Teema: Digi ja tulevaisuus 3/2017

Digi ja tulevaisuus - Steinerkasvatus 3/2017

stkl_3-2017_KANSI.jpg
Verkkolehdessä ja printtilehdessä:

Vain verkkolehdessä:
Muuta printtilehdessä mainittua:

Printtilehden sisällysluettelo:

  • Pääkirjoitus: Jääkö luokkahuone museoksi? Jarno Paalasmaa
  • Asian vierellä, koonnut Pia Pale
  • Markku Wileniuksen haastattelu; Digitaalisuuden mieletön lupaus Jarno Paalasmaa ja Pia Pale
  • Steinerkoulun TVT-portaat
  • Hyvästä lapsuudesta seuraa hyvä aikuisuus Jarno Paalasmaa
  • Digitaalisuus varhaiskasvatuksessa, Toim. Maija Pietikäinen
  • Välttämättömät mediataidot Ewy Numminen
  • Tulevaisuus on hyvä Eero Ojanen
  • Koulun osa digioppimisessa Rauno Haapaniemi
  • Oman ajattelun sijassa internet Veli-Matti Halonen
  • Digitutorit äänessä, koonnut Pia Pale
  • Mitä steinerpedagogiikasta pitäisi tutkia? Jan-Erik Mansikka

Steinerpedagoginen TVT-opetus nyt ja tulevaisuudessa?

IMAG0065.jpgSuvi Korhonen työskentelee steinerkoulun luokanopettaja Kuopion steinerkoulussa. Löytääkseen uusia näkökulmia työhönsä, hän päätti opiskella Humanistisen ammattikorkeakoulun monimuoto-opinnoissa yhteisöpedagogiksi. Haastattelin Korhosta hänen lopputyönsä aiheen tiimoilta eli digitaalisuudesta suomalaisissa steinerkouluissa. Koska Humak:in lopputyöhön kuuluu aina kehittämisnäkökulma ja yhteisöpedagogiikan luonteen mukaan sen tulisi myös hyödyttää yhteisöä, lopputyön yhteistyökumppaniksi eli tilaajaksi löytyi luontevasti Steinerkasvatuksen liitto.
– Molempien tarpeet kohtasivat tämän ajankohtaisen aiheen kohdalla, kertoo Korhonen.

Lopputyötä tehdessään Korhonen on havainnut, että on tekemässä jotain sellaista, mitä muualla maailmassa on jo tehty, mutta Suomesta tutkimusta vielä puuttui. Hän onkin yrittänyt perehtyä siihen, mitä muut ovat aiheesta aiemmin sanoneen ja mitä aiheeseen liittyvää Rudolf Steiner mahdollisesti olisi aikanaan sanonut. Lisäksi Korhonen on kerännyt tietoa suomalaisilta steinerkoulun opettajilta kyselyllä ja haastatteluilla. Keräämänsä aineiston perusteella Korhonen hahmottelee lopputyössään sitä, mitä steinerpedagoginen tvt-opetus mahtaisi olla?

Nykyisin kouluelämässäkin puhutaan tieto- ja viestintätekniikasta, TVT:stä, joka tarkoittaa tietokoneitten lisäksi kameroiden, nauhureiden tai minkä tahansa välineen käyttöä, jota käytetään tieto- ja viestintäliikenteen välineenä. Korhonen kertoo, että TVT:n ei pitäisi olla mitään sellaista, mitä erityisesti opiskellaan, vaan sen tulisi sulautua yhdeksi välineeksi kaiken perinteisen vihkotyön, maalauksen, liikunnan, luokkatoiminnan ja sosiaalisen toiminnan ohella.

Korhonen listaa kolme oleellisinta kohtaa digitaalisuudessa ja tvt-opetuksessa steinerkouluissa:

  1. Opettajan tulee olla tietoinen, mitä on luokan kanssa tekemässä. Hänen tulisi tietää, mitä välineet ovat, miten ne toimivat ja mistä ne ovat tulleet eli mikä on niiden historia. Eikä olisi pahitteeksi miettiä sitäkin, mihin välineiden kanssa ollaan menossa tulevaisuudessa. Opettaja arvioi ja päättää aina itse, mitä hän käyttää opetettavan luokkansa kanssa.
  2. Myös tvt:n kohdalla täytyy pitää mielessä ikäkausiopetus. Ihan alimmilla luokilla liikutaan kokonaisvaltaisesti oppilaiden kanssa, kolmannella luokalla voidaan jo tehdä enemmän käsillä ja isompien kanssa voidaan vähitellen lisätä sellaista tekemistä, joka oikeastaan rajoittuu pään alueella työskentelyyn eli vetoaa ajatteluun ihmisessä.
  3. Digitaalisuus tulisi nähdä mahdollisuutena. Se tuo paljon uusia mahdollisuuksia työstää ja tallentaa sitä, mitä oppilaat itse tuottavat ja pitävät tärkeänä. Joistakin oppilaista digitaalisuus saa aivan uusia puolia ja aktiivisuutta esiin, mitä ei pitäisi väheksyä.

Entä millainen kuva tuli opettajien valmiuksista ja asenteista digitaalisuuteen steinerkouluissa?
– Tosi kirjava: toiset sanovat, etteivät ymmärrä mitään, mutta haluavat oppia ja toiset käyttävät jo suvereenisti, ovat ennakkoluulottomasti lähteneet kokeilemaan laitteita, kertoo Korhonen ja lisää, että molemmissa ryhmissä on sekä nuoria että vanhoja. Iän sijaan opettajan persoona näyttää vaikuttavan enemmän asenteisiin. Eri kyselyissä ja eri kysymyksen asetteluilla kielteistä asennetta digitaalisuuteen steinerkouluissa on saatu enemmän esille, mutta kaiken kaikkiaan Korhonen kertoo, että hänet yllätti eniten se, että ympäri Suomea monet steineropettajat ovat todella kiinnostuneita digitaalisuudesta eivätkä kaikki suinkaan vastusta sitä.
– Tiesin, että on olemassa vastustusta sen takia, että ”se ei ole steinerpedagogista” ja halutaan pitää yllä jonkinlaista lintukotoa, mutta silloin digitaalisuus nähdäänkin usein tosi suppeana, eikä ymmärretä sen mahdollisuuksia. Näitäkin opettajia löytyy vähän joka koulusta.
Digitutor-kurssille osallistujat olivat kiinnostuneita digitaalisuudesta ja asenteiltaan myönteisiä. Mutta niidenkin opettajien keskuudessa, jotka eivät osallistuneet kurssille, vastustusta ei ollut niin paljon kuin Korhonen oli ennakkoon olettanut.

