PS1

TEHTÄVÄ 12: Oppimisympäristö

Millainen olisi hyvä oppimisympäristö?

  • Työskennelkää 3–4 hengen ryhmissä.
  • Suunnitelkaa toimiva oppimisympäristö.
  • Hyödyntäkää omia kokemuksianne, oppikirjaa ja nettiä mahdollisuuksien mukaan. Muistakaa perustelut!
  • Voitte laatia vaikka videon, piirustuksen, kirjallisen selityksen.
Hyödyntäkää pohdinnassanne näitä kysymyksiä:
  • Millaiset olisivat fyysiset puitteet ja huonekalut: luokka, pulpetit, sohvat, kahvila tms.?
  • Olisiko oppitunteja vai vapaa aikataulu?
  • Millaiset tehtävät tukisivat parhaiten oppimista (esim. oppimisen opiskelua)? Miten tilassa työskenneltäisiin?
  • Miten tilassa hyödynnettäisiin teknologiaa?
  • Kumpi olisi toimivampaa: ryhmätyö vai yksilötyö? Perustelkaa.
  • Mitä muuta tulisi ratkaista toimivan oppimisympäristön suunnittelussa?

TEHTÄVÄ 11: Taitava lukeminen

Tehtävänäsi on opiskella oppikirjasta alaluku 18 Taitava oppija pyrkii ymmärtämään. Taitava lukeminen on esimerkki syväsuuntautuneesta lähestymistavasta. Pohdi, toimiiko taitava lukeminen omalla kohdallasi. Voit soveltaa taitavan lukemisen ohjeita myös muiden aineiden opiskelussa.

Ennen lukemista

1.Silmäile ohjeet

  • Opiskeletko aina näin? Hirvittääkö/tuntuuko opiskelutapa kiinnostavalta?
  • Minkälaiset tekijät vaikuttavat oppimiseesi tänään? Oletko väsynyt/virkeä/innostunut?

2.Silmäile opiskeltava kokonaisuus läpi.

  • Näyttääkö opiskeltava kappale vaikealta? Miten laaja kappale on? Onko kappaleessa kiinnostavia kuvia?

3.Mitä tiedät aiheesta valmiiksi? Oletko kiinnostunut siitä?

 

Lukemisen aikana

4.Lue teksti huolella läpi. Älä kahlaa sivuja läpi kovaa vauhtia, vaan keskity siihen, mitä tekstissä sanotaan.

5.Jos jokin kohta tuntuu vaikealta ymmärtää tai muistaa, lue tai toista sitä mielessäsi joitakin kertoja ja yritä tiivistää lukemasi omin sanoin muutamaan lauseeseen.

6.Alleviivaa, ympyröi, piirrä huutomerkkejä, kirjoita avainsanoja marginaaliin: pohdi ja merkitse, mikä tekstissä on kaikkein keskeisintä. Kirjoita mieleesi tulevat ajatukset ja kysymykset joko marginaaliin tai vihkoosi.

7.Tee päätelmiä tekstistä: kirjoittajalla on ollut jokin tarkoitus esittää asiat tietyssä järjestyksessä. Mitä hän on ajanut esitysjärjestyksellä takaa? Vaikuttavatko asiat toisiinsa?

8.Jos ajatuksesi herpaantuu, pidä tauko. Nouse ylös, voimistele kevyesti ja pyöräytä hartioita muutaman kerran ympäri. Palaa pienen tauon jälkeen takaisin tekstin pariin. Auttoiko?

 

Lukemisen jälkeen

9.Tiivistä lukemasi kappale 2–3 lauseeseen. Kirjoita lauseet muistiin. Voit myös tiivistää tekstin 4–6 ranskalaisella viivalla tai tehdä käsitekartan kappaleesta.

10.Käy teksti uudestaan mielessäsi tai selaillen läpi. Muistatko lukemasi? Jos jokin kohta on epäselvä, voit vielä palata siihen ja lukea sen uudestaan. Arvioi, miten hyvin opit asian.

