Pääkirjoitukset

Pääkirjoitus 4/2017: Rohkeutta luovuuteen

23473193_2398885220136660_2231479967538027271_n.jpg
Päätoimittaja: Eeva RaunelaScan0001.jpg

PÄÄKIRJOITUS
STEINERKASVATUS 4/2017

P+V.jpg

ROHKEUTTA LUOVUUTEEN

Luovuus on näyttö yksilön inhimillisestä kasvusta ja kehityksestä

Taiteilija John Ruskin totesi vuonna 1870: “Life without industry is guilt, and industry without art is brutality.” Vuonna 2017 kuusitoistavuotias opiskelija Sehar Mehmood jatkaa tätä toteamusta luovuutta käsittelevän esseensä otsikossa seuraavasti: “Education without creativity is industry.”

Luovuuden järjestelmällinen opettaminen ja arviointi on tulevaisuusteko, jolla satavuotias steinerkoululiike aloittaa seuraavan satavuotiskautensa. Jos sunnitelmat menevät radallaan, steinerkoulut alkavat juhlavuotenaan, 2019, myöntää opiskelijoilleen luovan ajattelun taitojen todistuksen merkiksi luovan ajattelun taitojen oppimisesta. Varhaiskasvatuksessa tuetaan lasta luovan leikin ja perusasteella luovan toiminnan kautta.

Kysymys siitä, mitä luova ajattelu on ja voiko luovaa ajattelua opettaa, konkretisoituu parhaillaan kansainvälisessä steinerkoulujen Erasmus+ -projektissa “Acknowledging Creative Thinking Skills”. Projekti perustuu Euroopan komission asiakirjaan Making a European area of lifelong learning a reality: communication from the Commission.

Vuodesta 2015 lähtien olemme kehittäneet yhdessä Englannin, Norjan, Tanskan ja Suomen steinerkoulujen opettajien kanssa luovuutta tukevan lukion opetussuunnitelman. Tulevaisuuden steinerlukiokoulutuksessa oppimisen tavoitteet ajatellaan luovuutta tukeviksi. Juuri nyt olemme toimintakulttuurin muutoksen pilotointivaiheessa. Pedagogisena tavoitteena on rohkaista opiskelijoita ajattelemaan yli perinteisten oppiainerajojen ja kehittämään asiayhteyksien tajua sekä luovaa ajattelun taitoa läpi koko opetussuunnitelman.

Elämä ei ole liukuhihna. Steinerkoulut ovat kannustaneet oppilaitaan ja opiskelijoitaan luovuuteen ja itsensä ilmaisemiseen jo lähes sadan vuoden ajan. Mistään uudesta asiasta ei siis ole kyse, mutta pedagogiikan uudelleen sanoittamisesta ja nykypäivään käsitteellistämisestä mitä suurimmassa määrin. Tämän päivän jatkuvassa muutostilassa kamppaileva yhteiskunta edellyttää luovuuden tietoista kantamista koko koulujärjestelmän läpi. Luovuus on kehityksen edellytys, se on tämän päivän työelämätarve, mutta samalla myös näyttö yksilön inhimillisestä kasvusta ja kehityksestä. Luovuutta on tarvittu koko ihmiskunnan historian ajan.

Tällä hetkellä luovuus on mitä olennaisin taito maailmassa, jossa väestö vanhenee, kaupungistuminen kiihtyy, vesivarat vähenevät, pakolaisvirta on katastrofaalisen suurta, ylipäätään ennakoimattomuus kasvaa. Mitä tekee ihminen? Pelkästään uusiin tilanteisiin sopeutuminen edellyttää uusia, luovia ratkaisuja. Tilanteiden ratkaiseminen onnistuu vain luovan ajattelun avulla. Steinerkoululainen ei valmistu koulutuksen liukuhihnalta. Hän on itseohjautuva, sosiaalisesti kyvykäs ja vastuullinen päätöksentekijä ja toimija.

