Pääkirjoitukset

Pääkirjoitus 2/2018: Oikeiden asioiden äärellä

Näyttökuva 2018-5-24 kello 11.05.08.png

Päätoimittaja: Eeva RaunelaNäyttökuva 2018-5-24 kello 11.04.43.png
PÄÄKIRJOITUS
STEINERKASVATUS 2/2018

Oikeiden asioiden äärellä


Lehden teema Luonto ja ympäristö - opi muuttamaan maailmaa on ajankohtaisempi kuin koskaan ennen. Merien muovisaastekuormat, ympäristöä tuhoavat kaatuneet säiliövaunut suurkaupunkien surkeasta ilmanlaadusta puhumattakaan saattavat saada yksittäisen ihmisen tuntemaan omien valintojensa vaikutuksen kovin pieneltä.

Harvat ihmiset pystyvät tekemään suuria globaaleja päätöksiä; ilmastosopimukset ja suojelualuepäätökset syntyvät suurissa pöydissä. Taustalla on kuitenkin monien ihmisten yhteistyö ja ennen kaikkea vielä valtava määrä yksittäisten ihmisten kokemuksia luonnon arvosta ja siitä, että ihminen ja luonto ovat yhtä ja hoitavat toinen toistaan.

Koulu voi tarjota näitä kokemuksia lapsille ja nuorille. Kun suhde luontoon ja maahan kasvaa hoitavaksi ja ymmärrys vastavuoroisuudesta kehittyy, uskallan väittää, että globaalit maailmanluokan luontoa kunnioittavat päätökset alkavat lisääntyä.

Jo pienen pieni teko koulussa voi saada aikaan suuren kokemuksen. Tässä lehdessä tuomme esiin joitain asioita, joita koulussa voi tehdä. Esimerkkejä voi hyödyntää kotonakin! Yksi esimerkki on näyttää lapsille ja nuorille ruoan alkuperä. Ylipäätään tuotteen valmistuksen kaari raaka-aineista valmiiseen tuotteeseen saa ymmärtämään, mitä kaikkea prosessin eri vaiheisiin kuuluu. Mitä enemmän ymmärtää sitä vähemmän on välinpitämätön.

Tampereen steinerkoulun kolmannen luokan opettaja Katariina Niinistö kuvaa omaa leivänvalmistusprojektiaan luokkansa kanssa. Projekti alkoi jo toisen luokan keväällä: “Viime keväänä 3. luokkani kylvi omaan peltoon jyvät. Vehnä kasvoi maan, auringon ja sateen voimasta. Elokuussa palasimme pellolle sirppien kera. Keräsimme sadon lyhteiksi ja kuhilaiksi. Vilja kuivui ja riihessä erotimme varstoilla jyvät akanoista.”

“Talven aikana oppilaat jauhoivat käsimyllyllä jyvät jauhoiksi. Tänään jokainen oppilas leipoi omasta viljasta lämpimän, taivaalliselta tuoksuvan vehnäleivän ja kotona perheenjäsenet saavat syödä rakkaudella tehtyä leipää. Itse kirnutun voin kera. Kiitos Kalervo, Sirkka, Henri ja Joona eli Rekolan biodynaamisen tilan väki! Työ on tehty ja sydän kiitosta täynnä! ‘Maasta versonnut on vilja tämä. Armaan aurinkoisen kypsyttämä. Rakas aurinko ja rakas maa, teitä emme tahdo unhoittaa.’"

Biodynaamisen tilan viljelijä Henri Murto kuvaa oppilaiden kanssa vietettyä aikaa yhtenä tärkeänä osana tilan toimintaa. Tilalla luonto ja ihmiset kohtaavat toisensa monin eri tavoin - jopa yhden päivän aikana: “Biodynaaminen tila voi olla melkoinen yhteiskuntamme mikrokosminen kuva, kun puhutaan käytännön työstä ekologian ja sosiologian alueilla.”

“Tänään yhden päivän aikana olen saanut olla leipuri ja opettaja, kun Tampereen Steinerkoulun kolmoset tulivat leipomaan itse kasvattamasta viljastaan leipää Rekolan leipomoon. Sen jälkeen tein puutarhurin töitä pari tuntia, sitten oli vuorossa metsurin töitä moottorisahan sekä hydrauliikkahalkojan kera ja illan päätteeksi vähän vielä rakennusmiehen töitä. Ja tilan eläimistössä bongattu mm. kurkia, joutsenia, moikattu lehmät ja Matti-kissaa rapsuteltu.”