Digiloikkaa perustellaan usein sillä, että tulevaisuudessa koneiden kanssa täytyy osata toimia.
– Se onkin mielenkiintoista, mitä tutkijat ovat arvelleet siitä, mitä ihminen tulee tekemään työkseen tulevaisuudessa, innostuu Korhonen. Toisaalta tulevaisuudessa tarvitaan ihmisiä ja ihmisen pitäisi kehittyä entistä inhimillisempään suuntaan, koska ne ovat taitoja, jotka voidaan valjastaa käyttöön toisten ihmisten kanssa työskennellessä. Mm. tulevaisuudentutkija Gerd Leonhard on sanonut, että digitaalisuus vie ihmisiltä pois työtä, joten ihmisten kannattaisi kehittää itsessään sosiaalisia ja inhimillisiä taitoja, sillä niitä kone ei korvaa. Koneille voidaan sälyttää sellaiset työt, jotka ne helposti pystyvät tekemään eli korvaamaan sellaista ihmistyötä, jossa on laskemista ja joka voidaan automatisoida.

– Kun työ siirtyy koneille, ihmisen ei tarvitse puurtaa aamu kuudesta ilta kuuteen, joten vapautuu aikaa puuhastelulle ja sen miettimiselle, mitä todella olisi mielekästä tehdä. Joutilaisuus voi olla paikka luovuudelle, ellei ihminen vajoa viihdemaailman syövereihin. On aikaa ajatella itse ja saada inspiraatioita vaikka kattopuutarhojen kehittämisestä tai luontopäiväkodeista. Digitaalisuus voi yllättäen tuoda esille myös vastapoolinsa: ihmisen kaipuun luontoon ja luonnonmukaisuuteen sekä käsillä tekemiseen, pohtii Korhonen.

Teksti: Iida-Eija Tilles

Steinerkoulun TVT-portaat

DSCF2357.JPG
Teema: Digi ja tulevaisuus / Steinerkasvatus 3/2017
Tieto- ja viestintäteknologia (TVT) steinerpedagogiikassa P+V.png

Koulun tulee toisaalta tarjota oppilaille aikuisen läsnäoloa, inhimillistä kohtaamista ja vastapainoa sähköiselle koneajalle, toisaalta koulu ei voi eristäytyä elämään omaa elämäänsä ja sivuuttaa sitä todellisuutta, missä ihmiset tänä päivänä elävät. Miten koulun toimintakulttuurissa huomioidaan molemmat näkökulmat? Miten opetus pidetään steinerpedagogisena, kun yhteiskunta ja oppiminen sen mukana digitalisoituu? Millä tavalla opetuksessa hyödynnetään viisaasti tietoteknologiaa?

Kysymys on toisaalta siitä miten tieto- ja viestintäteknologiaa ja erilaisia verkkoympäristöjä voidaan hyödyntää opetusmenetelmänä eri luokka-asteilla, toisaalta siitä mitä tieto- ja viestintäteknologisia taitoja ja valmiuksia oppilaiden tulee oppia jatko-opintoja ja työelämää silmällä pitäen.


Käytön pitää olla aina perusteltua, ei laitteiden käyttöä laitteiden vuoksi. Tietoteknologian suhteen kyseessä ei ole joko-tai- vaan sekä-että kysymys. Koneet eivät määrää olemassaolollaan, eivätkä läsnäolollaan. TVT-laitteita ei pääsääntöisesti käytetä steinerpedagogisessa esiopetuksessa eikä alkuopetuksessa. Alkuopetus nojaa vahvasti mielikuvituksen ruokkimiseen. Verkon kautta tulevassa valmiissa kuvamaailmassa mielikuvitusta ei tarvitse käyttää aktiivisesti. Keskeistä on opettajan aktiivisuus luokalle sopivan materiaalin luomisessa sekä oppilaiden tahdon ja oman aktiivisuuden kasvatus työskentelyssä.

Nykyaikaisen oppimiskäsityksen mukaan oppiminen ei tapahdu pelkästään kuulon perusteella. Tietotekniikka mahdollistaa erilaisten oppimistyylien tukemisen.

TVT-laitteita hyödynnetään harkitusti oman koulun tvt-strategian mukaisesti kolmannelta luokalta lähtien. Oppimisprosesseissa annetaan oppilaalle mahdollisuus ensin muodostaa oma mielikuva ennen valmista kuvaa.

Yläluokilla tieto- ja viestintäteknologia on välttämättömyys. Sen oikea käyttö on ensisijaisen tärkeää. Perusopetuksen aikana on tärkeätä oppia: kriittinen tiedonhankinta, tekijänoikeudet, tekstinkäsittelytaidot, taulukkolaskenta, sähköpostin käyttö ym. perusohjelmat, monenvälisten sovellusten käyttö (erilaiset verkko-oppimisympäristöt esim. Moodle, Peda.net, Google Docs) kriittinen sosiaalisen median käyttö ja valemedioiden ja -uutisten tunnistamisen välineet, tietoturvaherkkyys, sosiaaliset taidot myös sähköisessä ympäristössä (koodinvaihto: kirjoitettu suomi, puhuttu suomi ja nettisuomi). Kommunikaation perustaidot opitaan henkilökohtaisessa vuorovaikutuksessa ja niitä on osattava soveltaa verkossa. Samalla nousee entistä tärkeämmäksi sen ymmärtäminen, milloin puhelin kannattaa laittaa pois ja keskittyä elämään omien aistien kautta. Tilanteiden kohtaaminen itse, ei aina ruudun läpi kuvaamalla ja äänittämällä.

