Tutkimus

Pedagogisesta tutkimustoiminnasta - mitä steinerpedagogiikassa tulisi tutkia?

IMG_8356.JPG
Teksti: Jan-Erik Mansikka

7.4.2017 järjestettiin Snellman-korkeakoululla seminaari aiheesta mitä steinerpedagogiikan piirissä tulisi tutkia. ”What should be studied?”-seminaarin järjesti pohjoismainen steinerpedagoginen tutkimusverkosto NORENSE, joka vuosittain jakaa rahoitusta pohjoismaiselle steinerpedagogiselle tutkimustoiminalle. Suomesta esimerkiksi Markku Niinivirta ja Eeva Raunela ovat saaneet merkittävää tukea väitöskirjan tekemiseen tältä suunnalta.

Arve_april 2017_ norense.JPG VonB_norense 2017.JPG
Arve Mathiesen ja Pauline von Bondsdorff


Seminaarissa Arve Mathiesen Norjan ja RSUC:n (
Rudolf Steiner University College) maisterikoulutuksesta esitteli kiinnostavasti fenomenologista perinnettä jonka puitteissa steinerpedagogiikan ilmiöitä voidaan hedelmällisesti tutkia ja tematisoida. Vierailevana luennoitsijana oli Jyväskylän yliopiston taidekasvatuksen professori Pauline von Bondsdorff joka luennoi aiheesta ”Aesthetics in childhood: art and play in an existential perspective”. Luennossa käsiteltiin mielenkiintoisella tavalla, viitaten myös uuteen aivotutkimukseen, miten taide ja leikki integroituu lapsen sosiaaliseen ja kokonaisvaltaiseen kehitykseen ja kasvuun – jo hyvinkin varhaisessa vaiheessa.

IMG_8316.JPG
Seminaarin otsikko viittasi myös pieneen kartoitukseen joka tehtiin kevättalvella Suomessa. Ajatus sai alkunsa syksyn NORENSEn kokouksessa, jossa kysyin Marja-Leena Ilmoselta mitä tutkimustoimintaa steinerkoulun opettajat mahtaisivat arvostaa. Marja-Leena vastasi kohteliaasti ettei oikeastaan tiedä mutta pitäisi ehkä kysyä.

Tästä ei mennyt kuin tovi ja toteutettiin nettikysely Steinerkasvatusliiton (Pia Palen) kanssa. Kysyimme sekä Steinerkouluissa että –päiväkodeissa toimivilta opettajilta kuinka tärkeänä he näkevät tutkimustoiminnan sekä minkälaiset aiheet heidän mielestä tulisi tutkia. Vastauksia tuli loppujen lopuksi kiitettävä määrä (n=50). NORENSEn seminaarissa esittelin kyselyn tuloksia englanniksi, ja pyrin tässä tiivistämään niitä suomeksi.

Suurin osa vastaajista työskentelivät luokilla 1-9 (58 %) tai perus- ja lukioasteella (19 %). Noin kymmenes vastaajista olivat töissä päiväkodissa. Työkokemus vaihteli paljon ja haitari oli luonnollisesti suuri. Melkein kymmenes (8 %) oli ollut vain alle vuoden töissä kun toisaalta 13 % olivat työskennelleet yli 20 vuotta.

Näyttökuva 2017-10-02 kello 21.19.22.png

NORENSEn lähtökohtana on että tieteellisellä tutkimuksella on tärkeä rooli kun kehitetään pedagogista toimintaa sekä opettajatasolla että yhteisenä pedagogisena suuntauksena. Opettajuuteen kuuluu olennaisesti tutkiva ja reflektiivinen asenne. Pedagoginen kehittäminen vaatii kokeilemista, ja tutkimus on luonteeltaan monesti juuri sitä. Tutkimuksessa tuotettua tietoa julkaistaan ja näin jaetaan eteenpäin toisille kiinnostuneille. Iloksemme voitiin todeta että kyselyyn vastanneet olivat positiivisesti suhtautuneita tutkimustoimintaan. Peräti 78 % pitivät steinerpedagogista tutkimustoimintaa erittäin tärkeänä ja loput 22 % tärkeänä.