11.Opitko jotain uutta? Missä tai minkälaisissa tilanteissa voisit soveltaa oppimaasi?

12.Palaa kappaleeseen vielä samana iltana myöhemmin tai seuraavana päivänä, ja pyri vapaan mieleen palauttamisen avulla muistelemaan oppimaasi.

PSYKOLOGISET ILMIÖT - PROJEKTI

TEHTÄVÄ

Laadi jotakin psykologista ilmiötä esittelevä, käytännön ohjeita antava tietoisku. 

Tehtävän vaiheet:
  1. Hanki ja koosta tietoa valitsemastasi psykologisesta ilmiöstä (1.tunti)
  2. Laadi koostamasi tiedon perusteella lyhyt tietoisku, esite tai mainos A3- tai A4-kokoiselle paperille (2.tunti)
  3. Tutustutaan muiden töihin ja esitetään niistä lisäkysymyksiä (3.tunti)
1. Vaihe (5.11.)
  • Valitse jokin arkielämän ilmiö ja selvitä, miten psyykkiset, biologiset ja sosiaaliset tekijät ilmenevät siinä.
  • Olennaista on perehtyminen johonkin asiaan. Voit siis löytää hyvin erilaisia asioita kuin naapurisi, vaikka aiheenne on sama!
  • Käytä apunasi oppikirjaa ja nettiä. Jaottele löydöksesi alla olevan kaavion mukaisesti.
  • Tarkempia kysymyksiä ja ohjeita löydät alta.

tekijät.png

  1. Minkä psykologisen ilmiön valitset? Listan esimerkki-ilmiöistä löydät myös Skeema 1 -kirjan sivulta 111.
  2. Etsi psykologista tietoa valitsemastasi ilmiöstä. Psykologinen tieto tarkoittaa, että tieto perustuu tutkimuksiin ja sitä voidaan tarkastella ja arvioida tieteelliseen tietoon liittyvin kriteerein.
  3. Selvitä, miten biologiset, psyykkiset ja sosiaaliset tekijät ilmenevät valitsemassasi ilmiössä. Kerää nämä tekijät itsellesi muistiinpanoiksi tai sivun 111 palapelikaavion mukaisesti. Voit katsoa mallia riippuvuuden luokittelusta Skeema 1:n sivulta 111. Hyödynnä aiemmin tällä kurssilla oppimiasi tietoja ja myös tietojasi muista oppiaineista, kuten terveystiedosta, biologiasta ja yhteiskuntaopista!

Linkkejä

2. vaihe (6.11.)
(Jatka edellistä vaihetta, jos se on kesken.)

Olet nyt tutustuneet johonkin psykologiseen ilmiöön. Psykologian asiantuntijan työhön kuuluu usein tiedon keräämisen jälkeen sen soveltaminen, niin että se voisi hyödyttää myös laajempaa yleisöä.

Olet nyt oman ilmiösi asiantuntija. Tiedot vain pitäisi saada jotenkin myös laajemman yleisön käyttöön.
  • Suunnittele aiheeseesi sopiva laajemmalle yleisölle suunnattu tietoisku, esite tai mainos. Työ tehdään valintasi mukaan A3 - tai A4-kokoiselle paperille ja se laitetaan esille luokassa.
  • Olennaista on, että sovellat ilmiöstä keräämääsi tietoa ja tuot sen esille ymmärrettävällä tavalla. Mieti, miten tietosi voisi auttaa esimerkiksi jännittämisestä kärsivää lukiolaista, miten vaikeista tunteista voisi selvitä tai miten tieto rakkauteen liittyvistä puolista voisi auttaa parisuhdevaikeuksien kanssa kamppailevaa.
  • Muista, että tuotoksesi pitää perustua psykologiseen tietoon, käytä siis psykologista kieltä (käsitteitä, tutkimuksia).
3. vaihe (8.11.)
(Jatka edellisiä vaiheitä, jos ne ovat kesken)

Olet nyt laatinut tietoiskun valitsemastasi aiheesta. Tutustu seuraavaksi muiden tekemiin töihin.

