Restoratiivisuus

Ryhmän vastuu omasta hyvinvoinnista

Koonti: Pia Pale/Maija Gellin

Steinerkasvatuksen liitto on järjestänyt Suomen Sovittelufoorumin kanssa yhteistyössä koulusovittelun RESTO®-koulutuksia jo useamman kerran steinerkoulujen opettajille ja -varhaiskasvattajille. Osalla kursseista on ollut mukana myös opettajia peruskoulun puolelta.

Miten restomenetelmiä voi hyödyntää opetuksessa? Voisiko niiden kanssa käsitellä asioita aikuisyhteisössä? Tässä tänä keväänä Jyväskylässä järjestetyn kurssin osallistujien kuvauksia omista kokeiluistaan. Aika lupaavalta näyttää!


FullSizeRender.jpg
Tarvekortteja, joita käytetään RESTO® restoratiivisessa koulusovittelussa.


Sanasto:

  • PUPI - puhepiiri, jossa jokainen saa vuorollaan puheenvuoron, usein piirissä kiertävän esineen tullessa kohdalle.
  • PAPI - paripiiri, jossa aina toinen osapuoli puhuu ja toinen kuuntelee, ennalta sovitun ajan.
  • TARVEKORTIT - Resto® -menetelmässä käytettävät kortit, joiden avulla pystytään hahmottamaan osallistujien tarvetaso.
  • MIXERI - leikki, jolla paikat vaihtuvat piirissä (ettei aina istuta kaverin vieressä).
  • ENERGISAATTORI - leikki, jolla porukka laitetaan liikkeeseen, ettei istuta liian pitkään paikallaan!
  • VIERAILIJA - osallistujat on jaettu 4-5 henkilön ryhmiin, joissa käsitellään jotakin aihetta. Jokaisessa ryhmässä on yksi ‘vierailija’, joka siirtyy jonkin ajan kuluttua seuraavaan ryhmään jakamaan edellisessä ryhmässä esille nousseita asioita.

IMG_7527.JPG

Paripiiri 2.luokassa

Olen pitänyt sekä pupeja että papeja omassa luokassani (2.lk). Kerron nyt tarkemmin luokkani paripiirityöskentelystä. Aiheina ovat olleet kertotaulut ja kellonajat, oppilaat ovat siis kuulustelleet opetettuja asioita toisiltaan. Itse työskentely sujui hyvin, oppilaat olivat aktiivisia molemmissa rooleissaan. Ainoana pienenä hankaluuteena tämän ikäisten oppilaiden kanssa oli paripiiriin järjestäytyminen, se meinasi olla aluksi hankalaa. En tullut varsinaisesti kysyneeksi oppilailta, mitä he pitivät tämänkaltaisesta työskentelytavasta, mutta näytti vahvasti siltä, että pitivät kyllä!

Puhepiirit ja paripiirit 3. luokan oppitunneilla

  1. Kokeilin ensin luokan kanssa piirissä mikseriä kahtena peräkkäisenä päivänä leikkituokiona. Ensimmäisellä kerralla leikki oli vielä varovaista, haparoivaa harjoittelua. Heti toisella kerralla oppilaat olivat rohkeampia ja kokeilevampia eli uskaltautuivat pyytämään viereensä muitakin kuin parhaita kavereitaan. homman juju alkoi selkiytyä ja leikki oli selvästi mieleinen ja sitä jatkettiin varsin pitkään ja homma pysyi kiinnostavana.
  2. Hiihtoloman jälkeen luokkaan tuli opiskelijaharjoittelija ja pidimme puhepiirin tutustumisen merkeissä. Esittäytyminen toimi hyvin ja jokainen kertoi samalla yhden asian hiihtolomastaan. Tämän jälkeen jako kahteen ja muodostimme paripiirin, joilloin sai kertoa parilleen vähän enemmän lomatapahtumista. Lopuksi energisaattori-leikki ennen päivän opetustuokion alkamista.
  3. Koulun käytävillä ja ruokalassa oli todettu olevan liiallista metelöintiä. Puhepiirissä jokainen sai kertoa omat ajatuksensa siitä miten tilannetta voitaisiin parantaa ja melua vähentää. Toimi hyvin herättäjänä ja välitön vaikutus oli havaittavissa ainakin sen päivän ajan.
  4. Läksynä kertotaulut ja kertotaulujen kuulustelu paripiirissä. Toimi hyvin. Harjoittelu oli tehokasta, koska kaikki toimivat samanaikaisesti, vuorot vaihtuivat joustavasti pienen harjoittelun jälkeen. Kaikki osallistuivat ja koko ajan.