Tieto- ja viestintäteknologian opetusta integroidaan muuhun opetukseen. Erillistä lukujärjestyksen mukaista tuntia ei tarvita. Alla olevat ehdotukset ovat kooste eri puolilla Suomea työskentelevien steinerkoulun opettajien ajatuksista ja kokemuksista vuosilta 2013-2017.

DSCF1770.RAF.jpg

Ehdotuksia käytäntöihin

1.-4. luokat

  • Mediakasvatuksen käytössääntöjä voidaan opetella muutenkin kuin sosiaalisen median kautta, ilman koneita. Käytössäännöt ja turvallisuusasiat (eli nettietiketti) ovat tarpeellisia opetella ajoissa. Muita ei saa kuvata, äänittää tai muuten tallentaa ilman lupaa. Netissä ja sosiaalisessa mediassa pätee samankaltaiset sosiaaliset säännöt kuin arkielämässä, esim. ystävällisyys ja kohteliaisuus. Luokan vanhempien yhteistyö on sääntöjen asettamisessa tärkeää.
  • Netin ‘ikuisuuden’ tiedostaminen. Asiat, joita nettiin kirjoittaa, jäävät näkyviin ja antavat kuvan lukijalle henkilöstä. Minkälaisen kuvan oppilas haluaa itsestään antaa?
  • Esiopetukseen ja alkuopetukseen liittyvä esimerkki: Arkiaskareiden ja leikin kuvaaminen ja yhteinen kuvien katseluhetki. Aikuinen ja lapset aikuisen opastamana kuvaavat lapsia koulupäivän sisällä eskarivuoden ajan ja ottavat kuvaamisessa huomioon vuodenajat. Myöhemmin yhteinen katseluhetki, jossa katsotaan kuvakokoelma. Ryhmän kaikki lapset tulevat kokoelmassa esiin, kuten myös vuodenkierto. Tämä toteutetaan esim. kouluvuoden päättyessä. Kuvia lapset saavat kommentoida vapaasti, katselun voi nähdä toimivan sisäisenä arviona koulu-/eskarivuodesta.
  • Erilaisia digitaalisia pelejä voidaan käyttää täydennyksenä ja tukena lukemaan ja laskemaan oppimisessa harkinnan mukaan.
  • Alkuopetusvaiheen jälkeen opettaja saattaa harkitusti käyttää tietokonetta, dokumenttikameraa, nettiä tms. opetusvälineenä. Tietoteknologisia sovelluksia voi myös käyttää harkitusti lisäämään oppimisen vuorovaikutteisuutta ja toiminnallisuutta.
  • Esimerkiksi tekstien puhtaaksikirjoittaminen parityöskentelynä: kirjoitetaan vaikkapa eläintarina yhdessä ja sitten kaikki saavat lukea ja kuvittaa sen vihkoihinsa. Tähän riittää luokassa 15 min tietokonetta viikossa pareittain.
  • Esimerkiksi 3. luokan Vanhat ammatit-jaksoon liittyvää materiaalia voidaan hyödyntää tietokoneelta työtapoja esiteltäessä. Vanhojen ammattien lisäksi voidaan esitellä aikakautemme uusia ammatteja, joilla on arkielämän ymmärtämisen kannalta merkitystä.
  • Pyritään yhdistämään inhimillisyys ja tvt:n käyttö. Oppilaat eivät yleensä käytä tvt:tä itsekseen vaan aikuisen ohjauksessa esimerkiksi esitelmien tekemisessä pareittain tai pienissä ryhmissä. Tvt:tä käytetään mm. tiedonhakuvälineenä. Tieto ei voi tulla pelkästään opettajalta.
  • 4. luokalla alustavaa tiedonhaun harjoittelua. Hakukoneiden käyttöä ja kriittisen tiedonhaun perustoja. Mitä eroa painetussa ja toimitetussa materiaalissa on verrattuna nettilähteisiin? Aloitetaan kirjoista ja kirjastojen käyttämisestä ja siirrytään asteittain tiedonhakuun myös verkkoympäristöistä. Mikä on luotettava lähde ja kuinka monta lähdettä tarvitaan?
  • Huomioidaan, että opetus vaatii opettajalta ponnistusta, esim. opettajan piirtämä kartta epätäydellisyyksineen taululla sekä vihkotekstien kirjoittaminen taululle on eri asia kuin heijastaa asia videotykillä valkokankaalle.


