1. Kauanko olet ollut opettaja Äetsän koulussa?
20,33 vuotta.

2. Miten päädyit Äetsään opettajaksi?
Mieheni sai töitä Vammalasta silloiselta Vammakselta. Olin täällä käymässä ja näin paikallislehdessä ilmoituksen Äetsän koulun erityisopettajan paikasta. Ostin paikallisesta kirjakaupasta paperia ja kirjoitin käsin autossa parkkipaikalla hakemuksen ja vein sen kunnan virastotalolle silloiselle koulutoimenjohtajalle.

3. Miksi sinusta tuli opettaja? / Mitä tekisit, jos et olisi opettaja?
Olin Kolkkajohtaja eli Partion pikkupoikien johtaja keskikouluaikanani. Lukion viimeisenä vuonna tajusin, että halusin tehdä töitä lasten ja nuorten parissa. Toisena vaihtoehtona oli sosiaalityöntekijän ammatti. Olin päässyt jo Svenska social och kommunal högskolaniin Helsingissä. Syksyllä pääsinkin Oulun opettajanvalmistuslaitoksen ensimmäiselle peruskoulun luokanopettajia valmistavalle oppijaksolle. Tätä ennen olivat opettajia kouluttaneet opetta-jaseminaarit eri puolilla Suomea.

4. Mikä sinulle on erityisesti jäänyt mieleen opettajan uraltasi? Mikä on paras muistosi Äetsän koulusta?
Kivat oppilaat ja yhteistyökykyiset ja –haluiset vanhemmat. Täällä ei tarvitse taistella van-hempien kanssa. Nytkin oppilaat ja lukion opiskelijat heti moikkasivat. Oli tosi kiva tulla tänne tähän haastatteluun. Erityisesti mieleeni on jäänyt ensimmäinen opettajavuoteni Muhoksella kehitysvammaisten poikien opetus- ja työkodissa Toivolassa sekä vuodet Ruotsissa.

5. Kuinka monta vuotta olet toiminut opettajana?
43,33 vuotta.

6. Mikä on muuttunut eniten tänä aikana?
Oppilaiden ja opettajien välinen kanssakäyminen ja opettajan kunnioittaminen. Uran alussa oppilas ei voinut kuvitellakaan sanovansa opettajaa etunimeltä. Olin vuosina 1983-1994 Ruotsissa luokkien 4-6 luokanopettajana. Siellä alakoulun opettajia kutsuttiin vielä nimillä fröken ja magister.

7. Mitä teit ensimmäisenä eläkepäivänäsi? / Oletko nauttinut ajastasi ilman koulua?
Tulin Äetsän kouluun töihin! Toimin vielä syksyn ajan Matti Huhdanmäen sijaisena. Olen kaivannut koulua, mutta myös nauttinut pitkistä aamuista lehteä lukien. Ensi talveksi suunnit-telen mieheni Maunon kanssa pitkää asuntoautomatkaa Espanjaan. Mielelläni olen lähtenyt muutamana päivänä alakouluun töihin.

8. Mistä olet nauttinut eniten koulussa?
Oppilaista ja opettajatovereista.

9. Onko täällä tapahtunut mitään hauskoja sattumuksia, jotka ovat jääneet mieleen?
Jokainen päivä kaikkine tapahtumineen on ollut yllätyksellinen ja hauska. Tullessani kouluun en ole koskaan tiennyt, mitä päivä tuo tullessaan.

10. Mitkä ovat työn hyviä puolia? / Mitä jäät eniten kaipaamaan?
Hyviä puolia ovat olleet työn vaihtelevuus, pitkät kesälomat ja sosiaaliset suhteet. Eniten jään kaipaamaan koulun henkilökuntaa ja oppilaita.

11. Millaisena haluaisit tulla muistetuksi?
Ymmärtäväisenä ja inhimillisenä ihmisenä.

12. Millaiset terveiset haluaisit lähettää oppilaille ja opettajille?
Hyvää virkistävää ihanaa kesälomaa kaikille!

Haastattelijat Sofianna Pajunen, Roosa Lähde ja Liina Kylväjä 8c.

Kauanko olet ollut opettajana Äetsän koulussa?
29 vuotta.

Miten päädyit Äetsään opettajaksi?
Lähdin pohjoisesta Loimaalle, erästä tuttavan naisystävää tapaamaan. Ajelin Vammalan ja Äetsän ohi ja ajattelin, että tänne voisi tulla kyllä pitemmäksikin aikaa. Ystäväjutusta ei tullut sen kummempaa, mutta Äetsässä sattui olemaan matematiikan, fysiikan ja kemian lehtorinvirka vapaana, joten hain sitä ja tulin valituksi. Ja tässä sitä sitten on oltu.