7.luokan luokkahenki

Sovelsimme tehtävään Verso-koulutuksesta saamiamme tietoja ja taitoja, sekä tarvekortteja.

Kerroimme 7-luokalle, että tunnin aiheena on koko luokalle tärkeiden asioiden miettiminen, asioiden joiden avulla luokassa on hyvä olla, joiden mukana luokkaan tulee hyvä luokkahenki.

Kyseisessä luokassa on ollut koko yläkoulun ajan mm. suuria työrauhaongelmia – jopa siinä määrin, että luokan kanssa on jouduttu hakeutumaan erikoistoimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi tai ylipäätään muodostamiseksi. Luokassa on myös itsetunto usealla oppilaalla hukassa. Koitimme osaltamme osallistua luokan tarpeiden kartoittamiseen ja luokanvalvojan tukemiseen selvittämällä, mitä oppilaat kaipaavat omassa luokassa.

Taululle heijastettiin lause ”meille tärkeitä asioita ovat”. Pyysimme luokkaa olemaan ensin ihan hiljaa, ilman puhekontaktia toisiin.

Opettajan alustuksen jälkeen tarvekortit levitettiin neljän pulpetin muodostaman pöydän päälle ja luokan oppilaat tulivat neljässä ryhmässä tutustumaan kortteihin valiten jokainen korttien asioista vain yhden, jonka oppilas itse koki tärkeämmäksi asiaksi luokassa, mm. luokkahengen kannalta.

Ennen kuin yhdessä tärkeäksi koetut asiat listattiin yhteen, jokainen oppilas teki tärkeäksi valitsemastaan aiheesta jonkinlaisen kuvallisen esityksen – koska oltiin kuvaamataidon luokassa ja oppilailla oli juuri ollut kuvista ☺ Kuvan tekeminen myös rauhoitti muutoin melko vilkkaan luokan fiilistä sillä aikaa, kun luokkakaverit vielä valitsivat itselleen tärkeitä asioita korteista.

Oppilaat kirjoittivat tärkeän asian paperille ja piirsivät siitä kuvan. Tämän paperin he palauttivat nimettöminä opettajalle, joka teki koonnin asioista taululle. Luokalle tärkeitä asioita olivat ystävyys (9hlöä), luottamus (2), kunnioitus (2), rehellisyys (1), joukkoon kuuluminen (1), huumorintaju (1) ja kärsivällisyys (1). Oppilaiden valitsemista asioista keskusteltiin laajalti ja jokainen sai järjestyksessä sanoa mitä itselle merkitsee ystävyys, luottamus, jne.

Luokan oppilaista vain kaksi henkilöä suhtautuivat varsin penseästi tehtävään, muut olivat mukana jollain tavalla. Tämä yllätti opettajat positiivisesti. Oppilaiden kanssa syntyi keskustelua heille tärkeistä ja ajankohtaisista asioista.

Meidän mielestämme saimme tehtävän avulla yllättävänkin hyvän kontaktin oppilaisiin; syntyi keskustelua ja mielipiteenvaihtoa. Seuraavalla kerralla voisimme kehittää tehtävää vielä tehtävän ajankäytön suhteen – yhden tunnin sijaan voisimme käyttää tehtävään enemmän aikaa.