Valitse kolme esitettä, jonka aihe on jokin muu kuin omasi. Tutustu niihin ja vastaa kysymyksiin:
  • Mitä uutta opit esitteen aiheesta?
  • Mistä asiasta haluaisit tietää lisää?
Kun olet vastannut näihin kysymyksiin kolmeen aiheen kohdalta, palauta vastaustekstisi alla olevaan palautuskansioon.


Tehtävä 1: Psykologin haastattelu

Lue psykologi Ilona Lammin haastattelu alla.

Vastaa kysymyksiin:

  • Mitä hänen työhönsä kuuluu?
  • Minkä hän kokee työssään antoisaksi? 
  • Entä raskaaksi?
  • Mikä yllätti opinnoissa?

Psykologi kartoittaa ihmismieltä

Psykologin ammatti kiinnostaa monia. Se sijoittuu toistuvasti kärkisijoille nuorille teetetyissä kyselyissä suosikkiammateista. Ihmismielen sopukat ja suhdekiemuroiden selvittely kuulostaa kiehtovalta, mutta työnkuvaan kuuluu paljon muutakin.

Ilona Lammi on 31-vuotias helsinkiläinen psykologi. Hän työskentelee Tikkurilan nuorisoneuvolassa Vantaalla. Lammi työskentelee nuorten parissa. 13–19-vuotiaat nuoret ohjataan nuorisoneuvolaan esimerkiksi koulukuraattorin, lastensuojeluviranomaisten tai nuorisopsykiatrian poliklinikan kautta. Neuvolaan saapumisen syitä ovat muun muassa masennus, ahdistus tai vaikeudet noudattaa sääntöjä ja rajoja esimerkiksi koulussa. Toisilla ongelmana on vaikea perhetilanne.

”Nuorisoneuvolakäynnit aloitetaan tutkimusjaksolla, jonka aikana nuorta tavataan kolmesta viiteen kertaa ja kartoitetaan tilannetta”, Ilona selvittää. ”Työtä tehdään työparina. Toinen työntekijä tapaa nuoren vanhempia. Varsinkin nuorimpien asiakkaiden kohdalla työskentely perheen kanssa on tärkeää.” Tutkimusjakson jälkeen arvioidaan, kaipaako nuori keskustelukäyntejä. Niitä voidaan järjestää esimerkiksi kerran viikossa. Vanhemmat käyvät neuvolassa harvemmin. Monen nuoren kohdalla käynnit jatkuvat vuosia.

 

Työtä elämän ytimessä

Ilona Lammi kertoo kokevansa ihmismielen kiehtovaksi. ”Mielestäni elämässä on suurelta osin kysymys juuri psyyken saloista”, hän pohtii. ”Koen työskenteleväni ’elämän ytimessä’.” Lisäksi hän nauttii erityisesti työnsä luovuudesta, jossa keskeisimpänä työvälineenä on vempaimien sijasta ikioma mieli.

”Samaa kaavaa ei voi toistaa, vaan lähestymistapaa on voitava muokata ihmisen ja tilanteen mukaan. On hienoa, jos saa luotua ihmiseen luottamuksellisen ja avoimen suhteen ja voi kulkea hänen rinnallaan jossakin haasteellisessa elämänvaiheessa.”

Intensiivisellä työllä on tietysti myös kääntöpuolensa. Ilona Lammi kohtaa ammatissaan toistuvasti erittäin rankkoja ihmiskohtaloita. ”Koska asiat ovat todellisia, niitä saattaa jäädä liikaa miettimään ja murehtimaan. Jossain määrin onkin pakotettava itsensä ’suhtautumaan ammatillisesti’, eli ottamaan tiettyä etäisyyttä, vaikka se on joskus kovin vaikeaa. On myös raskasta yrittää työskennellä, jos asiakas ei ole itse aidosti motivoitunut.”