4.-6. luokat

  • Luokan yhteisen blogin luominen ja sen täydentäminen. Voi käyttää esimerkiksi joidenkin jaksojen aikana. Blogina vaikkapa historia, yhteiskuntaoppi tms.
  • Verkkoympäristöjen huomiointi: yhteistyö toisten koulujen kanssa, esitelmien valmistelu (esim. paritöiden tekeminen verkkoympäristössä).
  • Oppilaita voidaan opastaa somen käytössä, mutta opetuksessa sen käyttö ei ole keskeistä. Blogit yhteistyössä muiden koulujen kanssa tuovat uusia näkökulmia omaan koulutyöhön.
  • 5. luokalla verkossa maantiedossa ajantasaiset kartat, historiassa, kasviopissa, fysiikassa jne. opettajan piirtämien kuvien lisäksi. Ei tarvita valokopioita.
  • Maantiedossa esimerkiksi karttoja voi elävöittää vaikkapa googlemapsin streetview:n avulla. Näin muodostuva kuva on elävämpi.
  • Kameran käyttö esim. kasviopissa. Otetaan koneet hallittuun käyttöön. Rauhoitettujakin kasveja voidaan liittää keräämisen sijasta digitaaliseen kasvioon.
  • TVT voi olla myös yksi luovuuden väline esim. kuvankäsittelyssä. Kuvankäsittelyn ymmärtäminen auttaa hahmottamaan mainontaa ja siihen liittyvää alkavan murrosiän tuomaa omaa kehoa ja elämää koskevaa tyytymättömyyden tunnetta.
  • Sosiaalista mediaa voidaan käyttää opetuksen apuna liikuntatunneilla (esim. suunnistuksessa voi käyttää tvt:tä) ja ympäristöopissa. Kuvaamisen ja viestien avulla voidaan palauttaa tehtävä opettajalle suoraan.
  • Luokassa tehdään yhteiset säännöt toimintatavoista. Säännöt julkaistaan luokassa ja netissä.
  • Lähdetään oikeasta tarpeesta ja suunnitella opetus lasta aktivoivaksi ja kokemukselliseksi. Koulussa vältetään istumista ja näyttöjen katselua. Oppilaat voivat esimerkiksi luoda itse historiallisen dokumentin youtubeen. Erilaisia blogeja tai verkko-oppimisalustoja voidaan käyttää: joista löytyvät mm. luokkien omat sivut, tapahtumat ja kuvistöitä.
  • Esim. 5. luokka: kymmensormijärjestelmän opiskelu ja tekstinkäsittelytaitojen harjoittelu
  • Esim. 6. luokka: luokkalehdet, erilaiset projektit, valokuvaus, kuvankäsittely, ”lyhäreiden teko”, yhteiskirjoittaminen
  • Luonnontieteiden ja biologian opetus: Luontoesimerkkien kuvaaminen maastossa ja myöhempi tarkastelu luokkahuoneessa.
  • Museoilla on tarjolla kuvia, tietoa ja tehtäviä netissä, joita voi hyödyntää opetuksen tukena. Metsä- ja luontoliittojen sivuilta voi löytää laajoja materiaalipankkeja erilaisiin aineisiin, esimerkiksi: matematiikkaan ja äidinkieleen.

7.-9. luokat

  • Valmiudet jatko-opintoihin: mediakriittisyys ja medialukutaito vahvistuvat edelleen.
  • Tiedonhaun harjoittelu. Asiointikirjeet, työhakemus ja CV. Tekstin muokkaaminen ja tallentaminen niin, että saa eri ohjelmilla auki. Tekstin suojaaminen pdf-muotoon. Tekstinkäsittelytaidot. Asiallisen sähköpostiosoitteen luominen.
  • TVT:n hyödyntäminen erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden oppimisprosessissa (opetuksen eriyttäminen / lisätehtävät)
  • Sähköisten ympäristöjen hyödyntäminen vertaisarvioinnissa, esim. esitelmien jakaminen muille (drive, padlet..) ja ohjattu kommentointi ja palaute
  • esim. fysiikassa, kemiassa, uskonnossa ja matematiikassa runsaat verkkomateriaalien mahdollisuudet
  • yhteiskuntaopissa ajantasaisin tieto löytyy netistä
  • oppilaiden tiedonhaku lisääntyy (tutkielmat, esitelmät, ryhmätyöt)
  • mahdollisesti oppilastöiden kuvaaminen arviointia varten (portfolio)
  • lainakoneita kuten lukiossa, esim. paritöitä varten
  • monitoimitilassa työskentelyä lainatietokoneiden äärellä
  • TVT-välineiden sisällön käyttöä painopisteinä tekstinkäsittely, kriittinen tiedonhaku, esittämistekniikat, tiedon kokoaminen, peruskäyttö, valittu verkko-opiskeluympäristö ja keskustelua TVT:n hyödyistä ja haitoista oppilaiden kanssa. Myös rohkeutta opetella itse eri ohjelmien käyttöä tarvitaan.
  • sosiaalisen median hyödyntäminen esimerkiksi järjestämällä keskusteluja tietystä aiheesta somessa eri koulujen välillä.
  • kansainvälinen yhteistyö (esimerkiksi 8. luokan leirikoulu Pohjoismaissa)
  • tekstinkäsittelyohjelmien sujuva käyttö
  • lähteiden merkitseminen, lähdekritiikki ja sen harjoittelu
  • yhteiskunnallinen vaikuttaminen (adressit netissä, blogit, ...)
  • Google Driven tms. käyttö ryhmätöissä ja projekteissa, opettaja kommentoi ja tarkkailee työn etenemistä.
  • Kännykkäparkki luokan seinällä mahdollistaa kännykkävapaan ympäristön ja rauhoittaa oppimisen.
  • Oppilaat jakavat omia vihkotekstejään toisilleen; kommentoiminen ja palautteen antaminen
  • Tylsyyden sietämisen haaste. Lasten on opittava sietämään myös tylsyyttä ja hidasta pitkäkestoista opiskelua, nopeassa ja hektisessä digimaailmassa.
  • Toisaalta digimaailma tuo kevennyksiä ja välipaloja tuntiopetukseen (tiedonhakutehtävät puhelimella), gallupit (esim. mentimeter.com) ja läksyn kuulustelu yhteisöllisesti (esim. todaysmeet). Motivoiko etenkin poikia? Tai hiljaisia?
  • Sovitun verkkoympäristön käyttö opetuksessa, esimerkiksi tehtävien palautus luokan/aineen yhteiseen driveen, peda.nettiin tai opettajalle sähköpostiin. Opettaja voi myös laittaa driveen jakson aiheet, kuvat, tekstit sitten, kun on opettanut ne tunneilla, jolloin poissaolijat saavat heti tiedot mitä on tehty ja voivat tehdä vihkotekstejä kotona (toimii isommilla oppilailla).
  • Onnistunut mediakasvatus voimaannuttaa oppilaita. Mediakasvatuksen tavoitteena on medialukutaito ja monilukutaito