Steinerkouluissa opiskellaan oikeiden asioiden äärellä. Leivän leipominen itse kylvetystä ja kerätystä viljasta on oiva esimerkki oppimisympäristön laajentamisesta luokkahuoneesta ilmiön alkuperäiseen ympäristöön. Samanlaisia kokemuksia voi tarjota niin oman koulun pihalla koulupuutarhassa kuin kulttuurimatkalla  Dominikaanisessa tasavallassa kehitysyhteistyöprojektien parissa. Toivottavasti saat tulevaa lukuvuotta varten paljon ideoita.

Steinerkasvatuksen toimitus toivottaa lukijoilleen sopivan aurinkoista, lämmintä ja maata ravitsevan sateista kesää!

Pääkirjoitus 1/2018: Saako lasta rangaista?

Näyttökuva 2018-3-23 kello 9.24.36.png
Päätoimittaja: Jarno PaalasmaaNäyttökuva 2018-3-23 kello 9.21.50.png

PÄÄKIRJOITUS
STEINERKASVATUS 1/2018


Saako lasta rangaista?

Paljon käytetyt uhkailu, lahjonta ja kiristys eivät ole lähtöisin kasvatuksen klassikoiden suusta tai kynästä.

Voiko lapsen laittaa jäähylle? Saako karkkipäivän perumisella uhkailla? Entä saako lapselle raivota, toimiiko uhkailu, kiristys ja lahjonta? Miten rangaistus kasvattaa?

Rangaistukset voivat toimia lyhyellä aikavälillä, mutta pitkällä aikavälillä jäähylle laittamisen tai jälki-istunnon seuraukset kääntyvät kielteisiksi ja käytöshäiriöiden todennäköisyys vain kasvaa. Rankaiseminen on kasvatusmenetelmänä myös itsetunnon kehittymisen kannalta ongelmallinen.

Jos vaikkapa kylässä ollessa oma lapsi leikkien pyörteessä repäisee kirjasta sivun irti, vanhempi helposti korottaa ääntä, toruu lasta ja uhkaa rangaistuksella, jos lapsi ei lopeta. Vanhempi edellyttää anteeksipyyntöä kirjan omistajalta ja sitten sivu teipataan yhdessä kirjaan takaisin. Näistä anteeksi pyytäminen ja rikotun esineen korjaaminen ovat loogisia seuraamuksia, mutta vihainen toruminen ja jäähyllä uhkaaminen oikeastaan eivät. Lapsen tulee oppia ymmärtämään tekojensa seurauksia, mutta aina meille aikuisillekaan ei ole kovin selvää loogisen seuraamuksen ja rangaistuksen ero.

Paljon käytetyt uhkailu, lahjonta ja kiristys eivät ole lähtöisin kasvatuksen klassikoiden suusta tai kynästä. Sen sijaan aikuisen ja lapsen suhteen lähtökohtana voisi olla käsitekolmikko rakkaus, vapaus ja kunnioitus. Sekä Rudolf Steinerin että Maria Montessorin ja Celestin Freinet’n mukaan meidän pitää kasvatuksessa pyrkiä siihen, että rangaistukset käyvät tarpeettomiksi.

Kasvattajan on luotettava lapseen, oltava kärsivällinen ja aina lapsen puolella. Pelkoa, huonoa omaatuntoa ja vihaa aiheuttavaa toimintaa tulee välttää. Pelkoa on myös rangaistuksen pelko. Kasvattajan tehtävänä on luoda turvallinen, vapauden ja rakkauden, lämmön ilmapiiri. Lasta tulee kohdella niin, että hän tuntee, että häntä rakastetaan, ilman että kasvattaja vaatii vastineeksi mitään.

Miten paljon lapsen kanssa kannattaa neuvotella? Mitä lapselta kannattaa kysyä? Meneekö lapsi nukkumaan silloin kun hän itse haluaa vai silloin kun sanotaan? Saako lapselle tuottaa pettymyksiä?

Aihe on kiperä niin kotona kuin koulussakin, koska lapset ovat niin erilaisia, kasvatus on ainutkertaista ja tasapainoa on vaikeata määritellä ulkopuolelta. Asiaa voi ajatella janalla. Oletko kasvattajana lähempänä kuria ja järjestystä vai vapautta ja luovuutta? Miten tilanneherkästi rohkaiset aktiivisuuteen ja luovuuteen?