 

Tapaamisia ja tiimityötä

Mitä tämän psykologin tyypilliseen työpäivään sitten sisältyy? Ilona Lammin työpäivät alkavat ensimmäisen asiakkaan jututtamisella kahdeksalta tai yhdeksältä aamulla. Toisinaan täytyy kaivaa esiin myös kyselylomakkeita tai vaikkapa välineitä sukupuun piirtämiseen. Keskustelun tukena käytetään erilaisia menetelmiä.

”Jokainen asiakastapaaminen on tilastoitava ja siitä on kirjoitettava jotakin ylös. Työhöni kuuluu yhä enemmän byrokratiaa, eli kaikenmoista kirjaamista ja tilastoimista.”

Työpäiviin kuuluu myös sähköpostien lukemista sekä neuvotteluja toisten työntekijöiden kanssa. Koko työyhteisön yhteisissä palavereissa voi puolestaan konsultoida esimerkiksi lääkäriä tai sosiaalityöntekijää. ”On tärkeää saada tiimin näkemys, jos on jotakin kysyttävää”, Lammi sanoo.

Noin neljän asiakastapaamisen välillä ehtii kipaista myös lounaalla tai mutustella eväitä henkilökunnan kahvihuoneessa.

 

Ei mikään meedio

Psykologin ammatti on esimerkiksi televisiosarjojen kautta tuttu työ, josta ihmisillä riittää mielikuvia. Jenkkiviihteen ja valkokankaan välittämä visio ammatista ei välttämättä ole totuudenmukainen.

”Usein ihmiset kuvittelevat, että psykologi näkee lähes automaattisesti ’totuuden’ ihmisestä”, Ilona Lammi tuumaa. ”Toki psykologilla on ehkä keskimääräistä parempi ’psykologinen silmä’, mutta mikään meedio hän ei sentään ole. Tv-sarjoissa ja elokuvissa unohdetaan myös työn raadollinen puoli. Eikä suomalaisen psykologin palkalla osteta antiikkia tai huvipursia.”

”Opiskelu oli yllättävän luonnontieteellistä eikä mitään humanistista fiilistelyä”, Ilona Lammi vahvistaa. ”Olin kuvitellut, että se olisi jotenkin boheemimpaa, mutta opinnoissa ei ollut juuri sijaa ’musta tuntuu’ -pohdinnoille. Se oli tiukkaa tiedettä tai ainakin pyrkimystä siihen. Tärkeydestään huolimatta tilastomatematiikka oli itselleni erityisen vastenmielistä. Sitä oli mielestäni paljon.”

(Lähde: http://www.opintoluotsi.fi, Laura Friman 15.5.2007 lyhentäen muokattu)

Tehtävä 3: Psykologiset tutkimukset

Lue oheiset artikkelit. Poimi niistä:

1) tutkimuskysymys
2) hypoteesi
3) menetelmät
4) tulokset
5) johtopäätökset
6) arviointi

1) Amerikkalainen jalkapallo ja aivovammat

Amerikkalaisen jalkapallon henkeen kuuluvat raju fyysinen kontakti ja tilanteiden nopea vaihtelu. Suojavarusteista huolimatta loukkaantumisia sattuu. Vaikka amerikkalaista jalkapalloa on pelattu iät ja ajat, Yhdysvalloissa on vasta viime vuosina alettu julkisesti keskustella siitä, voiko toistuvilla lievemmillä pään vammoilla – niin sanotuilla aivotärähdyksillä – olla pitkäaikaisseurauksia. Aihe on ollut hyvin kiistanalainen ja arka.

