Syömishäiriöt

Anoreksia

Anoreksia

Anoreksia on moniulotteinen syömis- ja laihuushäiriö. Sitä esiintyy eniten nuorilla naisilla ja tytöillä, mutta se voi ilmetä myös pojilla. Sairastuva henkilö on usein tunnollinen ja menestyvä nuori, joka joutuu pitämään huolta painostaan esimerkiksi harrastuksen vuoksi. Anoreksian puhkeamiseen altistavat perinnölliset tekijät sekä traumaattiset kokemukset. Noin 1% 12-24-vuotiaista naisista kärsii anoreksiasta ja noin 5-10% sairastuneista on miehiä. Anoreksia on pitkäaikainen sairaus ja oireet saattavat kestää vuosikausia.

Anoreksian oireet/seuraukset:
• innostus syödä terveellisesti
• liikunnan lisääminen
• hauraat hiukset ja kynnet
• huimaus ja laihtuminen
• itsensä näkeminen lihavana
• untuvainen karvoitus kasvoilla ja muualla kehossa
• kuukautisten poisjäänti
• lihasmassan väheneminen ja osteoporoosi
• eristäytyneisyys, masennus
• palelu ja unettomuus
• ruokailun välttäminen julkisilla paikoilla ja "kiellettyjen" ruokien välttely

Anoreksiaa voidaan hoitaa kolmella tavalla ja paras tulos saadaan käyttällä eri keinoja yhdessä. Ensiksi pyritään korjaamaan ravitsemustila normaaliksi eli korjata alipainoisuus normaaliksi painoksi. Tämä tapahtuu sairaalassa tai avohoidossa riippuen potilaan tilasta. Psykoterapeuttisella hoidolla on saatu hyviä tuloksia ja se perustuukin usein lääkärin ja potilaan välisiin keskusteluihin. Psykoterapiahoidot ovat pitkiä ja yksilöllisiä. Anoreksian hoidossa voidaan käyttää myöskin psyykeen vaikuttavia lääkkeitä kuten esimerkiksi masennuslääkkeitä. Niistä on kuitenkin vain hyötyä mikäli anoreksiaan liittyy selvää masentuneisuutta.

BED (Ahmimishäiriö)

BED (Ahmimishäiriö)

Tekijä: Vilma Hakala

BED ahmimishäiriö on lihavien ahmimishäiriö. Se muistuttaa paljon bulimiaa, mutta ruokailun päätteeksi BED ahmimishäiriötä sairastava ei oksenna tai käytä lääkkeitä saadakseen ravinnon ulos kehosta.

Ahmimishäiriölle ei ole perus syitä, mutta ahmimishäiriötä sairastavilla on todettu myös olevan psyykkisiä oireita kuten masennusta, psyykkistä haavoittumista, alakuloa ja ahdistuneisuutta. Muita oireita ovat useat ahmimiskohtaukset. Lihavalle ihmiselle katsotaan kuitenkin usein ahmiminen normaaliksi ja ahmimishäiriö todetaan vasta todella myöhään.

Ahmimishäiriö voidaan kuitenkin todeta vain silloin kun ihminen ahmii vähintään kaksi kertaa viikossa ja kun sitä on jatkunut useita kuukausia. Ahmiminen tapahtuu kuitenkin usein muilta salassa ja se kohdistuu johonkin tiettyyn ruokalajiin kuten suklaaseen tai muihin makeisiin.

Ahmimisen jälkeen tunnetaan usein "henkistä krapulaa" eli tulee ahmimisesta erilaisia psyykkisiö oireita lisää. Vatsassa voi myös tuntua kipua.
BED ahmimishäiriötä sairastavalla ei välttämättä tarvitse olla nälkä syödäkseen. Esimerkiksi jokin psyykkinen oire saattaa laukaista ahmimisen.

Ahmiminen johtaa suureen energiansaantiin, joka lopulta näkyy painon nousuna. BED ahmimishäiriöstä kärsivillä on mahdollisesti useita laihdutus yrityksiä takana. Sairaalloinen laihduttamisen yritys ei kuitenkaan ole hyvä vaihtoehto, koska usein laihduttaminen johtaa ahmimiskohtaukseen kun näläntunne kasvaa liian hallitsemattomaksi.