Luovuus ei synny itsestään, sille on annettava tilaa. Se ilmenee kymmenen eri alueen kautta - ja kyllä - näitä ajattelun alueita voi opettaa ja arvioida. Opettajat voivat opiskella luovan ajattelun taitojen opettamista ja arviointia 20 opintopisteen täydennyskoulutusohjelmassa tammikuusta 2018 alkaen. Koulutuksen järjestää Crossfields Instituutti yhteistyössä Alanus-yliopiston kanssa. Lisätietoja koulutuksesta saa Steinerkasvatuksen liiton toimistosta.

Steinerkasvatus-lehden tämän numeron teemana on luovuus. Toisinkin asian voi ilmaista: Teemana on tulevaisuus. Steinerkoululainen kulkee luovan leikin ja luovan toiminnan kautta kohti luovaa ajattelua.

Pääkirjoitus Steinerkasvatus 4/2017
Iso kuva: Fredrika-koulu, Piritta Vanninen

Pääkirjoitus: Jääkö luokkahuone museoksi?

paakirjoitus_3-17_esamakinen.jpgPäätoimittaja: Jarno Paalasmaa 20160806_213639.jpg
PÄÄKIRJOITUS
STEINERKASVATUS 3/2017



P+V.jpg



Jääkö luokkahuone museoksi?


Suomessakin on kehitetty tekoälyä, joka lisää oppimismotivaatiota, vähentää keskeyttämisiä ja parantaa oppimistuloksia, näin ainakin väitetään. Puhutaan älykkäistä oppimisalustoista ja tulevaisuuden digioppimisesta. Parhaillaan kehitetään erilaisia hybridimalleja, henkilökohtaista ohjausta yhdistettynä digitaaliseen aineistoon ja pilvipalveluihin. Tähän avuksi on kehitetty oppiva tekoäly. Siinä koneoppimis-algoritmeihin perustuva analytiikka oppii mitkä tekijät vaikuttavat opiskelijan oppimiseen. Väittäisin, että yksilöllinen oppiminen ei kuitenkaan edellytä tekoälyä. Joku oppii lukemalla, toinen keskustelemalla ja kolmas vihkotekstejä laatimalla, oli tekoälyä tai ei.

Onko kuitenkin niin, että nykymuotoisille luokkahuoneille on tulevaisuudessa käyttöä vain museoissa? Vai voiko vanhanaikainen olla uudenaikaista?

Luulen, että nykymuotoinen koulu ei katoa siksi, että oppiminen siirtyisi tietoverkkoihin. Sen sijaan jatkossa oppiminen rajautuu yhä vähemmän luokkahuoneen sisään. Maailma tulee yhä enemmän kouluun ja koulu menee yhä enemmän maailmaan. Metsät, puutarhat ja pellot, museot, kirjastot, tiedekeskukset ja yritykset ovat jatkossa yhä enemmän osa koulun arkea. Steinerkoulut ovat toimineet oppimisympäristöjen laajentamisen pioneereina. Niissä on alusta asti eli vuodesta 1919, toteutettu leirikouluja, matkoja, luonnossa oppimista ja työharjoittelujaksoja eri aloilla. Tässä on hyvät lähtökohdat kehittää oppilaiden kannalta merkityksellistä, yhä vuorovaikutteisempaa oppimisympäristöä.

Saattaa olla, että todellinen muutos edellyttää myös koulun rakenteiden ja ajankäytön muuttamista. Jaetaanko koulupäivä tulevaisuudessa esimerkiksi koulutusasiantuntija Pasi Sahlbergin ajatusten hengessä kahteen osaan?
A) muodolliseen opettamiseen: yhdessä oppimisen ja yhteisten tavoitteiden osaan, jossa korostuu inhimillisen vuorovaikutus.
B) henkilökohtaiseen opiskeluun: itsenäiseen oman mielenkiinnon mukaiseen oppimiseen, jonne siirtyisi teknologian käyttö.

