Kansainvälinen steinerkoululiike

Afrikka jättää jälkensä sydämeesi - kuulumisia IASWECEn kokouksesta


Tina Iwersen, Suomen edustaja maailman steinerpäiväkotien kansainvälisessä neuvostossa (IASWECE = International Association for Steiner Waldorf Early Childhood Education), matkusti tänä keväänä poikkeuksellisen kauas. Kokous pidettiin Etelä-Afrikassa asti!
2.jpg
IASWECEn edustajat tuulisen Intian valtameren äärellä


Tina, kerro vähän miltä maailma näyttää niin kaukana täältä? Koitko kulttuurishokin heti kentällä?

Afrikka ei ole minulle ihan vieras paikka, olen useasti käynyt siellä, tosin en vielä Etelä-Afrikassa. Joten tiesin vähän, mitä minua odottaa. Mitä en voinut odottaa ja mitä vähän ihmettelinkin heti lennolla Frankfurtista Kapkaupunkiin, oli se, että lennolla ei ollut yhtään tummaihoista afrikkalaista. Afrikkaanko olin lähdössä? Ja koko sen puolitoista viikkoa kestävän matkan ajan sain aina välillä muistuttaa itseäni, olet Afrikassa, Tina!
Kapkaupunki on siis vähän erilaista Afrikkaa kuin se, mihin olin tottunut ja mitä yleensä Afrikkana ymmärtää. Mutta hyvä niin. Löytyi tällainen toisenlainen afrikkalainen realiteetti.

Kapkaupunki on siis hyvin moderni kaupunki, businesskaupunki. On paljon rikkautta, hienoja kaupunkialueita hiekkarantoineen, ostoskatuineen. Golfkenttiä, hevostiloja, venesatamia. Ihan kuin olisin ollut Euroopassa tai Amerikassa. Ja sitten väkisinkin törmäsi siihen toiseen todellisuuteen. Moottoriteiden ja rautateiden vieressä hurjan isot slummialueet, Townshipit, peltikattomökkeineen. Ahtautta, likaa, meteliä. Suurta hätää. Kodittomat nukkuivat siinä moottoritien vieressä. Liikennevaloissa kerjätään. Teiden vieressä, jossa vaaleaihoiset afrikkalaiset pyyhkivät hienoilla kiiltavillä urheiluautoilla ohi, tummaihoiset afrikkalaiset miehet istuvat ja odottavat että joku tulisi ohi ja tarjoaisi töitä.

Kyllähän tiedän, että köyhyyttä ja rikkautta löytyy kaikkialta, mutta tuolla näiden ero oli niin vahvasti läsnä koko ajan. Ja niin hurjalla tavalla. Varmasti siihen tottuu ajan myötä, mutta minulle tuo oli aluksi se suurin shokki.
6.jpg
Tina Kapkaupungin maamerkin Table Mountainin päällä

Millaisia ihmisiä tapasit? Miten maan poliittinen ja yhteiskunnallinen tilanne näkyivät matkallasi ja tapaamissasi ihmisissä?


Ennen itse kokousviikkoa sain viettää muutaman muun kansainvälisen kollegan kanssa pari päivää Kapkaupungissa. Asuimme tuolloin erään pariskunnan luona, jonka emäntä toimii kouluttajana paikalisessa steinerpedagogisessa opetuslaitoksessa. He saivat näytettyä meille Kapkaupungin kauneuden ja samalla välitettyä meille myös heidän maansa ja elämänsä realiteetteja.

Molemmat ovat jo noin 70 vuotiaita ja ovat elänneet sekä Etelä-Afrikan apartheidin että 90-luvun vapauden aikaa. Taistelleet tasa-arvon ja inhimillisyyden puolesta, kuten niin moni muukin valkoihoinen Etelä-Afrikkalainen, joka lopulta äänesti ANC:tä ja Nelson Mandelaa presidenttikseen. Molemmat myös näyttivät, mitä näin tavallisena ihmisena voi tasa-arvon puolesta tehdä, kohdella kaikkia Etelä-Afrikkalaisia kunnioituksella ja luoda suhteita kaikkiin kansanryhmiin omassa päivittäisessä elämässä. He työllistävät niitä, jotka tarvitsevat töitä, kuten puutarhureita tai keittiöapulaisia. Jäävät juttelemaan kadun varrella hedelmämyyjien kanssa tai bensa-asemalla tankkaajan kanssa sillä aikaa kun tankki täyttyy. Nauretaan ja surraan yhdessä, välitetään ja poistetaan epäluottamus. Silti realiteetti on myös se, että he tarvitsevat korkeita aitoja talonsa ympärille ja vahtikoiria pihalleen.