Aivojen toiminnallisia kuvantamismenetelmiä on toistaiseksi käytetty vasta yhdessä, juuri julkaistussa tutkimuksessa. Psykiatri Daniel G. Amen ja hänen yhteistyökumppaninsa kartoittivat entisten ammattilaispelaajien aivotoimintoja kuvantamismenetelmillä ja kognitiivisilla (tiedon käsittelyyn liittyvillä) testeillä (The Journal of Neuropsychiatry and Clinical Neurosciences, 2011; 23, 98–106).

Tutkimukseen osallistui peräti sata peliuransa lopettanutta NFL:n pelaajaa. Pelaajien keski-ikä oli 57 vuotta, ja he olivat pelanneet ammattilaistasolla vähintään kolme vuotta. Yksifotoniemissiotomografiassa (SPECT) havaittiin tarkkaavaisuustehtävää tekevien ex-pelaajien aivoissa muutoksia terveisiin verrokkeihin verrattuna. Kvantitatiivisessa aivosähkökäyrässä (qEEG) tuli puolestaan esiin poikkeavuutta ex-pelaajien otsa- ja ohimolohkojen alueella normiaineistoon verrattuna. Kognitiivisissa tietokoneavusteisissa testeissä (MicroCog, Mild Cognitive Impairment Screen, Conner’s Continuous Performance Test II) ex-pelaajat suoriutuivat useimmiten normiarvoja heikommin.

Vaikka tutkimuksessa on rajoituksia muun muassa otoksen edustavuuden ja menetelmien suhteen, tukevat tulokset osaltaan oletusta pysyvien aivovaurioiden esiintymisestä peliuran jälkeen. Kaiken kaikkiaan tutkimusnäyttöä ei vielä ole kovin paljon, ja syy-seuraussuhteiden arviointia vaikeuttavat monet sekoittavat tekijät. Yksi näistä liittyy peliuran jälkeisiin elämäntapoihin, joihin osalla pelaajista saattaa kuulua esimerkiksi voimakkaiden kipulääkkeiden tai päihteiden käyttöä – tai uusi urheilu-ura vaikkapa nyrkkeilyn parissa. Tulokset ovat kuitenkin johdonmukaisesti samansuuntaisia: näyttää siltä, että toistuvilla, hyvin lievilläkin pään vammoilla saattaa olla yhteys myöhempiin kognitiivisiin ongelmiin.

Sittemmin NFL on tehnyt sääntömuutoksia, joiden tarkoituksena on vähentää pelin tiimellyksessä päähän kohdistuvia voimakkaita iskuja. Myös aivotärähdyksen saaneen pelaajan hoito-ohjeita on uudistettu: kentälle ei pääse enää palaamaan saman päivän aikana, jos pelaajalla on muisti- tai tasapainovaikeuksia tai neurologisessa tutkimuksessa tulee esiin jotakin poikkeavaa. NFL on alkanut valistaa pelaajia pään vammojen haitoista, jotta pelaajat itse huolehtisivat paremmin itsestään ja toisistaan.

(lyhentäen muokattu: Psykologia-lehdestä 13.9.2011, Anita Salakari)

2) Äly älä jätä

Brittiläisen White Hall -seurantatutkimuksen uusin julkaisu arvostetussa BMJ:ssä, British Medical Journal -lehdessä sai paljon huomiota Suomessa. Tutkijaryhmässä on mukana suomalainen tutkimusprofessori Mika Kivimäki, ja tulokset herättivät median: uutisotsikoissa kuulutetaan, että äly alkaa jättää jo 45-vuotiaana ja siitä lähtien on yhtä alamäkeä, mitä tulee henkiseen suorituskykyyn.

Ainutlaatuisen suurella ryhmällä ja pitkällä seurannalla toteutettuun tutkimukseen osallistui yli 7 000 brittiä, jotka olivat tutkimuksen alussa 45–70-vuotiaita. Heidät testattiin kolmeen kertaan 10 vuoden aikana muisti-, päättely- ja sanavarasto- sekä sanasujuvuustehtävillä. Tulokset osoittavat, että suorituskyky parani tai pysyi suunnilleen samana ainoastaan sanavarastotehtävässä. Sen sijaan muissa tehtävissä alun perin 45–49-vuotiaidenkin suoritustaso heikkeni 10 vuoden seurannassa ja oli lähes neljä prosenttia heikompi, kun tämä ryhmä oli ikääntynyt 55–59-vuotiaiksi.