TVT-portaat-kooste on syntynyt steinerkoulun opettajien yhteistyönä. Artikkelin pohjana on vuodesta 2013 vuoteen 2015 kestänyt steinerkoulujen yhteinen OPS-runko-projekti. Projektiin kuuluneissa teemaseminaareissa sekä sitouttamisryhmän ja ohjausryhmän kokouksissa pohdittiin muiden aiheiden ohella oppimisen digitalisoitumista erityisesti steinerpedagogisen ihmiskäsityksen ja kehitysvaiheiden näkökulmasta. Ensin arvioitiin tietoteknologian vaikutuksia lapsen kehitykseen. Vähitellen siirryttiin menetelmällisiin kysymyksiin. Steinerkoulujen TVT-portaat syntyi kun Jarno Paalasmaan ops-runkoprojektista koostamaa tekstipohjaa muokattiin yhteisesti Jyväskylän kesäyliopiston ja Steinerkasvatuksen liiton toteuttamassa Steiner-digitutor -koulutuksessa keväällä 2017.


Kuvat: Fredrikakoulu, Esa Mäkinen

Markku Wilenius - Mikä on suosikki appisi?

IMG_0383.JPG
Markku Wileniuksen työhuoneessa Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen tiloissa. Vasemmalta Jarno Paalasmaa ja Markku Wilenius. Kuva: Pia Pale
Teema: Digi ja tulevaisuus / Steinerkasvatus 3/2017

Markku Wilenius - Mikä on suosikki appisi?

- Ensimmäisenä tulee mieleen projekti, jossa olen itsekin mukana - vasta kehitteillä oleva uudenlainen ‘facebook’, joka perustuu enemmänkin ihmisten näkemyksellisiin suhteisiin, jossa samankaltaiset intressit koitetaan saada yhteen. Toinen on twitter, joka auttaa meitä moniäänisyyden kehittämisessä, jossa voi keskustella tiheässä muodossa samanaikaisesti kahden kesken ja laajasti. Eniten pidän kyllä whatsapp’sta, joka on joustava ja nopea, skaalautuu ja on monikanavainen: kuvat, äänet, kirjoitus, kaikki toimii todella yksinkertaisesti.

Poikani kautta olen tutustunut hänen ystävineen kehittelemään ‘Truly Social Network’iin’, jossa teknologia mahdollistaa videomateriaalin helpon liittämisen ja jakamisen eli siinä voidaan muodostaa laajempia sosiaalisia narratiiveja. Tässä kommunikaation muoto on dynaamista ja yhteisöllistä. Ja informaatio on hyvää silloin kun siinä on riittävästi osia jotka syntyvät yhteisön jäsenten toiminnan aktiivisuudesta.


Lue Steinerkasvatus 3/2017 -lehdestä koko Markku Wileniuksen haastattelu!

Digitaalisuuden mieletön lupaus

Tulevaisuuden tutkimuksen professori ja steinerkoulun kasvatti Markku Wilenius näkee digitaalisuuden mahdollisuutena tyydyttää inhimillisiä perustarpeita entistä paremmin. Digitaalisuus liittyy läheisesti ihmisyhteisöjen tapaan toimia yhdessä.

– Digitaalisuus on itse asiassa keskeinen ulottuvuus paljon tärkeämmässä asiassa eli vuorovaikutuksen lisääntymisessä. Koko ihmiskunnan historia voidaan lukea pyrkimyksenä vuorovaikutukseen, ihmisen eksistenssi ilmenee vuorovaikutuksena, Wilenius toteaa.

... Juttu jatkuu Steinerkasvatus 3/2017 printtilehdessä!

Haastattelu: Jarno Paalasmaa ja Pia Pale

Steinerdigitutor - koulutusta digiin ja tutorointiin

Digitutor.jpg
Teema: Digi ja tulevaisuus / Steinerkasvatus 3/2017
Onko vaikeampaa tehtävää kuin olla digitutor steinerkoulussa? Ehkä tehtävän vaativuudella ei ole eroa oli koulumuoto mikä vain. Kollegan opettaminen ja tukeminen on parhaimmillaan innostavaa yhteistyötä, pahimmillaan kivireen vetämistä. Steinerkoulujen yhteisessä digitutor-koulutuksessa keväällä 2017 osallistuttiin myös Tulevaisuus haastaa oppimisen -seminaariin. Tutorointia enemmän oppilaan aktivointi TVT:n avulla nousi keskeisemmäksi kysymykseksi kevään kurssilla. Alla osallistujien pohdintoja aiheesta seminaarikokemusten kautta peilattuna.

Ajatus siitä, että kaikki vastaukset ovat oikeita, on mielestäni tärkeä.
Kirsi Peräjärvi, Lahden steinerkoulu

Tulevaisuus haastaa oppimisen –seminaarissa peda.netissä koottavia Kasvun kansioita esiteltiin oppilaille paikkana dokumentoida digitaalisesti kaikkea elämässä eteen tulevaa ja itseä kiinnostavaa. Ei ole tarkoitus, että opettaja määrittelee kasvun kansion sisältöä, vaan oppilas toimii ainakin lähes täysin omien ideoidensa pohjalta palaten pohtimaan tekemiään asioita tietoisemmin.

Hyvin vapaana menetelmänä Kasvun kansio jättää hienosti tilaa opiskelijoiden oman luovan näkemyksen toteuttamiselle. Koulumaailmassa ”osittain täytettyjä aukkotehtäviä” on edelleen paljon, jolloin totaalisesti erilaisille lähestymistavoille ei jää tilaa. Ajatus siitä, että kaikki vastaukset ovat oikeita, on mielestäni tärkeä. Jokaista voidaan lähteä tukemaan omista lähtökohdistaan. Kasvun kansio opettaa myös hienosti yhdessä oppimista, sillä asioita voidaan jakaa toisille ja tuottaa yhdessä.