Steinerkasvatuksen historiassa on ehkä suhtauduttu verrattain nuivasti tieteelliseen toimintaan, etenkin kun tiedemaailma aikaisemmin on nojautunut varsin kapeaan tiedonintressiin. Steinerkasvatuksen maailmankuva ja perusarvot eivät istuneet kovin hyvin tämän ideaalin kanssa yhteen. Tänä päivänä kasvatustiede on kuitenkin hyvin moninaista ja moniarvoista, ja lähtökohtaisesti kaikki ilmiöt jotka liittyvät kasvatuksen maailmaan voidaan tutkia. Kukaan ei usko että on olemassa täysin objektiivinen maailma jota pystyisimme tavoittamaan maailmasta erillään. Tutkijan tulisi kehittää havaintokykyään ja ajatteluaan jotta tavoittaa maailman merkityksellisyydessään. Varsinkin laadulliset tutkimusmetodologiat lähtevät tältä perustalta.

Mitä suomalaiset steinerkasvatuksen ammattilaiset sitten haluaisivat että tutkittaisiin? Suurin osa kysymyksistä liittyivät suoraan steinerkasvatuksen kontekstiin, mutta joukossa oli myös yleisiä kasvatus- ja koulutuskysymyksiä. Kysymykset saattoivat olla jossain määrin arvolatautuneita, esim. normatiivisen tai kriittisen kysymysten muodossa. Esimerkkinä normatiivisuudesta on väite jossa ”[t]iedämme että Steinerkasvatus toimii ja tulisi tutkia mikä tekee siitä niin erinomaisen”. Normatiivisuus ilmenee siinä että tutkimuskohteelle (pedagogiikka) annetaan jo lähtökohtaisesti erityisasema. Kriittinen lähtökohta sitä vastoin ottaa tehtäväkseen kyseenalaistaa ja purkaa tiettyjä oletuksia, esimerkiksi kysyessä ”Onko steinerkoulussa enää merkittävää roolia modernissa yhteiskunnassa? Onko steinerkoulu tullut tiensä päähän?”

Jaottelin vastauksia eri ryhmiin muodostaakseni kokonaiskuvan erilaisista näkökulmista. Päädyin lopulta kuuteen ryhmään tiedostaen että joku toinen olisi ehkä tehnyt aivan erilaisen jaottelun.

1.Yhteiskunnallinen vaikuttavuus

Tämän kategorian alle tuli seuraavanlaisia kysymyksiä. Miten steinerkoulun käyneet ovat sijoittuneet yhteiskuntaan koulun päätettyään? Miten steinerkoululaiset työllistyvät terveys- ja hyvinvointinäkökulmasta? Steinerkoulun opetuksen erilaisia vaikutuksia pitkittäistutkimuksella?

Kysymys toiminnan vaikuttavuudesta on oikeastaan yhteydessä kysymykseen toiminnan merkityksestä. Tänä päivänä puhutaan aika yleisesti kasvatuksen tai koulutuksen vaikuttavuudesta joka voidaan määritellä esimerkiksi investointien kannattavuutena tai taloudellisena hyötynä yhteiskunnalle. Esimerkiksi varhaiskasvatuksen merkitys yhteiskunnalle on määritelty eräänlaisena investointina joka maksaa itsensä takaisin moninkertaisesti.

Jos tutkimus osoittaisi että steinerkoulun käyneet työllistyvät paremmin kuin muiden koulujen oppilaat (samanlaisista sosioekonomisista lähtökohdista), niin tämä voitaisiin pitää tuloksena koulumuodon positiivisesta vaikuttavuudesta. Jos steinerkoulun käyneet keskimäärin olisivat luovempia tai edustaisivat kestävän kehityksen arvoja enemmän kuin muut aikuiselämässä niin tämä olisi myös eduksi katsottava vaikuttavuus. Tämän tyyppisissä tutkimusasetelmissa törmää usein ongelmaan mitä tulisi mitata, ja miten se tulisi tehdä?