Etelä-Afrikassa on todella suurta tyytymättömyyttä nykyisen presidenttiin, Zumaan. Maassa on niin paljon rikollisuutta, korruptiota, työttömyyttä. Maan hallituksen on vihdoin otettava vastuuta omista kansalaisista ja maan suurista ongelmista. Siellä ollessani järjestettiin valtavia mielenosoituksia ja ihmisketjuja koko maassa. Tämä on juuri nyt hyvin erikoinen aika, kerrottiin. Juuri nyt Etelä-Afrikka näyttää, että vapaudesta ja tasa-arvosta on edelleen taisteltava, löydettävä uusi oma identiteetti ja esitettävä näitä kysymyksiä: Mitä teemme sillä yli 20 vuotta sitten saadulla vapaudella tänään ja tulevaisuudessa? Mitä teemme lapsille ja miten saamme heidät vapaaksi?

Tämä aika vaatii kuulemma juuri nyt paljon sisäistä, henkistä työtä ja siksi juuri IASWECEn kokous juuri siellä ja kansainvälinen välittämisen osoittaminen, ja sitä myöten maailman henkinen ja pedagoginen tuki, oli Etelä-Afrikkalaisille todella suuri lahja!

Lapset, varsinkin ne, jotka elävät Townshipeissa, ovat aika kurjassa tilanteessa ja heidän elämänsä aika epätoivoista. Townshipeissa elää lapsille hankala päivärytmi, sillä aikuisten yöelämä on niin aktiivista. Öisin tavataan ystäviä, juodaan, kuunnellaan musiikkia, kun on lapsilla nukkumisen aika. Monen peltikaton päällä on kiinnitetty sateliittiantenni, televisio on kodeissa usein ainut arvokas sisustuselementti. Ja se on paljon käytössä.

Laadukkaan ruoan saanti, saati kunnon syömisrytmi voi olla vaikeaa. Lasten turvattomuus ja hyväksikäyttö on tällä hetkellä todella suuri ongelma. Kasvatuksesta ei usein tietoakaan.
25.JPG
Strawberry Play Centerissä piirileikki menossa

Miten steinerpäiväkodit toimivat siellä? Kävitkö tutustumassa jossakin? Mikä oli suurin elämys/ero/ ihastuksen aihe?

Maassa on kaksi steinerpedagogista virtaa. Ensimmäinen on 60 vuotta sitten maahan tullut pedagoginen aalto, hyvin vahvasti antroposofiaan pohjautuva. Ensimmäiset steinerkoulut ovat tuon ikäisiä, niihin kuuluu myös aina oma päiväkoti. Näitä on 17 koko maassa.

Sitten on se toinen virta, joka on lähtenyt Townshipeistä, köyhimpien kansalaisten joukosta. Siellä joku on tutustunut steinerpedagogiikkaan ja löytänyt siitä idean tehdä jotain lasten hyväksi. Sana on levinnyt ja nykyään löytyy koko maasta useampia kymmeniä päiväkotialoiteita, jotka käyttävät steinerpedagogisia metodeja tai saattavat pyrkiä virallisestikin steinerpäiväkodeiksi. Tämä ei kuitenkaan ole kovin helppoa. Esim. koulutettua henkilökuntaa ei löydy tarpeeksi. Etelä-Afrikasta löytyy kyllä steinerpedagogista koulutusta, Kapkaupungissa toimivassa "Centre of Creative Education". Se tarjoaa sekä luokanopettajan että varhaiskasvattajan koulutusta. Valtio ei kuitenkaan anna minkäänlaista tukea tälle (kuten ei myöskään kouluille ja päiväkodeille) ja samalla on suuri pula kouluttajista, jotka ohjaavat opiskelijoita heidän päiväkodeissaan. Siellä ollaan todella riippuvaisia ulkopuolisesta taloudellisesta tuesta. IASWECE esimerkiksi tukee heidän varhaiskasvatuskoulutustaan vuosittain. Ja vaikka joka vuosi noin 20 varhaiskasvatusopiskelijaa valmistuukin, niin harva näistä palaa takaisin omaan päiväkotiin töihin.

Toinen ongelma tulla virallisesti hyväksytyksi steinerpäiväkodiksi on se, että taloudellisen ahdingon takia moni päiväkoti joutuu tekemään yhteistyötä valtion kanssa. Valtio antaessa rahoitusta, päiväkoti joutuu kuitenkin tuolloin ottamaan valtion säädöksiä käyttöönsä, kuten esim. päiväkodin pitää käyttää tietynlaista "opettavaista materiaalia" toiminnassaan - ja se taas voi vaikuttaa pedagogiikkaan.

Kävin tutustumassa kolmeen päiväkotiin. Yksi näistä - Imhof Waldorfschool - oli virallisesti toimiva päiväkoti, joka oli steinerkoulun yhteydessä. Kaksi muuta olivat näitä "toisen virran" päiväkoteja kahdessa eri Townshipeissä.