8.luokan tunti ja “vierailija”

Kokeilin kahdeksannen luokan ruotsin tunnilla vierailijan lähettämistä ryhmästä toiseen.

Aikaa oli hyvin rajallisesti ja olimme saaneet edellisellä kerralla ruotsin sanajärjestyksen harjoitelluksi loppuun. Päätin kokeilla, saavatko ryhmät kielioppiasian koottua yhteen sääntöineen ja esimerkkilauseineen.

Lopputulos oli, että kyllä ja sopi ihan valtavan hyvin kyseiseen aihepiiriin. On muutenkin täysin uuden opetussuunnitelman hengen mukainen työskentelytapa. Voisi laajentaa jopa tiedonhankintaa mukaan tehtävään. Vierailija veisi aina mukanaan tietoa uuteen ryhmään. Aion kokeilla kulttuurijaksolla uudelleen.

Kokeilin myös kuudennen luokan uskonnontunnilla sijaisena ollessani puhepiiriä ja tarvekortteja aiheesta erilaisuuden ymmärtäminen, joka on koulun "kuukauden teema". Työskentelytapana puhepiiri oli heille tuttu. Tarvekortit olivat 1. kertaa käytössä mutta työskentely sujui hyvin. Havaintona voisi todeta, että puhepiirissä ne luokan hiljaisimmatkin puhuivat, vaikka viittaustilanteessa yleensä mieluiten vetäytyvät kuuntelemaan.

Maantiedon jakso, aiheena Amerikan ja Aasian mantereet

  1. Läksyn kertaus puhepiirissä
    Jokainen sai kertoa läksynä olleesta vihkotekstistä jonkun asian, jonka muisti.
    - sujui suht hyvin, vaikeampaa viimeisille oppilaille, koska osalla kaikki mitä muistivat, oli jo sanottu, sai sanoa ohi.
  2. Maantiedon läksykertaus paripiirissä.
    Jokainen sai kertoa minuutin ajan toiselle Amerikan pinnanmuodoista ja ilmastosta.
    Ensin pintamuodot: Osa kertoi siinä ajassa lähes koko vihkotekstin siitä aiheesta. Ne jotka olivat lukeneet huonommin, saivat hyvän kertauksen asiaan.
    Jos joku ei tiennyt kovin paljoa (oli unohtanut lukea läksyt) sai toinen sitten auttaa ja kertoa ne asiat mitä toinen ei ollut muistanut, kun ensimmäinen minuutti oli kulunut.
    Samoin ilmaston kanssa. Nyt aloitti pareista se, joka äsken kuunteli ensin ja kertoi kaiken ilmastosta. Sitten sai toinen täydentää, jos jokin asia vielä muistui mieleen.
    - aktiivisempaa ja ne oppilaat, jotka eivät yleensä tunneilla viittaa, puhuivat nyt paljon!
    - palaute oppilailta oli positiivinen, halusivat tehdä näin useammin.
  3. Jakson lopulla kertasimme jakson asiat samalla tavalla paripiirissä, mutta nyt sai toinen pitää vihkoa esillä ja kertoa sieltä tärkeimmät asiat kustakin aiheesta. Muutaman minuutin kuluttua vaihdettiin osia.
    - palaute oppilailta oli tässäkin positiivinen, oppi enemmän kuin niin, että ope olisi kysellyt erikseen ja vetänyt yhteen jakson tärkeimpiä asioita.


Papi 9.luokassa

Käytin menetelmänä Papia 9.luokan äidinkielen tunnilla media-jakson aikana. Edellisellä tunnilla olimme käyttäneet Pupia. Tunnin aiheena oli piilomainonta ja tuotesijoittelu mediassa.

Ryhmässä oli paikalla 10 oppilasta. Kävimme ensin läpi tunnilla esimerkkejä opettajajohtoisesti. Tämän jälkeen oppilaat tekivät tehtäviä. Papi oli tunnin lopuksi. Papin keskusteluaiheet olivat tehdyistä tehtävistä.