Steinerkoulujen EPC-portfoliojärjestelmän (http://www.epc-group.org/index_uk.html) pohjana on samantapaisia näkemyksiä vapaasta opiskelijalähtöisyydestä, mutta hyvin erilaiseen pakettiin kasattuna. Kehittääksemme tätä maailmaa tasa-arvoisesti juuri niin moninaisiin suuntiin kuin me erilaisina ajattelijoina voimme, tarvitaan tukea, luottamusta ja vapautta omien tuotteidemme kehittelyssä.

Osallistuin seminaarissa myös infograafi-työpajaan (Mari Varonen, JAMK). Tuotteena syntyi yltä löytyvä Steiner-digitutor –kukkagraafi. Kaavioihmisenä koin menetelmän itse hyvin inspiroivana. Sisältöä joutuu puntaroimaan erilaisista näkökulmista ja tuotteena syntyy omannäköinen visuaalinen tiivistys.

Infograafeja ei voi tehdä hätäisesti sohaisten vaan infograafitaiteilijalle muotoutuu väkisinkin aktiivisen tiedonkäsittelijän rooli. Ryhmätyönä kaavioita työstettäessä sisällöistä joudutaan keskustelemaan, jolloin on mahdollista tuottaa yhteisiä elämyksiä.

Syventääkö digitarinan tekeminen taitoa, jonka jo valmiiksi osaa?
Marulla Koponen, Oulun steinerkoulu

Maaliskuussa järjestettiin Jyväskylän Yliopistolla Tulevaisuus haastaa oppiminen -seminaari. Osallistuin tuolloin ”Tarinallisuus oppimisen tukena” sekä ”Koulussa digittää: Kasvun kansio” -työpajoihin.

Ensimmäisessä ”Tarinallisuus oppimisen tukena” -työpajassa Marja Olsonen esitteli omia tai opiskelijoidensa tekemiä videotarinoita. Paikan päällä tarinat vaikuttivat kiinnostavilta ja mukaansatempaavilta, mutta nyt jälkeen päin olen pohtinut niiden tarpeellisuutta ja enemmän kysymyksiä kuin vastauksia on noussut mieleeni.

Mikä on sellainen oppimistehtävä tai opeteltava taito, jonka voi samanaikaisesti opetella sekä tallentaa kuvina tai videona? Syventääkö digitarinan tekeminen taitoa, jonka jo valmiiksi osaa? Millaisia oppimistehtäviä tai projekteja kannattaa tallentaa, jotta ne palvelevat oppimista parhaiten?

Kuitenkin aloitin nyt kolmen oppilaan kanssa tallentamaan paimenpussin tekoa kuvina. Luokalle sattui keväällä tulemaan uusi oppilas, joka vasta aloitti työn, ja näin innostuin kokeilemaan digitarinan tekoa. Valmiiksi tarina (ja oppilaan paimenpussi) tulee toivottavasti ennen kesälomaa. Ryhmän kaksi jäsentä ovat omissa töissään jo pidemmällä, joten heidän tehtävänään on tallentaa työn vaiheita. He eivät tarvitse valokuvausta tai videointia oman työnsä edistämiseen tai uuden oppimiseen. Tarvitseeko vasta työnsä aloittanut valokuvausta omaan oppimiseensa? Kiinnittääkö hän nyt eri tavalla huomiota paimenpussin eri tekovaiheisiin kuin edeltäjänsä? Kiinnittävätkö toiset eri tavalla huomioita paimenpussin tekoprojektiin, kun se nyt pitää tallentaa? Ainakin nyt he tuntuvat miettivät, mistä työvaiheista pitää kuvia ottaa, jotta lopputuloksena olisi mahdollisimman oikea kuvaus koko projektista. Yhdessä tekemistä, yhdessä suunnittelun oppimista hommassa selkeästi on, mutta oppivatko he jotain uutta paimenpussin tekemisestä – en ole varma. Ehkä me esitämme videon ensi syksyn kolmasluokkalaisille ja näin he voivat valmistautua oman työnsä aloittamiseen.

Toisessa työpajassa esiteltiin Jyväskylän kaupungin peda.netiin ideoimaa Kasvun kansiota, sähköistä oppimisalustaa, johon oppilaat voivat tallentaa omia töitään ja projektejaan sekä koulussa että vapaa-ajallaan.

Hyvältä tuntui ajatus, että oppilaat voivat kerätä talteen kaikkea oppimistaan ja osaamistaan tekstin, kuvien ja videoiden muodossa ja, että oppilas itse saa päättää, mitä omaan kansioonsa haluaa tallentaa ja kenelle ne jakaa. Pidin myös ajatuksesta, että opettaja ohjaa oppilaiden peda.net-työskentelyä vähän ja vastuu projekteista on juuri oppilailla: osittain he saivat keksiä aiheensa itse ja annetuissa tehtävissäkin toteutustapa oli usein oppilaiden valittavana. Yhteiset projektit oppilaiden kesken onnistuvat myös hyvin ja tällöin oppilaat voivat jatkaa työskentelyä myös kotonaan. Enää ei tarvitse mennä yhtä aikaa kirjastoon esitelmän tekoon. Näin keväällä tulee mieleen toki kysymys, miten oppilaiden kasvun kansion töitä arvioidaan? Voivatko projektit olla ”oikeaa koulutyötä” ja opettajan arvioitavia vai ovatko ne enemmän oppilaan oman mielenkiinnon kohteita mistä tahansa aiheesta. Aina oppiminen ja tutkiminen on hyvästä, mutta koulussa on tietyt tavoitteet, ja minkä takia peda.netiä koulussa käytettäisiin, jos sinne ei koulutöitä tehtäisi. Alussa kuvailemani paimenpussivideon olisi still-kuvina ja lyhyinä teksteinä voinut hyvin tallentaa kasvun kansioon vähitellen päivittyvänä päiväkirjana.