2. Didaktinen ja pedagoginen vaikuttavuus

Tässä kategoriassa kiinnostus kohdistuu myös steinerpedagogiikan vaikutuksiin, mutta hieman suppeamassa mielessä kuin edellä. Steinerpedagogiikkaa lähestytään enemmän didaktisesta näkökulmasta, suhteessa yleisiin oppimis- tai pedagogisiin teorioihin. Teemoja jotka opettajat nostivat esille olivat mm. Miten steinerpedagoginen opetustyyli näkyy oppimistuloksissa? Mikä siinä tuottaa laadukasta oppimista? Mikä on käsillä tekemisen ja taiteiden vaikutus oppimiseen? Mikä on ihmiskäsityksen ja ikäkausiopetuksen vaikutus ja sen näkyminen koulussa viihtymisessä ja oppimisessa? Vastaavia teemoja varhaiskasvatuksen puitteissa olivat mm. Mikä on vapaan leikin merkitys lapsen kehitykselle?, tai Miten pedagogisuus näkyy konkreettisissa perushoitotilanteissa steinerpäiväkodissa, kuten päiväkodin ruokailu- ja päivälepohetkissä?

3. Yleisiä didaktis-reflektiivisiä kysymyksiä

Tässä ei ole kyse vaikuttavuudesta vaan pyrkimyksestä ymmärtää kasvatuksen eri ilmiöitä paremmin ja siten kehittää omaa opettajuuttaan. Tutkimuksen avulla saadaan monipuolisempaa ja syvempää tietoa pedagogiikan käytännöistä. Kysymykset liittyivät sekä steinerpedagogiikkaan että myös yleisiin kasvatusteemoihin. Ehkäpä eniten kysymyksistä kertyi tämän kolmannen kategorian alle, mikä on luonnollista koska kysehän on opettajuuden ydinalueesta

Steinerpedagogiikan puitteissa ehdotettiin mm. Steineropettajan toinen kierros: mitä teet toisin? Miten tunne-tahto-ajattelu -kolminaisuutta voidaan tasapainoisesti toteuttaa myös yläluokilla ja mitä siitä seuraa? Digitekniikan soveltaminen steinerpedagogiikkaan – minkälaisia tapoja ja käytäntöjä on eri kouluissa? Perättiin tutkimusta steinerpedagogiikan arviointikäytänteistä, luonnontieteen metodiikasta tai siitä kuinka steinerkoulut suhtautuvat valtakunnalliseen opetussuunnitelmaan? Varhaiskasvatukseen liittyi alle 3-vuotiaiden lasten päiväkotihoito. Haluttiin myös tutkimuksellista tietoa steinerpedagogisesta kulttuurista johon liittyy kirjoittamattomat säännöt sekä steinerkasvattajien hiljainen tieto. Samaan alueen piiriin kuuluu myös narratiivinen tutkimus jossa kokeneita opettajia, pioneereja ja vanhempia tulisi haastatella, ja kerätä tietoa, jota heillä on.

Yleisiä kysymyksiä, jotka eivät ehkä ensisijaisesti liity steinerpedagogiikkaan olivat mm. sukupuolten välinen tasa-arvo, sukupuolisensitiivisyys, vuorovaikutustaitojen oppiminen luokanopettajavaiheessa, yhteistyö opettajien välillä ja yhteisopettajuus sekä oppilashuolto ja terapiatoiminta.

4. Ihmiskäsitys ja arvomaailma

Steinerpedagogiikkaan on aina liittynyt voimakas filosofinen pohjavire, jo sen takia että kasvatusimpulssi perustuu ihmiskäsitykseen joka voidaan palauttaa hyvin laajaan henkiseen antroposofiseen ontologiaan (”mitä maailma on”). Kattavaa selvitystä steinerpedagogiikasta ilman pohdintaa ihmisen olemuksesta, vapauden mahdollisuudesta tai taiteiden tärkeydestä tuskin voidaan tehdä. Jos puhuu steinerpedagogiikan puolesta, niin samalla asettuu puolustamaan henkisiä arvoja yhteiskunnassamme ja tietynlaista ’vaihtoehtoista’ ihmiskäsitystä. Jonkun verran tutkimusehdotuksia tulivat myös tältä alueelta, kuten Opettajakunnan sitoutuminen antroposofiaan tai muuhun itsekasvatusjärjestelmään? Vapauden filosofia ja sen suhde steinerkasvatukseen. Tutkimusta tietoteoriasta, etiikasta ja vapauskäsityksestä. Minkälainen on vanhempien suhde steinerpedagogiseen ihmiskuvaan?

