Steinerkasvatuksen kentällä tapahtuu

Snellman-korkeakoulun rehtori, Markku Niinivirta, väitteli tohtoriksi Tampereen yliopistossa

Jarmo Toiskallio, Markku Niinivirta ja Veli-Matti Värri. Kuva Amanda Soila.jpg
Tohtorit, Jarmo Toiskallio, Markku Niinivirta ja Veli-Matti Värri väitöstilaisuuden jälkeen. Kuva: Amanda Soila.

Snellman-korkeakoulun rehtori, Markku Niinivirta, väitteli tohtoriksi Tampereen yliopistossa lauantaina 25.11.2017. Vastaväittäjänä toiminut Jarmo Toiskallio luonnehti Niinivirran massiivista teosta Fronesis opettajankoulutuksen taustafilosofiassa – Snellman-korkeakoulusta valmistuneiden steinerkoulun luokanopettajien kertomuksia tiestään opettajuuteen ateenalais-jollaslaiseksi ajatteluksi, joka on sekä kunnianosoitus Reijo Wileniukselle että hänen työnsä jatkaja. Kustoksena väitöstilaisuudessa toimi Niinivirran väitöstyön ohjaaja, Veli-Matti Värri, toisena ohjaajana on ollut niin ikään Tampereen yliopistosta Eero Ropo.

Väitöskirjan keskeisin käsite on fronesis, jonka Niinivirta määrittelee käytännölliseksi järjeksi ja viisaudeksi. Väitöskirjan empiirinen osa koostuu seitsemän Snellman-korkeakoulusta valmistuneen steinerkoulun luokanopettajan kertomuksesta tiestään opettajuuteen.

Väitöskirjassa kuullaan Alisan ääni, jonka tärkeimmiksi opettajan ominaisuuksiksi ovat muodostuneet kohtaaminen ja oppilaiden kunnioittaminen, tasapuolisuus, sisäisen rauhan ylläpitäminen eri tilanteissa, oppimisympäristön laajentaminen luokkahuoneen ulkopuolelle ja “oman ja oppilaiden temperamenttien laadullisten eroavaisuuksien kunnioittaminen”. Inkan tarinaan kuuluu taideopintojen suuri vaikutus ihmisenä kasvulle ja se, että jokainen opettaja voi oppia toimimaan käytännöllisesti ja järkevästi. Hänen mukaansa ei ole mitään ideaalia pedagogiikkaa, on ihmisiä tietyissä tilanteissa toimimassa tietyllä tavalla.

Onni luonnehtii Snellman-korkeakoulusta saamaansa koulutusta koulutukseksi, jossa opiskelijat oppivat itse kasvattamaan itsestään opettajia. Hänelle tärkeiksi itsekasvatukselliksi kysymyksiksi nousivat yksipuolisuudesta vapautuminen, oppimisen esteiden voittaminen, oman potentiaalin löytäminen ja itsensä ylittäminen. Koko Snellman-korkeakoulun ilmapiiri rohkaisi luovuuteen.

Annan kertomuksessa kuullaan, miten tien opettajuuteen voi kulkea myös hoitopedagogiikan kautta. Hoitopedagogiikka tuki yleistä kasvatusnäkemystä “erilaisuuden ymmärtämisen suuntaan”. Opintojen päämääränä Anna piti opettajan itsekasvatusta, opettajan ja oppilaan kohtaamista ja innostavaa opetusta. Käytännöllinen viisaus ottaa huomioon oppiaineet, yksittäiset oppilaat; heidän ikänsä ja luokkatilanteen senhetkisessä yhteiskunnassa.

Otsolle tärkeää on, että oppilaalla on hyvä olla. Steinerpedagogiikan ydin on kohtaamisessa ja kunnioittavassa vuorovaikutuksessa. Tältä pohjalta Niinivirta esittää kohtaamisen ja vuorovaikutuksen ensisijaisuuden eri ikävaiheissa: pienten oppilaiden kanssa kyse on kasvatuksellisista kysymyksistä, isojen oppilaiden kanssa huomio kiinnittyy siihen, miten oppilaat ja opiskelijat kohdataan oppiaineen kautta.

Sofia painottaa omassa tarinassaan sitä, miten hänessä heräsi halu kasvattaa itse itsestään opettaja ja että sen miettiminen, mitä on ihminen, on ollut tärkeintä hänen opettajaksi kasvamisensa polullaan. Ihmisenä kasvun merkitystä ja elinikäistä prosessia painottaa myös Mikael omassa tarinassaan.

Niinivirta tiivistää tutkimuksestaan saadut tulokset siten, että fronesis-hyvettä voi ymmärtää neljän froneettisen piirteen ja narratiivisen identiteetin avulla: intentionaalisen, situationaalisen, kontekstuaalisen ja holistisen identiteetin. Opettajuuteen liittyvään henkiseen kasvuun ja tehtävään liittyy olennaisena se, että opettaja “pyrkii syvemmällä, henkisellä tasolla löytämään oman tarkoituksensa ja päämääränsä, jotka liittyvät juuri luonteenhyveiden ja intellektuaalisten hyveiden yhteyden löytämiseen ja silloittamiseen käytännön elämässä”.

Niinivirran tutkimus on sekä korkeakoulun henkisen historian yhteenveto että tulevaisuuden suunta. Väitöskirja on samalla ajankohtainen ja ajaton. Fronesis-käsite on elänyt filosofian sanastossa jo antiikin ajoista lähtien. Edelleen löytyy sanottavaa.

Upeaa työtä! Muuta ei voi sanoa. Väitöskirjan sähköisen version voi ladata osoitteesta http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/102295/978-952-03-0583-3.pdf?sequence=1&isAllowed=y


Teksti: Eeva Raunela,
Äidinkielen ja tutkimuksen lehtori,
Helsingin Rudolf Steiner -koulu, Snellman-korkeakoulu, Lappeenrannan steinerkoulu


Kirjoitus on julkaistu alunperin Snellman-korkeakoulun blogissa.