Kaiken kaikkiaan sähköisen oppimisalustan käyttö kiinnostaa minua kovasti ja monia hyviä puolia siinä on. Kokeilemalla täytyy oppilaiden kanssa lähteä liikkeelle ja ehkä tekemisen kautta löytyy hyvä ratkaisut.

Todennäköisesti hyvin harva opettaja pohtii tietoturvakysymyksiä tarpeeksi
Natalie
Klötzer, Rudolf Steiner skolan i Helsingfors

TVT, yhdessä oppiminen ja oppilaan aktiivisuus
Digitalisaatio on tavallaan päivän kovin sana. Koko maailma digitalisoituu huimaa vauhtia, ja itse olen aika vakuuttunut siitä, että emme osaa tässä vaiheessa edes ennustaa kaikkia tämän prosessin mahdollisia seurauksia. Digitalisaatio on loistava mahdollisuus tasoittaa maailman eri puolilla asuvien ihmisten mahdollisuuksia vaikuttaa omaan elämäänsä, mutta samalla pelottavakin uhka, monella eri tavalla. Ne, jotka hallitsevat digin, hallitsevat sitä myöten myös sujuvan arkielämän vaatimat perustaidot, kun taas ne, jotka eivät hallitse digiä saattavat syrjäytyä tai ainakin jäädä osaavampien jalkoihin. Toisaalta digi- ja nettisuohon voi myös upota päänahkaa myöten niin, että siitä tulee elämän ainoa sisältö. Wifin ja muiden langattomien verkkojen terveyshaittoja ollaan vasta nyt oikeasti tutkimassa. Saksassa ja Ranskassa on jo monissa kouluissa suljettu jo olemassa olevia wifiverkkoja terveyssyistä. Digitalisaatio on aikamme suurin kaksiteräinen miekka

Perjantaina 24.3 kävin Marja Olsosen Tarinallisuus opetuksen tukena – pajassa. Hän esitteli videoita, joita tietyn alan opiskelijat olivat tehneet tietyistä teemoista. Minusta tässä oli päästy asian ytimeen, eli siihen, miten digitekniikkaa voi käyttää opiskelijoita aktivoiden niin, että he itse oppivat sekä jonkun tietyn tehtävän tai prosessin että sen tallentamisen digimuotoon esim seuraavan vuoden opiskelijoiden katseltavaksi. Tämän tyyppisten tehtävien toteuttamiseen ei edes tarvita nettiä – videokamera ja tietokone riittävät hyvin. Tämäntapaisia tehtäviä voi toteuttaa myös hyvinkin nuorten oppilaiden kanssa. Omassa koulussamme puutarhatyöskentely tarjoaa tähän oivan mahdollisuuden. Tämänkaltaiset projektit tukevat myös yhdessä oppimista, jos oppilaat saavat miettiä omaa video- tai valokuvakokonaisuuden toteuttamista esim pienissä ryhmissä tai jopa koko luokka yhdessä.

TVT-taitoja opettaessa tai yhdessä opetellessa on myös tärkeää pitää tietoturvakysymykset mielessään. Osallistuin Jarmo Nevalan Kybertrvallisuus opetuksessa-pajaan, ja totesin, että todennäköisesti hyvin harva opettaja pohtii tietoturvakysymyksiä tarpeeksi. Oppilaiden kanssa käytetään nettiä miettimättä sitä, mihin oppilaiden big dataa saattaa vuotaa tai kuka siitä hyötyy. Oppilaita tulisi ohjata ja kannustaa myös näissä asioissa aktiivisen roolin ottamiseen. ”Digi-aktiivinen” oppilas on saanut opettajiltaan ohjausta ja opetusta niin, että osaa käyttää nettiä mahdollisimman turvallisesti ja arvioida omaa toimintaansa esim Wapissa, Snapissa jne.

Myös netistä voi olla hyötyä yhdessä oppmisen kannalta. Tekstiä, kuvia ja videoita voi jakaa, työstää yhdessä ja tallentaa netin avulla. Eri oppimisympäristöjä käyttämällä oppilaita voi kannustaa yhteistyöhön myös kotona tehtävien koulutöiden osalta. Esim pari- ja ryhmätöitä voi tehdä ”digisti”. Yhdessä oppimista voi myös laajentaa niin, että koululuokka hankkii itselleen ystäväluokan joltain muulta paikkakunnalta tai jopa ulkomailta. Luokat voivat pitää yhteistunteja ja jakaa materiaalia toisilleen.

Itse korostaisin tässä kaikessa oppilaiden omaa tuottamista ja sen dokumentointia. Se ei silti tarkoita, etteikö välillä voisi katsoa luokan kanssa opetusvideoita tai antaa oppilaiden hakea kuvamateriaalia tms netistä ja käyttää sitä tunnilla – niinhän minäkin teen oppilaideni kanssa. Usein on hyvinkin tarkoituksenmukaista, että jokainen oppilas saa hakea omaan projektiinsa sopivaa materiaalia netistä.

Lopuksi voin todeta, että mielestäni digi ei ole koulutyössä mikään itsetarkoitus, vaan väline, jonka avulla oppimista voi tukea, taltioida, syventää ja monipuolistaa.



Välimaaston ratkaisuja digimaailmassa

IMG_9044.PNG
Teema: Digi ja tulevaisuus / Steinerkasvatus 3/2017
Steinerkoulujen Digitutoropettaja-koulutus järjestettiin Jyväskylässä, yhteistyössä Jyväskylän Kesäyliopiston kanssa 2017 keväällä. Opettajia kurssilla oli mukana parisenkymmentä. Kurssilla pohdittiin paljon paitsi steinerpedagogiikan ja digitaalisen oppimisen suhdetta, niin myös oppilaan aktivoimisen tapoja ja yhdessä oppimisen metodeja sähköisiä oppimisympäristöjä käyttäen. Ensimmäisinä lähipäivinä luennoimassa oli mm. Jarno Paalasmaa Vantaan seudun steinerkoulusta. Hän antoi opiskelijoille pohdintehtävän. Tässä yksi pohdinnoista - opettaja Kati Ylinampa Oulun steinerkoulusta, ole hyvä!