Lapsen kehityksen mukaista vai yhteiskunnan tarpeiden mukaista pedagogiikkaa?

Steinerkoulut ovat perinteisesti hyvin välinekriittisiä ja kehittävät pedagogiikkaansa ensisijaisesti ihmistä ja lapsen kehitystä tutkimalla. Tämä varmistaa sen, että steinerkouluissa ei vedetä digiövereitäeikä astuta digiloikkaa yli. Muutoksen nopeus ja rajuus ympärillämme on kuitenkin niin suuri, että se vaikuttaa kaikkien koulujen opetussuunnitelmiin ja toimintakulttuuriin. Steinerkoulujen yhteisessä ops-runkoprojektissa edettiin rauhallisesti ihmiskäsitys, oppimiskäsitys ja arvopohja -keskusteluista konkretiaan. Digitaitoja tarvitaan, mutta painopiste on sosiaalisen pääoman kasvatuksessa. Moraalisen mielikuvitukseen ja sosiaalisuuteen kasvattamisen tarve on yhä silmiin pistävämpi. Siinä tietoteknologia voi olla vain yksi väline.

Tällä hetkellä steinerkoulut tulkitsevat ihmisyyteen kasvun tavoitteen niin, että painopiste on inhimillisessä, kasvokkain tapahtuvassa vuorovaikutuksessa ja eettisen kasvatuksen kysymyksissä. Digilaitteiden käytössä suositaan oppilasta aktivoivia ja yhdessä tekemistä korostavia muotoja. Digiteknologiaa ei kuitenkaan käytetä siksi että se on digiteknologiaa. Tieto- ja viestintäteknologia on perusteltu väline ja työkalu muiden joukossa.

Elämme sellaisessa nettimaailmassa, jossa lapset ja nuoret asettuvat sosiaalisiin suhteisiin verkossa ja digilaitteiden avulla. Tällä hetkellä myös koneet kasvattavat lapsia ja nuoria. Tulevaisuudessa ei ehkä tarvita teollisen yhteiskunnan aikana muotonsa saaneita ja edelleen tehdassaleja muistuttavia kenkälaatikko-luokkahuoneita, mutta yhteisiä oppimiskeskuksia tarvitaan, ehkä entistä enemmän ja nimenomaan sosiaalisista syistä. Kokonaisena ihmisenä kasvamiseen tarvitaan inhimillistä vuorovaikutusta ikätovereiden kanssa ja fyysistä kasvokkain kohtaamista.

Pääkirjoitus: Steinerkasvatus 3/2017
Iso kuva: Esa Mäkinen

PÄÄKIRJOITUS: Vannotaan kasvurauhaa

Näyttökuva 2017-04-25 kello 14.45.20.pngPäätoimittaja: Jarno Paalasmaa 20160806_213639.jpg
PÄÄKIRJOITUS
STEINERKASVATUS 1-2/2017

P+V.png


Vannotaan kasvurauhaa


Valtakunnallisessa kasvatus- ja opetusalan päätapahtumassa, Educa-messuilla, tapahtui parikin uutta asiaa. Ensinnäkin Steinerkasvatuksen liitto oli ensimmäistä kertaa mukana omalla osastollaan. Moni pääsi maalaamaan steinerkoulun alaluokilta tutulla märkää märälle -tekniikalla ja samalla vaihtamaan ajatuksia steinerkasvatukseen liittyen. Näin Educa-messuilta välittyi kokonaisempi kuva suomalaisesta kasvatusmaisemasta. Ovathan steinerkoulut ja -päiväkodit vuosikymmenestä toiseen omalta osaltaan täydentäneet, monipuolistaneet ja kehittäneet julkista koulutusjärjestelmäämme. Toisekseen ensimmäistä kertaa Suomessa vannottiin Comeniuksen vala, joka rinnastetaan lääkäreiden Hippokrateen valaan ja insinöörien Arkhimedeen valaan.

