Suullisen kielitaidon arviointi

Kielikylpyopettajien kirjaamat kriteerit suullisille esityksille eri tasoilla

Esikoulu
  • Uskaltaa puhua ja kysyä
  • Ottaa kontaktia aikuisiin
  • Oppii uusia sanoja nopeasti
  • Itseluottamus
  • Tekee itsensä ymmärretyksi tarvittaessa kaksikielisesti hyödyntäen elekieltä
  • Esittely aikuisen avulla
  • Arkipäivän sanoja ja fraaseja
  • Osaa kertoa omista piirroksista ryhmälle
  • Osaa kertoa, mitä on juuri luettu.
1.-2.luokka
  • Kokonaisia ja pidempiä lauseita
  • Suurempi sanavarasto: ainekohtainen tai teemakohtainen sanasto,
  • yksinkertaiset adjektiivit
  • Keskustelunaloittaminen kielikylpykielellä
  • Keskustee ja kertoo ulkoa ja myös lisää omaa tietoa
  • Lukeminen sujuvaa
  • suurempi sanavarasto
  • nopeampi tempo puheen tuottamisessa
  • Oikeaääntäminen lukiessa (lyhyet ja pitkät vokaalit)
  • Kinnittää huomiota kielioppiin (huomaa sanojen taivutuksen ja sanojen suvun)
  • Kommunikaatiostrategiat kehittyvät
  • Koodinvaihto on vielä ok
  • Itsensä esittely
  • Omien virheiden korjaaminen
  • Vapaa ilmaisu kehittyy
3.-6.luokka
  • Sujuva kommunikaatio
  • Uskaltaa kommunikoida
  • Substantiivien ja verbien taivutusmuodot oikein, jos esitys on valmisteltu
  • Asianmukainen ja mielenkiintoinen sisältö
  • Järjestelmällinen
  • Faktatiedot hallussa (lintujen ja kasvien nimet, ryhmittely ja luokittelu)
7.-9.luokka
  • Ulkoa muistaminen ja valmistelut
  • Kiinnostus suullisen esityksen pitoon
  • Järjestelmällinen
  • Hyvä ruotsinkieli, ei enää koodinvaihtoa kesken puheen tuottamisen
  • Vähintäänverbien taivutus oikein
  • Sivulauseita, oikea sanajärjestys
  • Asiallinen ja monipuolinen sisältö

Mitä on suullinen kielitaito ja miten sitä opiskellaan

Viestinnällinen, kommunikatiivinen, kielitaito on ollut kieltenopetuksen tavoitteena jo pitkään. Mutta mitä viestinnällinen kielitaito tarkoittaa? Mitä tietoja ja taitoja kielten tunneilla tulisi opettaa ja opiskella silloin, kun tavoitteena on viestinnällinen kielitaito? Eurooppalaisen viitekehyksen mukaan viestinnällisen kielitaidon muodostaa oppilaan kielellinen viestintätaito ja hänen yleiset valmiudet yhdessä.

Kielelliseen viestintätaitoon oppilas tarvitsee tietoja ja taitoja

  • sanastosta, kieliopista, semantiikasta, fonologiasta ja oikeinkirjoituksesta (kielelliset tiedot ja taidot)
  • kulttuurinmukaisesta kielenkäytöstä (sosiolingvistiset tiedot ja taidot)
  • yhtenäisen tekstin rakentamisesta ja kielen käytöstä viestintätarkoituksiin (pragmaattiset tiedot ja taidot).

Viestintätilanteessa oppilas tarvitsee kielellisen viestintätaidon lisäksi myös yleisiä valmiuksia, kuten esimerkiksi

  • yleistietoa
  • sosiokulttuurista tietoa
  • kulttuurienvälistä tietoisuutta
  • kieli- ja viestintätietoisuutta
  • opiskelutaitoja
  • sopeutumiskykyä.

Viestinnällinen kielitaito ei ole oma erillinen taitokokonaisuutensa, vaan siihen liittyy myös muita taitoja kuten sosiaaliset taidot sekä kielenkäyttäjän affektiiviset ja persoonallisuuspiirteet. Suullisessa viestintätilanteessa nämä kaikki osa-alueet ovat toisiinsa kytkeytyneinä vaikuttamassa viestinnän onnistumiseen. Viestinnälliseen suulliseen kielitaitoon pyrittäessä on siis harjoiteltava monia tieto- ja taitoalueita. Opettajan on kuitenkin tehtävä valintoja kielen, luokka-asteen, opetusryhmän ja aihesisällön mukaan siitä, missä määrin ja missä suhteessa mitäkin osa-aluetta painotetaan. Tavoitteena on viestinnällisen kielitaidon komponenttien tasapuolinen kehittäminen, johon edetään askel kerrallaan.

Teksti: Pirjo Harjanne


Ohjeita oppilaalle

  • Eläydy puhetilanteeseen.
  • Katso puhekumppaniasi.
  • Osoita, että kuuntelet puhekumppaniasi ja reagoi hänen puheeseensa (eleet, ilmeet, pikkusanat, esim. jaha, jaså, just det, precis, vad säger du, är det sant, det tror jag inte, du har rätt / vai niin, juuri niin, ihanko totta, ei ole totta, sitä en usko, olet oikeassa).
  • Pidä keskustelu käynnissä esittämällä tarkentavia ja aihetta eteenpäin vieviä lisäkysymyksiä.
  • Vältä puheessasi pitkiä hiljaisia taukoja esimerkiksi käyttämällä täyteilmauksia (esim. mhm, alltså / öh, siis) tai toistamalla sanomasi, kun suunnittelet, mitä sanot seuraavaksi.
  • Jos et muista tarvitsemaasi sanaa tai sanontaa, keksi kiertoilmauksia (selityksiä, lähes samaa merkitseviä sanoja), käytä ilmeitä ja eleitä, pyydä puhekumppanilta apua, tukeudu muihin vieraisiin kieliin (älä puhu suomea).
  • Mieti ensisijaisesti sanottavasi sisältöä, älä takerru kielioppiongelmiin.
  • Varmista, että puhekumppanisi ymmärtää sinua (Förstår du vad jag menar? / Ymmärrätkö sinä, mitä minä tarkoitan?).
  • Pyydä selvennystä puhekumppaniltasi, ellet ymmärrä, mitä hän sanoo. (Nu fattar jag inte riktigt vad du menar. / Nyt en oikein ymmärrä, mitä sinä tarkoitat).
Teksti: Pirjo Harjanne