa, joka herättää myös lapset luovuuden tilaan.


Teksti: Jarno Paalasmaa ja Pia Pale
Kuva: Ilona ja Antti Lehtinen


Ilona ja Antti Lehtinen
Steinerkoulun vanhempia, 3 lasta steinerissa 1.,7. ja 8. luokilla

Ilona Lehtinen
Steinerkoulun luokanopettaja, 6. luokka, Esittävän taiteen lukiolinjan vastuuopettaja

Antti ‘Letku’ Lehtinen
Steinerkoulun entinen oppilas, nykyinen johtokunnan puheenjohtaja, säveltäjä, Ultra Bran rumpali