Comeniuksen vala kiinnittää huomiota klassiseen kasvatusviisauteen ja eettisiin kysymyksiin. Sivistyksessä on kyse niin menneisyydestä, nykyisyydestä kuin tulevaisuudestakin – ei siis pelkästään talouden tarpeisiin vastaamisesta ja tietynlaisiksi työntekijöiksi tulemisesta. Nykyhetkessä toteutuvaa koulua tulee kehittää kahdesta suunnasta: ammentamalla toisaalta lapsilähtöisestä kasvatustraditiosta, toisaalta vastata tulevaisuudessa tarvittaviin laaja-alaisen osaamisen taitoihin.

Kuten Ville Rantakin haastattelussaan tuo esiin, vanhassa kirjallisuudessa elää paljon viisautta. Tsekkiläinen Johan Amos Comenius oli 1600-luvulla elänyt teologi ja kasvatusajattelija. Hän kääntää perinteisen koulua käydään elämää varten -ajatuksen niin, että elämä itsessään on koulua, jatkuvaa oppimista ja kasvua kehdosta hautaan asti. Jokainen ihminen maailmassa sekä oppii että opettaa. Kaikkeen mitä ikinä tavoittelet, liittyy sekä oppimisen ja kehittymisen haaste että velvoite auttaa toisia ihmisiä saavuttamaan tavoitteensa. Näin Comenius huomioi sekä yksilöllisen että yhteisöllisen alueen.

Myös opetussuunnitelman perusteissa esiintyvä oppivan yhteisön käsite korostaa elämänkoulu-henkisesti sitä, että kaikki ovat oppimassa toisiltaan, ei niinkään sitä, että oppilaat ovat oppimassa ja opettaja opettamassa.

Comenius halusi niin ikään lisätä koulun leikinomaisuutta ja yhdisti draaman koulutyöhön. Comenius kuvailee tavoittelemisen arvoisen koulun ihmisyyden työpajana, jossa pyritään välittämään järjen viisautta, toiminnan järkevyyttä ja sydämen puhtautta. Työntekotavat opitaan itse työnteossa. Comenius näki koulut työpajoina, joissa kaikki ovat työssä ja toimessa. Kirjoitustaito opitaan kirjoittamalla, laskutaito laskemalla, laulutaito laulamalla. Hänen mukaansa ”hyveeseen kasvatetaan ihmisiä teoilla eikä sanoilla”.Näyttökuva 2017-04-25 kello 14.48.12.png

”Puolustan oppilaiden ja opiskelijoiden kasvurauhaa poliittisia ja taloudellisia hyötypyrkimyksiä vastaan.” Ote Comeniuksen valasta

Rudolf Steiner asettuu siihen samaan humanistisen kasvatusajattelun virtaan, joka alkoi Comeniuksesta, Rousseausta ja Pestalozzista. Silloin kun tämä ns. ikuinen pedagogiikka unohtuu, saatamme menettää kasvatuksesta jotakin sellaista, mitä emme saisi menettää. Talouslähtöisessä kilpailukykypuheessa sivistys ohenee ja kasvatuksen humanistis-filosofinen pohja unohtuu.

Steinerkasvatus-lehden uusi toimitus

Lehden toimituskunta on uudistunut. Suuret kiitokset Maija Pietikäiselle, joka rikasti Steinerkasvatus-lehteä neljän vuoden ajan tuomalla lehteen esimerkiksi Keski-Euroopan steinermaailman ajankohtaisia uutisia sekä hienoilla lapsuuden ja varhaiskasvatuksen arvoa nostavilla jutuillaan. Uusia kasvoja toimituksessa ovat Kirsi Perttola-Ylinampa Oulun steinerkoulusta ja Iida Eija Tilles Kuopion steinerkoulusta. Tervetuloa!

Pääkirjoitus: Steinerkasvatus 1-2/2017