Pohdin tässä kirjoituksessa kahta Jarnon esittämää kysymystä Jyväskylän yliopistolla järjestetyn seminaarin luennossa “Koulussa digittää: Yksilöllinen oppiminen” esiin tulleiden näkökulmien ja ideoiden kautta. Luennolla Simo Marttinen ja Riina Sutinen kertoivat soveltamistaan yksilöllisen oppimisen malleista, joissa keskeinen rooli on sähköisillä oppimisympäristöillä ja tiedotuskanavilla. Simo Marttinen on alakoulun luokanopettaja ja Riina Sutinen opettaa yläkoulussa matematiikkaa. Molemmat olivat lähteneet liikkeelle matematiikasta, jossa usein oppilaiden tasoerot ja etenemisvauhti ovat yksilölliset.


Kysymys 1: Miten oppilas saadaan aikaisempaa aktiivisempaan rooliin TVT:n avulla

Yksilöllisen oppimisen mallissa oppilaan aktiivisuutta edellytetään jo tavoitteiden asettelussa; oppilaat asettavat omat tavoitteensa ja suunnittelevat niitä kohti etenemisen. Molemmat opettajat olivat käyttäneet mallia, jossa opettaja suunnittelee ja antaa raamit oppimiselle. Yksilöllisen oppimisen malli vie aktiivisuuden myös opiskelussa melko pitkälle. Tosin molemmat opettajat totesivat, että kaikki eivät näin itsenäiseen etenemiseen pysty, jolloin opettajalla onkin enemmän aikaa tiettyjen oppilaiden tai tiimien auttamiseen, kun nopeat etenevät itsenäisesti.

Iso osa oppilaiden aktivoinnissa muodostuu arvioinnista. Yksilöllisen oppimisen mallissa oppilas arvioi omaa osaamista aidosti. Yläkoulun opettaja Riina Sutinen korosti esityksessään, että parhaiten toimivat itsearvioinnin kysymykset ja tavat hän oli löytänyt kokeilun kautta. Tärkeänä hän painotti työskentelyn arviointia, jota itse myös olen nähnyt tarpeelliseksi kysyä oppilailta ja opiskelijoilta. Mitä tein, mitä ymmärsin, mitä teen ensi kerralla toisin ovat tyypillisiä kysymyksiä, joilla oppilaat voi saada reflektoimaan omaa oppimistaan.

Vaikka opettaja ei innostuisikaan yksilöllisen oppimisen mallista, niin TVT:n käyttö voi tukea oppilaan aktivointia pienemmässä mittakaavassa. Itse olen kokeillut välimaaston ratkaisua yksilöllisestä oppimisesta lukion kursseilla, jolloin arviointi perustuu opiskelijan palauttamiin tehtäviin eikä kokeeseen. Tehtäviä olen laatinut valmiiksi, mutta myös antanut vapauden luoda itse omat tehtävät. Tehtävät ovat olleet eritasoista ajattelua mittaavia Bloomin taksonomian mukaisesti. Kuvan lähde: http://www.taitotraining.fi/aseta-tavoitteita-saavuta-tuloksia/

Kysymys 2: Mitkä TVT-käytännöt tukevat yhdessä oppimista

Yhteisöllisen oppimisen lisäämisessä teknologia toimii hyvänä välineenä. Esimerkiksi ryhmätöiden jakaminen muille on kätevää sähköisesti verrattuna siihen, että ne kopioitaisiin kaikille. Samoin esitelmät, jotka perinteisesti on ehkä koottu luokan seinälle, voidaan koota yhteen sähköisesti, jolloin niiden lukemista voi edellyttää kaikilta oppilailta.

Olen laatinut pieniä välipaloja ja tehnyt läksyn tarkistamista erilaisten chat-tyyppisten alustojen kautta. Tällaisiin on helpompi vastata niidenkin oppilaiden, jotka eivät halua olla luokassa äänessä. Samalla vastaukset kirjautuvat ylös toisten nähtäväksi. Toki silloin, jos haluaa kontrolloida, kuka on tehnyt läksyt, niin tämä malli ei ole paras mahdollinen.

Palautetta tehtävistä tai kursseista olen kerännyt sähköisillä kyselytyökaluilla. Samalla olemme voineet katsoa yhdessä oppilaiden ja opiskelijoiden arviot ja kommentit, jolloin näkemykset ovat avartuneet: kaikki eivät todellakaan pidä samoista työtavoista, siksi siis opettajat opettavat asioita eri päivinä eri tavoin.

Sähköisin menetelmin voi toteuttaa myös vertaisarviointia, joko jossain oppimisympäristössä tai jakamalla tiedostoja ja kommentteja tai arvioita niistä. Vertaisarvioinnin kanssa samantyyppistä palautetta osaamisesta voi kerryttää vaikka yhteisöllisen kirjoittamisen projekteilla, jotka on helpointa toteuttaa sähköisesti.

Monet sähköisillä työkaluilla teettämäni tehtävät voi toki tehdä paperillakin, mutta toisinaan omalla kännykällä kyselyn vastausten naputteleminen on opiskelijalle motivoivampaa kuin kynällä kirjoittaminen. Sähköistyvä yhteiskunta tekee sen, että sähköisiä välineitä on koko ajan luontevampaa käyttää kouluissa, vaikka ilmankin sinänsä pärjättäisiin. Paperin ja kopioimisen vähentäminen on ollut tietyllä tavalla ihanaa sähköisissä ympäristöissä ja digitaalisten välineiden käytössä.

Kati Ylinampa on opettaja Oulun steinerkoulussa.