Ehkä filosofi Aristoteleen perinteinen hyve-ajattelu voi auttaa etsittäessä ideaalia kasvatusmaisemaa. Sen mukaan hyveet ovat oikeaa tasapainoa puutteellisuuden ja toisaalta liiallisuuden välillä: hyve on kahden äärimmäisyyden keskiväli. Aristoteleen esimerkissä rohkeus on hyve ja kun sitä on liian vähän, on pelkuri, ja kun sitä on liikaa, se onkin hullunrohkeaa tai tyhmänrohkeaa. Lapsen yliauttaminen on liiallista hemmottelua ja aliauttaminen heitteillejättö. Kultaisen keskitien filosofia estää meitä menemästä liian pitkälle pinnallisesti oikealta näyttävää tietä. Se muistuttaa meitä esimerkiksi siitä, että vapautta voi olla kasvatuksessa myös liikaa. Kasvatus on ennen kaikkea tasapainon etsimistä: tarvitaan sopivassa suhteessa vapautta ja pakkoa.

Rudolf Steiner vastusti pakotettua auktoriteettia. Steiner katsoi, että jos lapsuudessaan ei voi luonnollisesti ja sisäisesti nojata aikuiseen, jää lujittumatta se varsi, jonka kukintona kehittyy myöhempi inhimillinen vapaus ja itsenäisyys. Tsekkiläinen kokonaisvaltaisen kasvatusajattelun edelläkävijä Johan Amos Comenius puolestaan varoitti 1600-luvulla oppimisen ilon turmelemisesta liiallisella kurilla. Toisaalta hän sanoi, että koulu ilman kuria on kuin mylly ilman vettä. Ehkä jo Comeniuskin etsi keskitietä.

PÄÄKIRJOITUS, STEINERKASVATUS 1/2018
Kuva: iStock

PS. Kuuntele myös YLE:n podcast sarjasta 'Kasvatusviisautta kiireisille' Saako lasta rangaista?

Pääkirjoitus 4/2017: Rohkeutta luovuuteen

23473193_2398885220136660_2231479967538027271_n.jpg
Päätoimittaja: Eeva RaunelaScan0001.jpg

PÄÄKIRJOITUS
STEINERKASVATUS 4/2017

P+V.jpg

ROHKEUTTA LUOVUUTEEN

Luovuus on näyttö yksilön inhimillisestä kasvusta ja kehityksestä

Taiteilija John Ruskin totesi vuonna 1870: “Life without industry is guilt, and industry without art is brutality.” Vuonna 2017 kuusitoistavuotias opiskelija Sehar Mehmood jatkaa tätä toteamusta luovuutta käsittelevän esseensä otsikossa seuraavasti: “Education without creativity is industry.”

Luovuuden järjestelmällinen opettaminen ja arviointi on tulevaisuusteko, jolla satavuotias steinerkoululiike aloittaa seuraavan satavuotiskautensa. Jos sunnitelmat menevät radallaan, steinerkoulut alkavat juhlavuotenaan, 2019, myöntää opiskelijoilleen luovan ajattelun taitojen todistuksen merkiksi luovan ajattelun taitojen oppimisesta. Varhaiskasvatuksessa tuetaan lasta luovan leikin ja perusasteella luovan toiminnan kautta.

Kysymys siitä, mitä luova ajattelu on ja voiko luovaa ajattelua opettaa, konkretisoituu parhaillaan kansainvälisessä steinerkoulujen Erasmus+ -projektissa “Acknowledging Creative Thinking Skills”. Projekti perustuu Euroopan komission asiakirjaan Making a European area of lifelong learning a reality: communication from the Commission.

Vuodesta 2015 lähtien olemme kehittäneet yhdessä Englannin, Norjan, Tanskan ja Suomen steinerkoulujen opettajien kanssa luovuutta tukevan lukion opetussuunnitelman. Tulevaisuuden steinerlukiokoulutuksessa oppimisen tavoitteet ajatellaan luovuutta tukeviksi. Juuri nyt olemme toimintakulttuurin muutoksen pilotointivaiheessa. Pedagogisena tavoitteena on rohkaista opiskelijoita ajattelemaan yli perinteisten oppiainerajojen ja kehittämään asiayhteyksien tajua sekä luovaa ajattelun taitoa läpi koko opetussuunnitelman.