Ensin Papi aiheutti hieman hämmenystä. Mitä tapahtuu? Miksi olemme tällaisessa muodostelmassa?

Onko tämä jokin eurytmia-juttu? Olisi ehkä opettajana kannattanut selittää juttu tarkemmin ennen siirtymistä muodostelmaan. Papi toimi hyvin sitten kun oppilaat tajusivat homman juonen. Toisen kuunteleminen oli vaikeaa, mutta se on ollut vaikeaa toisissakin tehtävissä. PaPin ehdoton vahvuus on, että se pakottaa kuuntelemaan. Ryhmä piti Papista alkuhämmennyksestä huolimatta. Käytin tunnilla myös energisaattoria, joka oli oppilaiden mieleen.

Sirkuspaja yli 45 v työttömille.

Alussa esittelin itseni, siten laitoin pallon kiertämään ja pyysin jokaista kertomaan omasta suhteestaaan sirkukseen ja jos jokin huolettaa tai on fyysisiä vammoja. Kierros meni hyvin, paitsi sitten jossain vaiheessa yksi sanoi jotain hassua, johon toiset sitten kommentoivat. Totesin, että en ollut ohjeistanut tarpeeksi, ettei muiden pitäisi puhua, ja en halunnut puuttua asiaan liikaa. Jokainen sai puhua vuorollaan ja ok.


Resto-menetelmiä työyhteisössä

Saimme koulujen valtakunnallisen yhteistyön puitteissa tehtäväksi keskustella ammatillisuudesta. Olimme käsitelleet asiaa jo paljon kahden viimeisen vuoden aikana työyhteisön kehittämisprojektissa. Nyt päädyimme aloittamaan pupilla, jonka jäsenet vastasivat kysymykseen, mitä ammatillisuus minulle merkitsee. Aiemmin läpikäyty prosessi auttoi siihen, että kaikilla oli selkeitä ajatuksia asiasta.

Pupista siirryimme tarkastelemaan tarvekortteja pohtien kysymystä mitä tarvitsen, kun kohtaan epäammatillisuutta. Tarvesanan valinnan jälkeen osallistujat saivat käydä valitsemassa itselleen kolme tarpeellisinta asiaa yhteisesti esille kootuista tarpeista.

Lopuksi kävimme avoimen keskustelun työskentelyn herättämistä ajatuksista. Osallistujat pitivät työskentelytapaa tehokkaana, osallistavana ja monipuolisten ajatusten kokoajana.
Keskustelun tulokset raportoitiin lyhyesti erääseen steinerkoulujen yhteistyökokoukseen ja sain palautetta muilta kokoukseen osallistujilta, että "olittepa saaneet laajasti erilaisia näkökulmia asiasta esille". Mallimme oli innostanut heitä kokeilemaan samaa omassa työyhteisössään.

Toisen tehtävämme harjoittelukohteena oli kaksituntinen koko koulun henkilöstöä koskeva keskustelu empatiasta, vuorovaikutuksesta työyhteisössä. Kaksituntinen oli osa KIKY-pakettia. Ihan istunnon aluksi teimme mixerin, jossa vaihdoimme paikkaa. Kun "pakka" oli sekoitettu tavanomaisesta, tutusta ja turvallisesta istumajärjestyksestä, siirryimme ensimmäiseen tehtävään. Päädyimme aloittamaan paripiirillä. Kysymyksenä oli: mitä tiedät minun työstäni? Aikaa kertoa keskustelukumppanin työnkuvasta oli minutti. Pareja vaihdettiin kolme kertaa.

Seuraavaksi siirryimme pupiin, jossa jokainen sai kuvata omaa "normityöpäiväänsä". Aikaa ei oltu rajattu ja jokainen sai puhua oman valintansa mukaan. Lopuksi kävimme vielä lyhyen palautekeskustelun ja osallistujien näkemys oli, että työskentelytapa oli onnistunut.

