Tervetuloa kouluun /rehtorin syystervehdys 2017

Syksyllä 2017

LUKUVUODEN 2017 ALKAESSA

Eräs pieni tunnollinen kello tikitti vuodesta toiseen ja näytti aina oikeaa aikaa. Eräänä päivänä se alkoi miettiä kuinka monta kertaa sen täytyy tikittää vuodessa. Se laski yhteen sekunnit ja sai tulokseksi 31 536 000 kertaa vuodessa. Kello tuli epätoivoiseksi.

”En kerta kaikkiaan pysty siihen, tuo on kyllä liikaa”, se sanoi. Niinpä se lakkasi tikittämästä. Mutta sitten toinen kello sanoi sille, ettei sen tarvitse tikittää kaikkia 31 536 00 sekuntia kerralla, riittää, kun tikittää yhden sekunnin kerrallaan. Kello tajusi itsekin asian – ja alkoi taas tikittää.

Kun asetetaan tavoitteita ja pyritään niitä kohti, täytyy muistaa, ettei koko matkaa tarvitse juosta kerralla. Riittää, kun kävelee askeleen kerrallaan kaikessa rauhassa.

Tällä pienellä tarinalla haluan muistuttaa siitä, että jokaisen tarvitsee selviytyä vain yhdestä päivästä, ja yhdestä tehtävästä kerrallaan. Ei tarvitse murehtia koko ensi viikon töitä, koko tulevaisuutta, ja kenties lannistua: lakata tikittämästä ja luovuttaa. On tärkeää, että juuri tänä vuonna ja tässä hetkessä annat lapsellesi ja nuorellesi tuen ja turvan, ajan ja välittämisen tukeaksesi hänen arkeaan.

Lukuvuoden alussa muistutin oppilaita myös toisesta hyvin tärkeästä taidosta: sinnikkyydestä. Uusimpien tutkimusten mukaan juuri sinnikkyys on opiskelu- ja elämäntaidoista tärkeimpiä. Kannustakaa lapsianne ja nuorianne sinnikkyyteen, taitoon yrittää uudelleen ja uudelleen, tehdä työ loppuun asti. Se tarkoittaa sitä, että pienen kellon lailla jaksaa tikittää, ei lannistu, ei luovuta, vaikka urakka tuntuisikin suurelta. Siinä te huoltajat olette avainasemassa: jaksakaa kannustaa niinäkin hetkinä, kun väsymys yllättää. Kannustus voi olla parhaimmillaan sitä, että ottaa syliin ja sanoo: yritetäänhän huomenna uudestaan!

Huoltajat, tervetuloa yhteistyössä kanssamme rakentamaan lapsillenne turvallinen ja toimiva arki! Yhdessä taataan lapsille ja nuorille oppimisen kivijalka, josta on hyvä ponnistaa eteenpäin.


Helena Hirvonen