Elämä ei ole liukuhihna. Steinerkoulut ovat kannustaneet oppilaitaan ja opiskelijoitaan luovuuteen ja itsensä ilmaisemiseen jo lähes sadan vuoden ajan. Mistään uudesta asiasta ei siis ole kyse, mutta pedagogiikan uudelleen sanoittamisesta ja nykypäivään käsitteellistämisestä mitä suurimmassa määrin. Tämän päivän jatkuvassa muutostilassa kamppaileva yhteiskunta edellyttää luovuuden tietoista kantamista koko koulujärjestelmän läpi. Luovuus on kehityksen edellytys, se on tämän päivän työelämätarve, mutta samalla myös näyttö yksilön inhimillisestä kasvusta ja kehityksestä. Luovuutta on tarvittu koko ihmiskunnan historian ajan.

Tällä hetkellä luovuus on mitä olennaisin taito maailmassa, jossa väestö vanhenee, kaupungistuminen kiihtyy, vesivarat vähenevät, pakolaisvirta on katastrofaalisen suurta, ylipäätään ennakoimattomuus kasvaa. Mitä tekee ihminen? Pelkästään uusiin tilanteisiin sopeutuminen edellyttää uusia, luovia ratkaisuja. Tilanteiden ratkaiseminen onnistuu vain luovan ajattelun avulla. Steinerkoululainen ei valmistu koulutuksen liukuhihnalta. Hän on itseohjautuva, sosiaalisesti kyvykäs ja vastuullinen päätöksentekijä ja toimija.

Luovuus ei synny itsestään, sille on annettava tilaa. Se ilmenee kymmenen eri alueen kautta - ja kyllä - näitä ajattelun alueita voi opettaa ja arvioida. Opettajat voivat opiskella luovan ajattelun taitojen opettamista ja arviointia 20 opintopisteen täydennyskoulutusohjelmassa tammikuusta 2018 alkaen. Koulutuksen järjestää Crossfields Instituutti yhteistyössä Alanus-yliopiston kanssa. Lisätietoja koulutuksesta saa Steinerkasvatuksen liiton toimistosta.

Steinerkasvatus-lehden tämän numeron teemana on luovuus. Toisinkin asian voi ilmaista: Teemana on tulevaisuus. Steinerkoululainen kulkee luovan leikin ja luovan toiminnan kautta kohti luovaa ajattelua.

Pääkirjoitus Steinerkasvatus 4/2017
Iso kuva: Fredrika-koulu, Piritta Vanninen

Pääkirjoitus: Jääkö luokkahuone museoksi?

paakirjoitus_3-17_esamakinen.jpgPäätoimittaja: Jarno Paalasmaa 20160806_213639.jpg
PÄÄKIRJOITUS
STEINERKASVATUS 3/2017



P+V.jpg



Jääkö luokkahuone museoksi?


Suomessakin on kehitetty tekoälyä, joka lisää oppimismotivaatiota, vähentää keskeyttämisiä ja parantaa oppimistuloksia, näin ainakin väitetään. Puhutaan älykkäistä oppimisalustoista ja tulevaisuuden digioppimisesta. Parhaillaan kehitetään erilaisia hybridimalleja, henkilökohtaista ohjausta yhdistettynä digitaaliseen aineistoon ja pilvipalveluihin. Tähän avuksi on kehitetty oppiva tekoäly. Siinä koneoppimis-algoritmeihin perustuva analytiikka oppii mitkä tekijät vaikuttavat opiskelijan oppimiseen. Väittäisin, että yksilöllinen oppiminen ei kuitenkaan edellytä tekoälyä. Joku oppii lukemalla, toinen keskustelemalla ja kolmas vihkotekstejä laatimalla, oli tekoälyä tai ei.

Onko kuitenkin niin, että nykymuotoisille luokkahuoneille on tulevaisuudessa käyttöä vain museoissa? Vai voiko vanhanaikainen olla uudenaikaista?

Luulen, että nykymuotoinen koulu ei katoa siksi, että oppiminen siirtyisi tietoverkkoihin. Sen sijaan jatkossa oppiminen rajautuu yhä vähemmän luokkahuoneen sisään. Maailma tulee yhä enemmän kouluun ja koulu menee yhä enemmän maailmaan. Metsät, puutarhat ja pellot, museot, kirjastot, tiedekeskukset ja yritykset ovat jatkossa yhä enemmän osa koulun arkea. Steinerkoulut ovat toimineet oppimisympäristöjen laajentamisen pioneereina. Niissä on alusta asti eli vuodesta 1919, toteutettu leirikouluja, matkoja, luonnossa oppimista ja työharjoittelujaksoja eri aloilla. Tässä on hyvät lähtökohdat kehittää oppilaiden kannalta merkityksellistä, yhä vuorovaikutteisempaa oppimisympäristöä.

