← Tvt blogi

← Rauman Lyseon lukion tvt blogi

Sähköinen koe PedaNetissä - apuna Nettiniilo!

Joulukuussa 2014 aloitin ensimmäisen pitempiaikaisen sijaisuuteni opettajana ja sain heti hyvän perehdytyksen PedaNetin käyttöön, jonka koin mahdollisuuden lisäksi myös velvollisuutena. Olenhan nuori opettaja, osaan käyttää tietotekniikkaa ainakin keskivertoisesti ja opetan maantiedettä, joka kirjoitetaan sähköisesti jo syksyllä 2016. Ei siis ole aikaa jäädä jumittamaan vanhanaikaisiin menetelmiin. Aloitinkin PedaNetin käytön heti kun olin saanut jotakuinkin kiinni opettajan työstä ja laajensin sen käyttöä pikkuhiljaa. Viidennessä jaksossa PedaNet olikin jo iso osa opetusta, ja olin luonut sinne paljon tehtäviä ja annoin opiskelijoille mahdollisuuden korottaa kurssiarvosanaansa panostamalla tehtävien tekoon ja tekemällä niitä myös vapaa-ajalla. PedaNetin käytöstä luonnollisesti myös negatiivista palautetta opiskelijoilta, mutta ei auta itku markkinoilla, sähköistymisellä mennään. Onnekkaaksi sähköisen kokeen testiryhmäksi valitsin osuvasti GE3 -ryhmän viimeisellä koeviikolla.

Alun perin tarkoituksena oli tehdä sähköinen koe Abitilla, mutta sitten tutustuinkin Nettiniiloon Arin avustuksella. Siinä missä Abitti sulkee mahdollisuuden käyttää konetta mihinkään muuhun kuin kokeen tekemiseen, Nettiniilon avulla voi rajata vain netin käytön. Se onkin paljon helpompi käyttää: opiskelijat valitsevat koneelta nettiyhteydeksi Nettiniilon ilman muistitikkuhässäkkää, ja opettaja on omalta koneelta rajannut Nettiniilon käytön vain koeympäristöön, tässä tapauksessa jo tuttuun PedaNettiin. Aukoton systeemi ei tietenkään ole ja lunttaamisen mahdollisuus on olemassa, mutta kurssikokeessa se ei välttämättä ole tärkein pointti, ainakaan tässä kokeiluvaiheessa. GE3 -ryhmäläiset suhtautuivat positiivisesti itsenäiseen nettityöskentelyyn koko kurssin ajan ja olivat vastaanottavaisia sähköiselle kurssikokeelle. Tein heille luonnoskokeen PedaNettiin ennen varsinaista koetta, jotta he saivat idean siitä, millaisia kysymyksiä on luvassa ja miten vastaaminen tapahtuu.

Rakenteeltaan koe oli samanlainen kuin paperilla: käsitteiden selitystä, monivalintaa, väittämiä, kuvan tulkintaa ja esseekysymys. Sen valmistamista en kokenut ollenkaan työlääksi - päinvastoin. Koepäivänä muutama opiskelijoista toi mukanaan oman kannettavan, mutta suurin osa teki kokeen koulun läppäreillä. Tai niin ainakin oli tarkoitus - kokonaan ongelmilta ei vältytty. Ongelma ei kuitenkaan ollut Nettiniilossa vaan koulun koneissa, sillä osa opiskelijoista ei päässyt kirjautumaan niille ollenkaan. Vika ei myöskään ollut heidän omissa tunnuksissaan, koska vierailijan tunnuskaan ei toiminut. Aluksi näytti siltä, että iso osa ei pääse kirjautumaan koulun koneille, mutta lopulta heitä oli vain kolme. Hetken hämmennyksen jälkeen päätin kuitenkin ensin ohjeistaa muut kokeen tekoon: Netiiniiloon tarvittiin salasana ja "kirjautuminen" omalla nimellä ja PedaNetissä olevaan kokeeseen avain. Hätäratkaisuksi kolmelle koneettomalle kävin tulostamassa kokeen paperille, koska olin varautunut siihen että homma ei toimisikaan. Lopulta Arin avustuksella saimme kirjattua heidätkin koulun koneille, ja he vaihtoivat paperinsa sähköiseen versioon. Nettiyhteys toimi hyvin ja lopulta kaikki saivat tehtävänsä ja palautelomakkeensa palautettua hyvissä ajoin. Opiskelijat olivat vain hieman huolissaan siitä, että onhan vastaukset varmasti tallessa, mutta antoivat hyvinkin positiivista palautetta nettikokeesta. Se oli heille mukavaa vaihtelua, jotakin uutta, joskin vähän outoa. Vastaaminen oli heidän mukaansa nopeaa ja virheet helppo korjata. Alkuhäslingista huolimatta suurin osa opiskelijoista ja opettaja oli tyytyväinen nettikoekokeiluun.

Suurempi ongelma oli palauttamisen toteutus ilman paperien jakamista: miten antaa opiskelijoille koearvosanat palautuksessa? Merkitsin jokaisen tehtävän kommenttikenttään tehtävästä saadun pistemäärän ja viimeisen tehtävän perään yhteispistemäärän ja kokeen arvosanan. Kokeeseen he pääsivät kirjautumaan uudemman kerran vasta palautustilaisuudessa. Osa tarkasteli tuloksiaan puhelimella ja vain yhdellä oli läppäri. Olin kuitenkin kerännyt tehtäväkohtaisen pistemäärän Excel-taulukkoon, jossa näkyi myös kokeen ja kurssin arvosana, johon vaikuttivat muutkin tekijät. Jokainen sai vuorollaan tulla vilkaisemaan oman tuloksensa opettajan koneelta, koska tapana lukiossa ei ole näyttää toisten tuloksia avoimesti muille. Tämä toimi hyvin pienellä porukalla, sillä opiskelijoita ryhmässä oli vain 18.

Kokeen netissä voi tietenkin tehdä ilman Nettiniiloakin ja antaa opiskelijoiden käyttää nettiä lähteenä, tai toisaalta rajata heiltä kaikki "lunttausmahdollisuudet" Abitin avulla. Abittia pitääkin jatkossa kokeilla, jotta siitä tulee tuttu niille opiskelijoille, jotka sitä ylioppilaskirjoituksissa joutuvat käyttämään. Kurssikoealustana Abitti ei kuitenkaan ole kovin monipuolinen ja kokeen käynnistäminen tuntuu hankalalta. Muuten sähköistä koetta muodossa tai toisessa tulen varmasti käyttämään sekä kannustamaan opiskelijoita kantamaan omat laitteensa kouluun useammin kirjautumisongelmilta välttyäkseen!

Kommentit

Kirjaudu sisään lisätäksesi tähän kommentti