Vanhempainilta

Tausta: Minulla on todella vilkas ekaluokka, jossa on monenlaista oppijaa. Osa vanhemmista on todella huolissaan työrauhasta, oppivatko heidän lapsensa ja saavatko kaiken mahdollisen. Pari vanhempainiltaa on jo mennyt sen siunailemiseen, enkä oikein olisi enää jaksanut tuota negatiivisuuden lietsontaa, vaikka ymmärrän, että vanhemmat tuntevat itsensä avuttomiksi ja haluaisivat tehdä jotain. Siksi päätin kokeilla restoratiivisia menetelmiä ja johtaa puhetta vähän muuhun, parantaa ilmapiiriä jne.

Kerroin, että haluaisin viedä vanhempainillan läpi n. tunnissa - tunnissa ja vartissa. Vanhempia oli paikalla 6 (viideltä lapselta) sekä avustajaharjoittelijamme ja minä. Luokassa on 19 lasta, joten osanotto ei ollut kovin hyvä. Olin hankkinut pehmoeläimen, satakielen, pupi-esineeksi.

PUPI: Pyysin vanhempia kertomaan nimensä, lapsensa nimen ja jonkin asian, joka kiinnostaa heitä maailmassa. He ottautuivat hyvin mukaan, ymmärsivät puhepiirin idean ja se meni hyvin.

Seuraavaksi levittelin tarvekortit lattialle ja pyysin heitä valitsemaan sanan, joka kuvaisi sitä, mitä he tarvitsisivat nyt, jotta voisivat olla oma itsensä tässä vanhempainillassa. Tämäkin sujui hyvin ja keräsin tarpeet taululle kaikkien nähtäväksi.

Sitten teimme PAPI:n ja pyysin heitä kertomaan 2 minuutissa jokin, ihan mikä tahansa muisto omista kouluajoista.

Sitten keräsimme taululle PUPIna kokemukset niin, että kuuntelija kertoi lyhyesti kuulemansa kokemuksen. Olin piirtänyt jatkumon negatiivisesta positiiviseen ja merkitsin jatkumolle kokemukset "koodisanalla", sen mukaan miltä kokemus tuntui. Tuli sekä positiivisia että negatiivisia että niitä, joissa oli mukana molempia.

Tämän jälkeen levitin uudestaan tarvekortit lattialle kaikkien nähtäville, istuimme piirissä. Aloimme miettiä jokaisen kokemuksen kohdalla, millaiset tarpeet siinä olivat täyttyneet tai jääneet täyttymättä ja kirjoitin ne taululle. Ajatukseni oli työstää ajatusta tarpeista toiminnan ja tapahtumien pohjalla.

Osanottajat keskustelivat vilkkaasti keskenään ja purkamiseenkin osallistuivat todella hyvin mielestäni. Saimme myös naurua aikaan. Olisi tietysti ollut hyvä lopuksi käydä läpi, toteutuivatko sen iltaiset tarpeemme, mutta enpä tajunnut. Jäi se siis vähän irralliseksi. Kiittelin osallistujia, osa olikin joutunut jo poistumaan kesken kaiken.

Olin mielestäni lopettamassa tilaisuutta, mutta siinä vaiheessa vasta muutama isä sai kielenkannat kunnolla irti ja alkoi se sama vaahtoaminen työrauhasta yms. kuin aiemminkin. Tätä sitten puitiin vielä puolitoista tuntia. Tuntui, että hyvä työni oli mennyt hukkaan.

Seuraavana päivänä yksi paikalla ollut äiti soitti ja kertoi, että oli kokenut "alustuksen" hyvänä ja toimivana ja että se sai hiljaisemmatkin puhumaan. Hänellä oli kyllä muutakin asiaa, mutta tietysti tämä vähän paransi mieltäni asian suhteen.


Pupi päiväkodin työyhteisössä

Ensimmäisen Pupin toteutin siten, että kirjasin isolle paperille seinälle kysymyksen: Mitä sinä tarvitset, jotta pystyt antamaan itsestäsi parhaasi tämän ryhmän yhteiselle työskentelylle?