Saattaa olla, että todellinen muutos edellyttää myös koulun rakenteiden ja ajankäytön muuttamista. Jaetaanko koulupäivä tulevaisuudessa esimerkiksi koulutusasiantuntija Pasi Sahlbergin ajatusten hengessä kahteen osaan?
A) muodolliseen opettamiseen: yhdessä oppimisen ja yhteisten tavoitteiden osaan, jossa korostuu inhimillisen vuorovaikutus.
B) henkilökohtaiseen opiskeluun: itsenäiseen oman mielenkiinnon mukaiseen oppimiseen, jonne siirtyisi teknologian käyttö.

Lapsen kehityksen mukaista vai yhteiskunnan tarpeiden mukaista pedagogiikkaa?

Steinerkoulut ovat perinteisesti hyvin välinekriittisiä ja kehittävät pedagogiikkaansa ensisijaisesti ihmistä ja lapsen kehitystä tutkimalla. Tämä varmistaa sen, että steinerkouluissa ei vedetä digiövereitäeikä astuta digiloikkaa yli. Muutoksen nopeus ja rajuus ympärillämme on kuitenkin niin suuri, että se vaikuttaa kaikkien koulujen opetussuunnitelmiin ja toimintakulttuuriin. Steinerkoulujen yhteisessä ops-runkoprojektissa edettiin rauhallisesti ihmiskäsitys, oppimiskäsitys ja arvopohja -keskusteluista konkretiaan. Digitaitoja tarvitaan, mutta painopiste on sosiaalisen pääoman kasvatuksessa. Moraalisen mielikuvitukseen ja sosiaalisuuteen kasvattamisen tarve on yhä silmiin pistävämpi. Siinä tietoteknologia voi olla vain yksi väline.

Tällä hetkellä steinerkoulut tulkitsevat ihmisyyteen kasvun tavoitteen niin, että painopiste on inhimillisessä, kasvokkain tapahtuvassa vuorovaikutuksessa ja eettisen kasvatuksen kysymyksissä. Digilaitteiden käytössä suositaan oppilasta aktivoivia ja yhdessä tekemistä korostavia muotoja. Digiteknologiaa ei kuitenkaan käytetä siksi että se on digiteknologiaa. Tieto- ja viestintäteknologia on perusteltu väline ja työkalu muiden joukossa.

Elämme sellaisessa nettimaailmassa, jossa lapset ja nuoret asettuvat sosiaalisiin suhteisiin verkossa ja digilaitteiden avulla. Tällä hetkellä myös koneet kasvattavat lapsia ja nuoria. Tulevaisuudessa ei ehkä tarvita teollisen yhteiskunnan aikana muotonsa saaneita ja edelleen tehdassaleja muistuttavia kenkälaatikko-luokkahuoneita, mutta yhteisiä oppimiskeskuksia tarvitaan, ehkä entistä enemmän ja nimenomaan sosiaalisista syistä. Kokonaisena ihmisenä kasvamiseen tarvitaan inhimillistä vuorovaikutusta ikätovereiden kanssa ja fyysistä kasvokkain kohtaamista.

Pääkirjoitus: Steinerkasvatus 3/2017
Iso kuva: Esa Mäkinen

PÄÄKIRJOITUS: Vannotaan kasvurauhaa

Näyttökuva 2017-04-25 kello 14.45.20.pngPäätoimittaja: Jarno Paalasmaa 20160806_213639.jpg
PÄÄKIRJOITUS
STEINERKASVATUS 1-2/2017

P+V.png


Vannotaan kasvurauhaa


Valtakunnallisessa kasvatus- ja opetusalan päätapahtumassa, Educa-messuilla, tapahtui parikin uutta asiaa. Ensinnäkin Steinerkasvatuksen liitto oli ensimmäistä kertaa mukana omalla osastollaan. Moni pääsi maalaamaan steinerkoulun alaluokilta tutulla märkää märälle -tekniikalla ja samalla vaihtamaan ajatuksia steinerkasvatukseen liittyen. Näin Educa-messuilta välittyi kokonaisempi kuva suomalaisesta kasvatusmaisemasta. Ovathan steinerkoulut ja -päiväkodit vuosikymmenestä toiseen omalta osaltaan täydentäneet, monipuolistaneet ja kehittäneet julkista koulutusjärjestelmäämme. Toisekseen ensimmäistä kertaa Suomessa vannottiin Comeniuksen vala, joka rinnastetaan lääkäreiden Hippokrateen valaan ja insinöörien Arkhimedeen valaan.