Näistä ensimmäinen - Strawberry Play Centre - toimi vanhassa supermarketissa, johon oli tehty eri-ikäisten ryhmille omat "huoneet" hyllyköiden ja muiden huonekalujen avulla. Tässä päiväkodissa oli 102 lasta neljässä eri ryhmässä, pienimmät oli 1-2 vuotiaita, vanhimmat esikouluikäisiä, 6-vuotiaita. Ulkopiha oli katettu terassi. Vaikeata kuvata sanoin sitä menoa ja meteliä siellä sisällä, vaikka he järjestivätkin ryhmien toimintaa niin, että aina yksi ryhmä on ulkona pihalla tai viereisellä leikkikentällä. Vaikka kylläkin tuo ulkopihakin oli aivan liian ahdas.

Paljon oli järjestettyä toimintaa, tupsujen tekoa, palapelien laittoa tai värityskirjojen käyttöä. Missä mahdollisuus vapaaseen leikkiin, ihmettelin. Mutta toisaalta taas, missä tila leikkiä? Ja millä? Kyllähän siinä monta parannusehdotusta tuli heti mieleen. Toisaalta, kuinka paljon ymmärrän heidän realiteetistaan ja siitä mihin he ovat taloudellisesti tai käytännöllisesti kykeneväisiä? Ainakin lapset ovat siellä turvassa, selitti myöhemmin Mary-G, Etelä-Afrikan IASWECE-edustaja. No kyllä vaan. Näköjään voi päivähoito myös tarkoittaa vain sitä että siinä pidetään lasta turvassa.
52.jpg
Ikwezi päiväkodissa alle 3vuotiaiden ryhmä

Toisessa Townshipissa oli päiväkoti nimeltä Ikwezi Lokusa Educare, jossa oli jo paljon enemmän meille tuttuja - ulkoisia - steinerpedagogisia elementtejä. Tutut Stockmar-värikynät oli tarjolla, kuten myös puiset sermit ja palikat. Heillä oli myös onneksi suuri ulkoilupiha, jossa lapsilla oli tilaa leikkiä. Täällä tutustuin alle kolmevuotiaiden ryhmään ja siihen hetkeen kun he heräsivät päiväuniltaan ja siirtyivät käsienpesun kautta ruokapöytään.

Rauhallinen tahti, laulut ja hellä kosketus antoivat ymmärtää, että täällä tehdään hyvin tietoisesti työtä. Ja silti hekin joutuvat tekemään kompromisseja toiminnassaan valtion heitä tukiessa.

Mitä kovasti jäin miettimään, että miten voi luoda pedagogiikkaa ja päiväkotitoimintaa maassa, jossa on niin monta eri kansanryhmää, sekaperheitä ja hurjasti eri kieliä, uskontoja ja kulttuureita. Eteläisellä pallonpuoliskolla on päinvastaiset vuodenajat, eli siellä oli parhaillaan syksy - miten nämä vuodenajat kytkeytyy vuodenaikajuhliin? Miten voi viettää pääsiäistä syksyllä?

Minkälainen on joulu 40 asteen kuumuudessa? Kysyin eräältä Imhof-päiväkodin kasvattajalta, miten he viettävät joulua vaikka päiväkodissa on muslimiperheen lapsia. He luovat sellaisen juhlan, joka käy kaikille perheille uskonnosta riippumatta, valon juhlan. Monet muut kysymykset jäivät kuitenkin vailla selkeätä vastausta, esim. kun ihmettelin sitä, että vuodenaikapöydältä löytyi sekä ruskeita syksyn lehtiä ja sävyjä ja silti pääsiäismuna pesässä. Ymmärsin että tämä aihe vaatii heiltä kovin paljon hienotunteisuutta ja suurta pedagogista taidetta!
36.JPG
Syksyinen vuodenaikapöytä

Minkälaisia aiheita IASWECE käsitteli tämänkertaisessa kokouksessaan? Mitkä asiat olivat yhteisiä huolia? Oliko jossain jotain suurta ilonaihetta? Miltä maailman steinerpäiväkotien tilanne yleisestiottaen näyttää?

Juu, monta päivää oli sitten vielä pyhitetty ihan kokousasioille ja saimme nauttia tällä kertaa myös lyhyistä taidehetkistä, sosiaalisesta eurytmiasta ja afrikkalaisten laulujen laulamisesta. Tietenkin ne tyypilliset yhdistysasiat ja taloudelliset aiheet olivat jälleen mukana ohjelmassa, mutta käsittelimme myös työryhmissä niin kutsuttuja palavia aiheita, joita maailmasta löytyy.