Työyhteisössämme on kuusi jäsentä, joista viisi osallistuu viikottaiseen kollegion kokoukseen. Keittäjä on omasta pyynnöstään jäänyt pois kokouksista. Muut työntekijät työskentelevät lapsiryhmissä.

Tuolit olivat piirissä ja olin laittanut tarvekortit lattialle nähtäväksi piirin keskelle. Puhekapulana oli pieni sorminukke, possu. Kerroin työskentelytavasta ja harjoittelukierroksena kerroimme ensin tunnelmamme siinä hetkessä, kuten aina kollegion kokouksen aluksi. Seuraavaksi kerroin tehtävän ja luin seinällä olevan kysymyksen. Kaikki miettivät aihetta ja valitsivat korttinsa. Sitten aloitimme kierroksen; minusta alkaen jokainen kertoi vuorollaan ajatuksensa kysymyksen vastaukseksi tarvekortista valitsemansa mukaan ja pieni perustelu myös jokaiselta. Vastaukset kirjasin seinällä olevaan paperiin. Vastauksena tuli 2 x luottamus, rohkaisu, yhteistyö ja hyväksyntä.

Lopuksi keskustelimme näistä asioista ja totesimme, että jatkamme tätä seuraavalla kerralla, jotta saamme laajemman valikoiman arvoja. Kiitin kaikkia työskentelystä lopuksi.

Seuraavan kerran aloitimme myös tunnelmakierroksella ja sen jälkeen siirryimme tarvekortteihin. Ne kävimme läpi uudella kierroksella ja arvoiksemme tuli uusina rehellisyys, myönteisyys, rakkaus, innostus ja huumorintaju. Tämän jälkeen vielä keskustelu oli vilkasta ja sovimme, että nämä arvot laitamme sosiaalitilan seinälle näkyviin, jotta voimme niitä miettiä ja valita seuraavalla kerralla näistä kolme tärkeintä yhteistä arvoamme.

Kaikki olivat innoissaan tästä työskentelytavasta ja he pyysivät, että palaisimme näihin vielä uudelleenkin. Koimme, että saimme jotain yhteistä uutta, joka virkistää ja tuo asioita konkreettisemmin pohdintaan.

Oma osuuteni ei vielä ollut kovin napakka. Olisi varmaan tarpeen rajata hieman puheenvuoroja, jotta opettelisimme ilmaisemaan mielipiteitämme tarkemmin, lavertelematta.

Selvästikin työyhteisömme oli innoissaan Pupistamme.


Lisää restoratiivisesta menetelmästä ja koulusovittelusta voi lukea Suomen Sovittelufoorumin ja VERSO:n nettisivuilta – LINKKI SIVUSTOLLE

Ingressi ja kuvat: Pia Pale

Sovittelu sopii steinerkouluun!

Monessa steinerkoulussa käytetään VERSOa oppilaiden välisten pahanmielen- ja kiusaamistilanteiden hoidossa. Restoratiivisen työotteen pelisääntöjä noudatetaan myös jo useassa steinerkoulussa. Mitä ne oikein ovat? Tutustu lisää näistä linkeistä!


VERSOsta hyvä tiedotus-/muistutuspätkä (noin 10 min)

https://www.youtube.com/watch?v=tnuJChKFOvY

Päiväkotien MiniVersosta (noin 11 min)

https://www.youtube.com/watch?v=LBi_YIqFwTk

Tässä linkissä työyhteisösovittelun väitöskirja ’Paremmin puhumalla’

http://lauda.ulapland.fi/handle/10024/61666

Ja Facebookissa jatkuvasti uusia kuulumisia sovittelun kentältä:

http://tinyurl.com/vertaissovittelufacebook

VERSOsta ja RESTOsta kentällä sanottua (noin 3 min)

https://www.youtube.com/watch?v=edH2xAr0iIU