Vanhimmassa ikäryhmässä, alun perin 65–70-vuotiailla, suoritus heikkeni erityisesti päättelytehtävässä kymmenen vuoden aikana jo noin kahdeksan prosenttia. Perustutkimuksen näkökulmasta on kiinnostava saada tällaista tukea aikaisemmille samansuuntaisille tutkimustuloksille: suorituskyky heikkenee varhain niin kutsutuissa joustavan kognition tehtävissä, erityisesti jos toimitaan aikapaineessa tai tietyn ajan puitteissa.

Maailmalla tutkimustulokseen on suhtauduttu kriittisesti. Scientific American -lehden verkkosivulla keskustelu etenee asialinjoilla. Uutisen otsikointia pidetään harhaanjohtavana ja tutkimustuloksen väitetään saaneen turhan suuren huomioarvon suhteessa löydöksiin. On oltu huolissaan siitä, edustaako brittiotos riittävän hyvin koko kansaa tai väestöjä yleensä.

Tosiasiassahan testisuoritus ei ole sama asia kuin työssä suoriutuminen. Vaikka ikääntyneet ekspertit pärjäävät testeissä nuoria huonommin, suorituskyky kuitenkin paranee iän (ja kokemuksen) myötä, kun on kyse kognitiivisesti vaativasta oman alan tehtävästä. Mielenkiintoista kyllä, puheena olevan White Hall -tutkimuksen kohdalla ei lainkaan uutisoida kyseistä seikkaa heijastavaa tutkimustulosta: sanavarastotehtävässä, joka kuvaa kiteytynyttä tietoa ja osaamista, suoriutuminen paranee tai pysyy suunnilleen samana vanhemmissakin ikäryhmissä. Monissa työtehtävissä tiedon ja osaamisen kertyminen lienee vähintään yhtä tärkeää työssä pärjäämisen ja toimintakyvyn kannalta kuin nopea joustava älykkyys.

Kyseinen tutkimus ei kuitenkaan millään muotoa osoita, että testisuorituksen normitahtisessa heikkenemisessä 45-vuotiaasta lähtien olisi kyse varkain ja varhain alkavasta dementoitumisesta. Nyt uutisissa ja keskusteluissa on unohtunut, että yksilöllinen vaihtelu on suurta joka ikäryhmässä niin fyysisessä kuin henkisessä toimintakyvyssä. Pelkkä ikä ei kerro, tarvitseeko ihminen lääkkeitä tai miten hän pärjää testeissä ja työssään.

On hienoa, että perustutkimuksen tulokset ylittävät uutiskynnyksen, ja on ymmärrettävää, että väestön ikääntyminen ja kognitiivinen toimintakyky puhuttavat. Ei huolta, jos testiäly laskee iän myötä normivauhtia. Järki ei kuitenkaan jätä ja ihminen pärjää erityisen hyvin oman alansa tehtävissä.

(lyhentäen muokattu Psykologia-lehdestä 17.3.2012, Virpi Kalakoski)

Videon kysymykset

  1. Miten epäonnistumiseen suhtautuu oppilas, jolla on 
  • muuttumattomuuden asenne
  • kasvun asenne?
  1. Miten muuttumattomuuden ja kasvun asenteen omaavien oppilaiden aivojen aktivaatio eroaa epäonnistumistilanteessa?
  2. Miten lasta tulisi kehua, jotta hänelle kehittyisi kasvun asenne?
  3. Miten kyvykkyysuskomuksiin voi vaikuttaa
  •  opettaja
  •  oppilas itse?