Mitä sinulle on erityisesti jäänyt mielen opettajan uraltasi?
Yleensä ne oppilaat jäävät mieleen, jotka tekevät jotain poikkeuksellista. Esimerkiksi eräs oppilas, joka tuli kouluun reppu täynnä moponosia. Koulukirjat eivät tietenkään reppuun enää sopineet. Koulupäivän jälkeen reppu oli tyhjä, kaikki osat oli myyty – bisnes oli sujunut hyvin. Yhtälailla oppilas, joka kuittasi poissaolon syyksi ’olin muualla’. Erityisen hyvin mieleen on jäänyt kuukausittainen rahallinen korvaus menetetystä vapaa-ajasta.

Kuinka monta vuotta olet toiminut opettajana?
33 vuotta.

Mikä on muuttunut eniten tänä aikana?
Koulun dynaamisuus ja kiire. Sastamalan mukana ikävä byrokraattisuus. Oppilaat ovat tulleet vähän levottomammiksi vuosien mittaan. Niin ja olen itse vanhentunut tuona aikana 33 vuotta.

Miksi sinusta tuli opettaja?
Vahingossa. Minusta piti tulla lääkäri, mutta sain niin rahakkaat kesätyöt etten mennyt enää toista kertaa valintakokeisiin. Jäin ekakerralla pari pistettä sisäänpääsyrajasta. Menin luonnontieteelliseen tiedekuntaan opiskelemaan geofysiikkaa, geologiaa ja matematiikkaa, koska sinne pääsi ylioppilastutkintopaperien perusteella. Luin melkein valmiiksi geofyysikoksi kunnes selvisi, että alalla ei ollut töitä paitsi jos lähti ulkomaille vaikkapa perustamaan Chileen kuparikaivosta joten ajauduin opettaja-alalle.

Mitä aiot tehdä ensimmäisenä eläkepäivänäsi?
Nukun pitkään – jos nukuttaa - ja ihmettelen tässäkö se kaikki nyt sitten oli. Juon kahvit Lyylin kanssa ulkona ja ehkä grillataan B-luokan makkarat. Siis ei mitään erikoista.

Mistä olet nauttinut eniten koulussa?
Oppilaiden kanssa olemisesta. Äetsäläisnuoret ovat olleet kivoja ja huumorintajuisia.

Millaisena haluaisit tulla muistetuksi?
Oppilaiden ja äetsäläisten suuntaan joustavana, mukavana, tavallisena, huumorintajuisena MARAna, jolla oli juttu melkein mihin tahansa tilanteeseen. Kenties höpötti muuta enemmän kuin opetti, mutta opetti kuitenkin samalla kun höpötti - sen tarpeellisen.

Mitä jäät eniten kaipaamaan?
Välittömiä, hauskoja, tuttavallisia ja persoonallisia oppilaita.

Mitkä ovat työn hyviä puolia?
Itsenäisyys työssä ja mielenkiintoinen vuorovaikutus erilaisten, jopa omituisten oppilaiden kanssa. Hyvät jutut oppilailta ja päinvastoin.

Mikä on mieleenpainuvin vuotesi, miksi?
Ensimmäinen vuosi epäpätevänä opettajana Ylitorniolla. Kaikki oli niin uutta ja erikoista ja virallinen opetusharjoittelu ei ollut vielä tehnyt tyylirikkoa opettamiseen. Myöhemmin tuon tyylirikon poistamiseen meni pari vuotta.

Miten pidät huumorintajuasi yllä?
Oppilaiden kanssa ja Liisan kanssa kotona jos on oikein hankalaa. Mutta se on luonteenpiirre sekä äidin että isän suvun puolelta eli pysyy yllä yleensä itsestään.

Millaiset terveiset haluaisit lähettää oppilaille ja opettajille?
Oppilaille on hyväksi olla ’kiusaamatta’ opettajia tarpeettomasti työssään, jota he tekevät oppilaiden parhaaksi, kukin tavallaan. Opettajakin – niin kuin me kaikki - jaksaa paremmin, jos saa kuulla jotain kivaa ja myönteistä kielteisten ja ikävien asioiden sijaan.
Toisaalta oppilas on usein opettajan paras ohjaaja !!!
Opettajalle on hyväksi olla ymmärtäväinen ja huumorintajuinen, mutta myös vaativa ja täsmällinen. Hyvät jutut ja rentous helpottavat tunninpitoa ja viihtyvyyttä.