Näihin kuuluu mm. ylimeno päiväkodista kouluun, lasten arvioinnit päiväkodissa, traumat ja pelko lapsuudessa, unen merkitys. Itse olin mukana ryhmässä, joka käsitteli vanhempien epävarmuutta kasvatusasioissa, varsinkin vanhemmuuden alussa. Työskentely meni jopa niin pitkälle, että aloitimme suunnittelemaan kysymyslomaketta, jonka avulla haastattelemme vanhempia eri puolilla maailmaa. Näin saisimme selkeämmän käsityksen siitä, mitä vanhempia mietityttää tai pelottaa ja onko tämä ylipäätään yhtenäinen teema maailmassa.

Pedagoginen työskentelymme käsitti aihetta "Uni". Ennen kokousta oli valmistettu kirjanen, johon oli koottu erilaisia Steinerin tekstejä liittyen uneen. Näitä siinä käsittelimme. Tuntui tärkeältä saada nostaa tämä tärkeä aihe esiin. Niinpä lähtikin moni järjestämään omassa maassaan erilaisia teemapäiviä, konferensseja tai vanhempainiltoja tällä teemalla. Olisimmeko Suomessakin kiinnostuneita lähtemään mukaan tähän maailmanlaajuiseen aktiiviteettiin?

Maailman steinerpäiväkotien tilanne näyttää käsitteekseni ihan hyvältä. Uusia aloitteita tulee koko ajan lisää, myös maissa joissa aiemmin ei ole ollut steinerpedagogiikkaa (esim. Afrikassa, Karibialla, Tyynenmeren saarilla jne.). Monet maat miettivät liittymistä IASWECEn jäsenmaiksi - odotamme innolla heiltä yhteydenottoa. Pedagoginen liike laajenee ja monipuolistuu hurjaa vauhtia!

On juuri valmistunut - yhteistyössä muiden organisaatioiden kanssa - steinerkoulujen ja -päiväkotien "maailman lista", josta löytyy kaikki maailman koulut ja päiväkodit. Olemme kokouksessa myös miettineet, miten saisimme sellaisia uusia aloitteita mukaan listaan, joilla ei ole omaa maan steinerpedagogista liittoa. Tarkoitus on saada kaikki - myös uudet ja pienet aloitteet - näkyville ja toistemme tietoisuuteen.

Ilon aihe on varmasti se, että lähestymme juhlavuotta 2019, jolloin Steinerpedagogiikka täyttää 100 vuotta. Olemme miettineet erilaisia tapoja, miten tätä juhlavuotta voimme viettää yhdessä ja omissa maissamme. Ja samalla laajennamme tietoisuutta pedagogiikastamme. Palaamme tähän asiaan seuraavassa kokouksessa.
81.jpg
Varhaiskasvatusopiskelijat Centre for Creative Educationissa

Mitä sinulle jäi näiden lisäksi päällimmäiseksi matkasta mieleen?

Oli tavallaan todella emotionaalinen matka. Sitä kantoi mukanaan niin paljon tunteita ja ajatuksia. Mikä on oikein, mikä väärin. Minne tämä maailma on menossa. Mikä on Afrikan tulevaisuus. Ja vaikka tässä tulikin aika paljon asiaa, niin olisi vielä niin paljon muutakin kerrottavaa, mitä siellä koki, näki ja kuuli.

Kun mietin noita päiväkoteja ja siellä niitä vahvoja naisia, niin tulee vain suuri kunnioituksen tunne. Ja nöyryys. Täällä Suomessa taistellaan siitä, onko yhden aikuisen ryhmän koko 7 tai 8 yli kolmevuotiasta lasta. Siellä yhdellä aikuisella voi olla helposti 25. Ja todella pienessä tilassa, ilman taukoja, vaikkapa kovassa kuumuudessa tai - kuten juuri nyt - suuren vesipulan aikana. Miten tuollaisista tilanteista selvitään päivä toisensa jälkeen? Ja silti osataan hymyillä, tulla joka päivä töihin ja näyttää todellista kiinnostusta ja rakkautta tätä työtä ja lapsia kohtaan. Tottakai jokaisessa paikassa on omat realiteettinsa ja haasteensa, mutta kyllä se hieman silmiä avasi niille asioille, joita kutsutaan täällä ongelmiksi.

Ja kiitollisuutta paljon! Kiitos niille, jotka mahdollistivatja tukivat sitä, että pääsin lähtemään. Kiitos niille, jotka siellä antoivat meidän kokea olla kuin kotonamme. Jotka opettivat kunnioituksen merkityksen ja näyttivät miten voi omalla tavallaan taistella paremman huomisen puolesta.

Afrikka on paikka, joka helposti jättää jälkensä sydämeesi. Sitä harvoin palaa kotiin
samanlaisena kuin sinne lähteneenä. Siitäkin kiitän.

Tina Iwersen on steinerpedagoginen varhaiskasvattaja Steinerpäiväkoti Siriuksessa.
Kuvat: Tina Iwersen