5. Organisaatio ja johtaminen

Tähän tematiikkaan liittyen tuli yllättävänkin paljon ehdotuksia. Koulun tai päiväkodin tulisi olla oppiva yhteisö, jossa on yhteisesti jaettuja päämääriä ja yhteistä vastuuntuntoa. Miten saada opettajat tukemaan toisiaan ja muodostamaan elävä kokonaisuus oppilaiden ja vanhempien kanssa? Tämä ei toteudu itsestään, vaan vaatii säätämistä ja joustavuutta. Näkisin että tähän liittyvät kysymykset ovat signaaleja siitä kuinka keskeisistä asioista onkaan kysymys myös steinerkoulujen kohdalla. Perättiin tutkimusta hallintomalleista, kollegiotyöskentelystä, opettajien työssä jaksamisesta sekä luovuudesta ja yhteisöllisyydestä opettajakunnan sisällä. Kysyttiin myös mikä merkitys on opettajakunnan yhteisellä suunnalla, opettajien välisellä kunnioituksella, steinerpedagogisella koulutuksella ja opettajakunnan tutkivalla otteella oppimiseen, kouluviihtyvyyteen ja koulun kehitykseen? Tutkimusta voitaisiin myös tehdä steinerpedagogien ja yliopistokoulutuksen saaneiden opettajien välisistä eroista ja määristä steinerkouluissa. Eräs vastaaja näki tutkimuskohteena saksalainen koulutraditio steinerkouluissa - mitä on olemassa ja miksi niistä pidetään kiinni ja onko se steinerpedagogisesti perusteltua?

6. Aikalaisdiagnoosi

Amerikkalainen kasvatusteoreetikko Thomas Popkiewitz lähtee siitä että kasvatusjärjestelmät nojaavat eräänlaiseen ’pelastusoppiin’ johon kuuluu myös diagnoosi oman ajan epä-sivistyksestä ja rappeutumisesta. Kasvatusideaalit tuovat siis aina mukanaan vastakuvan – mitkä tekijät yhteiskunnassa ja tässä ajassa estävät hyvän toteutumisen?

Aikalaisdiagnoosiksi lajittelin tutkimuskysymyksiä joissa tuotiin esille huolenaiheita ympäröivästä yhteiskunnasta jotka tekevät steinerpedagogiikan vaikeaksi tai asettuvat kasvatusideaalien vastaisiksi. Näitä olivat mm. Vanhempien sitouttamisen menetelmiä? Liian nopeatempoisten tv-ohjelmien haittavaikutukset sekä tietokone- ja pelimaailman avautuminen entistä nuoremmille? Lasten levottomuus ja sen lisääntyminen, lasten käytöshäiriöt? Miten lapset ja vanhemmat saataisiin tekemään yhdessä enemmän asioita, ihan niitä tavallisia ja turvallisia asioita? tai Miten liiallisten harrastusten haaliminen tekee hallaa ja miten turvata lapselle herättelemätön lapsuus?

Lopuksi

Kuten nähdään, aineisto oli kaiken kaikkiaan rikas ja moniulotteinen. Esimerkkinä verrattain uudesta avauksesta oli pohdinta millä tavalla steinerpedagogiikkaa voisi soveltaa ammattikoulutukseen. Tulisiko steinerpedagogian tapoja suunnata jo olemassa olevaan ammattiopetukseen, vai tuoda lisää ammattiopetusta steinerkoululiikkeen piiriin? Toisenlainen uusi avaus olisi tehdä vertailevaa tutkimusta jossa verrataan eurytmiset liikkeet ja sosiaalinen käyttäytyminen jalkapallon liikkeisiin ja sosiaaliseen käyttäytymiseen.