1. Nautitko ajastasi ilman koulua?
Nautin, joo. Se on erilaista, ensin olin äitiyslomalla ja sitten opintovapaalla. Se on eri tavalla työntäyteistä aikaa, mutta olen nauttinut siitä paljon, vaikka joskus tuli ikävä töitä, työ-kavereita ja oppilaita.

2. Kauanko ehdit opettaa täällä?
Tulin tänne elokuussa 2001. Välissä on ollut kolme äitiyslomaa, mutta siitä tähän asti olen ollut täällä töissä.

3. Miksi valitsit ruotsin ja saksan kielen alun perin?
Kun itse olin koulussa tykkäsin kovasti kielistä, ja minulla oli hyvät opettajat, jotka innos-tivat minua kielten opiskeluun. Se oli suurin syy miksi valitsin ne.

4. Oletko itse matkustellut paljon Ruotsissa ja Saksassa?
Viime vuosina luvattoman vähän, koska minulla on kolme pientä lasta. Mutta olen kyllä matkustellut, enemmän Ruotsissa kuin Saksassa.

5. Mikä on paras muistosi Äetsän koulusta?
Hyviä muistoja on niin paljon. Yleisesti se, että saa oppilailta suoran palautteen esimerkiksi siitä, että joku asia on opittu tai opetettu hyvin, se on parasta. Sellaiset onnistuneet hauskat hetket, kun yhteistyö on sujunut hyvin oppilaiden kanssa. Myös se tuntuu mukavalta, että oppilaat tulevat vuosia koulusta pääsyn jälkeenkin moikkaamaan.

6. Onko täällä tapahtunut mitään hauskoja sattumuksia, jotka ovat jääneet mieleen?
Näihin vuosiin mahtuu niin paljon kaikkea mukavaa ja kaikenlaisia kommelluksia, että on vaikea muistaa yhtä yksittäistä juttua. Joku oppilas on ainakin leikellyt toisen hiuksia. Sil-loin se ei naurattanut luokanohjaajana, mutta myöhemmin sille kyllä naurettiin. Kaikki yh-teiset tapahtumat ja tempaukset (esim. väriviikot, erilaiset teemapäivät, opettajien ja oppi-laiden väliset pelit, leirikoulut, luokkaretket) ovat olleet mukavia, mutta aivan tavalliset koulupäivätkin ovat olleet mukavia.

7. Mitä jäät ikävöimään Äetsän koulussa?
Sitä, että meillä on pieni ja tiivis työyhteisö, ja olen tullut tutuksi monen opettajan kanssa. Jään ikävöimään pientä koulua, sitä että tuntee kaikki oppilaat nimeltä ja tietää millä luo-kalla kukin on. Kaikista eniten juuri sitä yhteisöllisyyttä.

8. Mitä viet Äetsän koulusta mukanasi Sylväälle?
Toivon että pystyn viemään ihmis- ja oppilasläheisen opetustavan ja -mallin mukanani. Sen, että oppilaiden kanssa jutellaan ja ollaan mukana arkipäiväisissä asioissa. Huomioidaan oppilaat, ollaan inhimillisiä mutta kuitenkin samalla jämptejä.

9. Mitä tekisit jos et olisi opettaja?
Pienenä halusin tulla eläinlääkäriksi, mutta ajattelin, etten kuitenkaan pysty tekemään sitä eläinten lopettamisen takia. Halusin eniten aina pienestä asti kuitenkin opettajaksi, ja en ol-lut ihan varma minkä aineen opettajaksi, mutta opettaja on aina ollut se unelma-ammatti. Voisin kuitenkin kuvitella että toimisin myös terveydenhoitoalalla.

10. Haluaisitko lähettää jotain terveisiä Äetsän koulun oppilaille ja opettajille?
Opettajille ja työyhteisölle suuri kiitos näistä kaikista vuosista, avusta, neuvoista ja tuesta, sekä siitä että yhteistyö on toiminut hyvin. Jaksamista työhön. Oppilaille jaksamista opis-keluun, vaikka se tuntuu välillä hankalalta siitä on pidemmän päälle paljon hyötyä. Se aut-taa pääsemään omaan tavoitteeseen, eikä unelma-ammattiin pääseminen jää ainakaan omista opiskelusta kiinni kun sen hoitaa hyvin. Jaksakaa siis tehdä töitä, se kannattaa. Muistakaa myös nauttia elämästä, se on kaikkein tärkeintä.

