Kirja-arviot

Minä olen nyt tuolla - Eero Ojanen

IMG_20171128_181344.jpg
Ihminen on aina tässä ja nyt, mutta aina kuitenkin myös muualla, itsensä ulkopuolella. Ihminen ei tajuaisi olevansa ihminen ilman tätä ulkopuolisuuden kykyä.

Itsessään mieletön lause saa näin mielekkyytensä ja on saanut paikan Eero Ojasen uusimman kirjan nimenä. Kirjassa on kysymys minuudesta ja olevaisen syvempien tasojen ymmärtämisestä. Ojanen on kehitellyt ajatuksiaan ylitajunnasta jo pitkään. Me, tämän lehden lukijat, olemme jo useiden vuosien ajan saaneet nauttia hänen kolumneistaan. Näitä kolumneja on sellaisenaan mukana myös tässä kirjassa. Näille kolumneille on ollut luonteenomaista pyrkimys valottaa asioita ja ilmiöitä pintaa syvemmältä. Ojanen vierastaa asioiden määrittelyä, pikemmin hän haluaa hahmottaa niitä eri puolilta. Hahmotelmat saattavat äkistään tuntua helpoilta tai keveiltä, mutta niissä poraudutaan syvän pohdinnan läpi asioiden ytimeen.

Tietoisuus itseä suuremmista asioista ja yhteys suurempiin kokonaisuuksiin tekee ihmisestä ihmisen; itsestään ja maailmasta tietoisen olennon. Ihmisen suhde häntä itseään suurempaan kokonaisuuteen on kaiken tietoisuutemme taustalla.

Ojasen pohdinnat liittyvät luontevasti filosofisen antropologian traditioon, jos nyt omaperäistä filosofia haluaisi johonkin lokeroida. Ojanen myöntääkin kiitollisuutensa tälle traditiolle, lähinnä Sven Krohnille, joka puhuu ihmisen ydinminästä, jota kohti ihmisen henkinen kasvu suuntautuu. Erik Ahlmanilla tämän ydinminän paikalla on varsinainen minuus, joka toteutuessaan tuottaa hyvää totta ja kaunista.

Hyvää totta ja kaunista on totuttu pitämään arvoina, Ojaselle ne ovat kovia tosiasioita. Käsitteinähän ne ovat kotoisin Platonilta, jolle ne olivat ideoita, jotain, mikä oli varsinaista todellisuutta. Ojaselle nämä kovat tosiasiat muodostavat ylitajunnan. Ylitajunta on ihmisen ja todellisuuden vastaavuutta, sen yhteistä henkistä perusrakennetta. Ylitajunta ei ole vain tiedon asia, mutta se on myös sitä. Ylitajunta on suostumista, mukanaoloa, kannattelua, vastuuta. Sen kovaa ydintä ovat totuus, hyvyys ja kauneus.

Ojasen tapa tarkastella maailmaa on mielestäni fenomenologishermeneuttinen. Hän tarkastelee ilmiöitä kuorien pinnan alta esiin olemuksellisuutta, ilmiön ideaa. Hän ei pyri puristamaan ilmiöiden olemusta määritelmiin, vaan antaa ilmiön itsensä puhua, ilmaista itseään. Voisi sanoa, että tavoitteena on ilmiön lempeä, inhimillinen ymmärtäminen. Tuloksena on puhtaita helmiä. Ne eivät ole heijastelevan ajattelun tuotteita vaan kirkkaan ajattelun ytimiin käyviä hedelmiä, helmiä, jotka ovat hautuneet simpukan sisällä ja hioutuneet lopulta kauniiksi helmiksi. Ciris kustantajana ansaitsee kauniit kiitokset näiden helmien julkituomisesta.

IMG_20171128_175453.jpg

Eero Ojasen kirjan julkaisutilaisuudessa haastattelijan toimi VTM, filosofi Juha Olavinen (vasemmalla), oikealla Eero Ojanen.

IMG_20171128_171302.jpg

Kirjan julkaisutilaisuudessa esiintyi lauluyhtye SALAVA: Johanna Vettenranta, laulu, Tapani Saarinen, laulu ja kitara ja tällä kertaa mukana ollut perulainen ystävä Camillo.

Teksti: Timo Jantunen
Kuvat: Kirsi Perttola-Ylinampa