Comeniuksen vala kiinnittää huomiota klassiseen kasvatusviisauteen ja eettisiin kysymyksiin. Sivistyksessä on kyse niin menneisyydestä, nykyisyydestä kuin tulevaisuudestakin – ei siis pelkästään talouden tarpeisiin vastaamisesta ja tietynlaisiksi työntekijöiksi tulemisesta. Nykyhetkessä toteutuvaa koulua tulee kehittää kahdesta suunnasta: ammentamalla toisaalta lapsilähtöisestä kasvatustraditiosta, toisaalta vastata tulevaisuudessa tarvittaviin laaja-alaisen osaamisen taitoihin.

Kuten Ville Rantakin haastattelussaan tuo esiin, vanhassa kirjallisuudessa elää paljon viisautta. Tsekkiläinen Johan Amos Comenius oli 1600-luvulla elänyt teologi ja kasvatusajattelija. Hän kääntää perinteisen koulua käydään elämää varten -ajatuksen niin, että elämä itsessään on koulua, jatkuvaa oppimista ja kasvua kehdosta hautaan asti. Jokainen ihminen maailmassa sekä oppii että opettaa. Kaikkeen mitä ikinä tavoittelet, liittyy sekä oppimisen ja kehittymisen haaste että velvoite auttaa toisia ihmisiä saavuttamaan tavoitteensa. Näin Comenius huomioi sekä yksilöllisen että yhteisöllisen alueen.

Myös opetussuunnitelman perusteissa esiintyvä oppivan yhteisön käsite korostaa elämänkoulu-henkisesti sitä, että kaikki ovat oppimassa toisiltaan, ei niinkään sitä, että oppilaat ovat oppimassa ja opettaja opettamassa.

Comenius halusi niin ikään lisätä koulun leikinomaisuutta ja yhdisti draaman koulutyöhön. Comenius kuvailee tavoittelemisen arvoisen koulun ihmisyyden työpajana, jossa pyritään välittämään järjen viisautta, toiminnan järkevyyttä ja sydämen puhtautta. Työntekotavat opitaan itse työnteossa. Comenius näki koulut työpajoina, joissa kaikki ovat työssä ja toimessa. Kirjoitustaito opitaan kirjoittamalla, laskutaito laskemalla, laulutaito laulamalla. Hänen mukaansa ”hyveeseen kasvatetaan ihmisiä teoilla eikä sanoilla”.Näyttökuva 2017-04-25 kello 14.48.12.png

”Puolustan oppilaiden ja opiskelijoiden kasvurauhaa poliittisia ja taloudellisia hyötypyrkimyksiä vastaan.” Ote Comeniuksen valasta

Rudolf Steiner asettuu siihen samaan humanistisen kasvatusajattelun virtaan, joka alkoi Comeniuksesta, Rousseausta ja Pestalozzista. Silloin kun tämä ns. ikuinen pedagogiikka unohtuu, saatamme menettää kasvatuksesta jotakin sellaista, mitä emme saisi menettää. Talouslähtöisessä kilpailukykypuheessa sivistys ohenee ja kasvatuksen humanistis-filosofinen pohja unohtuu.

Steinerkasvatus-lehden uusi toimitus

Lehden toimituskunta on uudistunut. Suuret kiitokset Maija Pietikäiselle, joka rikasti Steinerkasvatus-lehteä neljän vuoden ajan tuomalla lehteen esimerkiksi Keski-Euroopan steinermaailman ajankohtaisia uutisia sekä hienoilla lapsuuden ja varhaiskasvatuksen arvoa nostavilla jutuillaan. Uusia kasvoja toimituksessa ovat Kirsi Perttola-Ylinampa Oulun steinerkoulusta ja Iida Eija Tilles Kuopion steinerkoulusta. Tervetuloa!

Pääkirjoitus: Steinerkasvatus 1-2/2017