Haastattelijat: Elisa Kujansuu, Eeva Pusa ja Aleksi Inkinen 9C

Olen ollut opettajana Äetsän koulussa ja Sarkia-lukiossa kolme vuotta, elokuusta 2012 alkaen. Hain oman alan töitä pitkin poikin Pirkanmaata, ja sillä kertaa paikka aukesi Äetsästä. Äikän lisäksi olen opettanut ilmaisutaitoa ja yhtenä vuonna uskontoakin. Nyt siirryn Virtain lukioon, Pirkanmaan pohjoiskolkkaan. Aloitin urani valmistumisen jälkeen Laviasta, joten maakunnan reuna-alueita on tullut kierreltyä!

Opettajan ammattiin minulla on sukurasite: olen äidin puolelta opettaja jo neljännessä polvessa, ja siskokin on opiskellut laulunopettajaksi! Viihdyn ihmisten ja kielen parissa, ja äidinkielenopettajan ammatti on ollut hyvä vaihtoehto omista yläkouluajoista asti. Valinta ei silti ollut selvä, vaan suunnittelin lukioaikana mm. toimittajan ammattia. Tulevassa virassani olen vastuussa lukion musiikkiteatterilinjasta, joten harrastukseni – musiikki, tanssi ja teatteri – tulevat myös osaksi työtä.

Tämä koulu on ollut pitkäaikaisin työnantajani, ja hyviä muistoja on tietenkin jäänyt. Iloa ja kiitollisuutta tuntee ehkä eniten lukuvuoden lopulla, tai kun jokin isompi tempaus on saatu päätökseen. Yhteisen työn jälkeä on tavallisessa arjen tahkoamisessa vaikeampi nähdä, vaikka se onkin tärkein osa koulutyötä ja asiat menevät koko ajan eteenpäin.

Opettajana olen toiminut suunnilleen kymmenen vuotta. Aikaväli ei ole kamalan pitkä, mutta tietenkin kaikenlainen teknologia on isompana osana koulutyötä. Paikoin se on hyvinkin kätevää: en yhtään kaipaa esimerkiksi piirtoheitinkalvoja tai sitä, kun 46 opettajaa jonottaa opehuoneen kahdelle tietokoneelle antaakseen arvosanat. Maailma muuttuu nopeasti, mutta lopulta nuorten haaveet, murheet ja vaikkapa tuen tarpeet ovat lopulta aika lailla samoja. Oman peruskouluni päätin 19 vuotta sitten, eikä se tunnu mitenkään kaukaiselta!

Hassuja sattumuksia on varmasti käynyt enemmän kuin muistan juuri nyt. Kerran katselin tunnilla, kun lukiolaiset yrittivät pusertaa päätään luokan tuolien selkänojan ja istuinosan välistä läpi. Joku solahti lopulta läpi kokonaan, joku jäi jumiin ja kirosi muka ”läskit” reitensä sekä päänsä, josta tuolileikin idea oli lähtenyt. Sillä hetkellä mietin, miten vähän lukion arki eroaakaan lastentarhasta.

Jään kaipaamaan koulumme täysjärkisiä, yhteistyökykyisiä opettajia sekä oppilaita, joihin pienessä koulussa on muotoutunut tuttavalliset välit. Äidinkielenopettajat ovat antaneet verratonta apua käytännön työssä, ja kaikki kollegat vetävät yhtä köyttä hankalissakin tilanteissa. Jännitin ensimmäisen seiskaluokkani valvojaksi ryhtymistä, mutta suotta: sain käsiini helmiporukan, jonka koulutie olisi tietysti ollut mukavaa nähdä loppuun asti. Perinteikkään Sarkia-lukion viimeisiin lakkiaisiin toivon vielä ensi keväänä ehtiväni – jos kutsutaan!

Minut muistetaan varmaankin vähän levottomana ja äänekkäänä joka paikan tättähääränä, ja sellainen taidan ollakin. Tietysti toivon, että olen myös onnistunut tarjoamaan joitain ihan oikeita oivalluksia niillä tavallisilla oppitunneilla. Haluaisin myös olla sillä tavalla lähestyttävä, että oppilaat kehtaavat kääntyä puoleeni tarvitessaan apua. Tässä minulla on ehkä vielä kasvun paikka.

Vinkkini nuorille voisi olla se, että aina on hyvä suhtautua toisiin ihmisiin ja koko ympäristöön terveellä, myötämielisellä uteliaisuudella. Aidosti hyväntahtoisella asenteella ja peruskäytöstavoilla pärjää joka paikassa, itseriittoisuudella ja piittaamattomuudella ei missään. Opettajille toivon aidosti rentouttavaa lomaa – ja erityisesti lukioväelle pitkämielisyyttä ja sisua niin Sarkia-lukion hyvästelyssä kuin myöhemmin uudenlaisissa ympyröissä!