NORENSEN tehtävään kuuluu rakentaa edellytyksiä ja tukea steinerpedagogista tutkimusta pohjoismaissa, sen eri muodoissa. Tästä pienestä tutkimuksesta saimme yhteenvedon siitä minkälaisia teemoja steinerkoulun opettajat pitivät tärkeinä. Etenkin Norjassa steinerpedagogiikasta käydään osin vilkastakin keskustelua akateemisissa piireissä. Olisi toivottavaa että myös Suomessa steinerpedagogiikasta tehtäisiin lisääntyvässä määrin maisterintason töitä, joista sitten halutessaan voidaan jatkaa korkeampiin tutkintoihin. Ei varmasti ole hyväksi steinerpedagogiikan kehitykselle elää täysin irrallaan tutkimus- ja tiedeyhteisöstä. Kuten näemme, teemoja on rajoittamaton määrä.

Norensen seminaariohjelmat ja powerpointesitykset löytyvät osoitteesta www.norense.net/conferences

Kuvat: Pia Pale

Hyvästä lapsuudesta seuraa hyvä aikuisuus

2017-06-15 18.31.07.jpg
Lapsen parhaaksi -konferenssiin osallistujia kesäkuussa. 2017. Steinerpedagogiikkaa edustivat seminaarissa Steinerkasvatuksen liiton puheenjohtaja Helena Sandell ja IASWECE:n (International Association for Steiner Waldorf Early Childhood Education) puheenjohtaja Clara Aerts. Kuva: Michiel Matthes.

Kesäkuun puolessa välissä Tieteiden talolla kokoontui iso joukko lapsuuden puolustajia ja asiantuntijoita kirjan julkistamistilaisuutena toimineeseen Lapsen parhaaksi -konferenssiin.

Professori Lea Pulkkisen yli 40 vuotta kestäneestä Lapsesta aikuiseksi -seurantatutkimuksen tuloksista on syntynyt kirja. Pulkkinen on kirjoittanut teoksen Human development from middle childhood to middle adulthood: Growing up to be middle-agedyhteistyössä tutkimusjohtaja Katja Kokon kanssa.

Kansainvälistäkin huomiota herättänyt tutkimus alkoi vuonna 1968, kun tutkittavat olivat 8-vuotiaita ja viimeisin aineiston keruu toteutettiin 2009, heidän ollessa 50-vuotiaita. Usein lasten tulevaisuuden kannalta merkittävänä pidetään koulutusta ja vanhempien sosioekonomista taustaa, mutta tämä tutkimus osoittaa lapsen itsesäätelyn (sosiaaliset taidot ja tunteiden käsittely) perustavanlaatuisen merkityksen myöhempään elämään.

Itsesäätelyn kehitystä edistää lapsilähtöinen kypsä vanhemmuus. Tähän kuuluu ilmapiiri, jossa lapset kokevat vanhempiensa lämpöä, hyväksyntää ja kiinnostusta lapsen asioita kohtaan. Vanhemmat ottavat huomioon lapsen mielipiteitä ja jäsentävät omaa käyttäytymistään lapsen näkökulmasta.

Lapsuuden laadun parantamiseen keskittyvän Allianssin puheenjohtaja Michiel Matthes toi lapsuutta uhkaavina tekijöinä esiin ilmastonmuutoksen, pakolaisuuden ja digitalisaation. Uhkakuvien torjuminen vaatii hänen mukaansa sekä tietoisuuden heräämistä uhkia aiheuttavista tekijöistä että poliitikkojen määrätietoista toimintaa. Allianssin jäsenistä Helma Brouwers ja Clara Aerts pohtivat puheenvuoroissaan Janusz Korczak -pedagogiikan ja steinerpedagogiikan ajankohtaisuutta.

Kaikki puheenvuorot löytyvät osoitteesta: haukkalansaatio.com/for-the-best-of-a-child/

Teksti: Jarno Paalasmaa