Jotta BED ahmimishäiriötä päästäisiin hoitamaan kunnolla on heti ensimmäisenä lopetettava erilaiset dietiit ja turhat laihdutus yritykset. Tärkeintä olisi päästä itse säännölliseen ruokailu rytmiin, jolloin syödään monipuolisesti.

Bulimia

Bulimia

Tekijä: Eetu Närhi
Syyt:

Yleisin syy bulimiaan ajautumiselle on huoli ja ahdistuneisuus omasta ulkonäöstä painon suhteen. Laukaisevina tekijöinä saattavat olla muiden ihmisten ruumiinkuvaan ja painoon kohdistuvat kommentit, jotka aiheuttavat stressiä omasta kehosta. Epäonnistunut dietti ja painonpudotus, sekä kiusaaminen ulkonäön perusteella saattavat johtaa bulimiaan.

Bulimiasta kärsivä voi olla ”ruuan suuri ystävä” ja haluttomuus tai epäonnistuminen muuttaa ruokatottumuksia saattaa olla syitä bulimiaan. Bulimia on myös helpompi salata omalta perheeltä, kuin anoreksia. Anorektikon jättäessä aterioita välistä, bulimiasta kärsivä saattaa syödä vain normaalia enemmän, joka ei kiinnitä niin paljon huomiota. Ruuan jälkeen bulimiaa sairastava käy huomaamatta oksentamassa vasta syödyn ruuan tai käyttää ulostuslääkkeitä.

Oireet:

Vähintään 2 kertaa viikossa toistuvat ahmimiskohtaukset, joihin liittyy pakonomainen oksentelu ja muut epätavalliset tavat välttää lihomasta. Bulimialle ominainen piirre on lihomisen pelko. Ahmimiskohtauksista johtuvan lihomisen välttämiseksi bulimiasta kärsivä henkilö pyrkii tahallisesti poistamaan kehostaan ylimääräisiä aineita. Itseaiheutettu oksentaminen, ulostuslääkkeiden väärinkäyttö ja virtsaneritystä lisäävien lääkkeiden käyttö ovat yleisimpiä tapoja.

Bulimia aiheuttaa myös erilaisia suusairauksia, jotka johtuvat ruuan ahmimisesta, oksentelusta ja lääkkeiden käytöstä. Hampaiden reikiintyminen, ientulehdusten yleistyminen, sekä sylkirauhasten turpoaminen on yleistä. Oksentaminen, ulostuslääkkeiden käyttö ja kehosta nestettä poistavien lääkkeiden käyttö saattaa aiheuttaa nestehukkaa ja sydämen rytmihäiriöitä. Naisilla myös kuukautisten epäsäännöllisyys tai poisjäänti yleistyy.

Hoitokeinot:

Ruokailutottumusten muuttaminen säännölliseksi syömiseksi, sekä ruokavalion muuttaminen terveelliseksi ovat parhaita itsehoito keinoja bulimiaa sairastavalle. Bulimiasta kärsivän tulisi myös välttää pakonomaista harjoittelua, itseään peilistä katsomista, sekä punnitusta. Mielihyvää tuottavat harrastukset ovat hyväksi ja ajan viettäminen ystävien kanssa yksinäisyyden sijaan saattavat lievittää psyykkistä stressiä.

Hoitoon bulimiasta kärsivän pitäisi hakeutua heti, kun ahmimiskohtauksista ja oksentelusta tulee säännöllistä. Myös bulimiaan liittyvän pakonomaisen liikunnan harjoittamisen tullessa säännölliseksi, tulisi hakeutua lääkärin tai psykiatrin vastaanotolle. Läheisen huomatessa oireet, hänen tulisi kehottaa bulimiasta kärsivää hakeutumaan lääkäriin. Mikäli bulimiaan liittyy ummetus-, oksennus- ja nesteenpoistolääkkeiden käyttöä olisi tärkeää havaita oireet mahdollisimman nopeasti. Kehosta nestettä poistavien lääkkeiden liiallinen käyttö saattaa olla hengenvaarallista.

Hoitokeinoja ovat ravintovalistus, yksilöllisesti suunnitellut psykoterapiat tai perheterapiat. Jotkin masennuksen hoitoon tarkoitetut lääkkeet saattavat auttaa vähentämään ahmimiskohtausten pakonomaisuutta ja säännöllisyyttä. Tärkein hoitokeino kuitenkin on sairaudesta puhuminen ja terapiakäynnit.

Ortoreksia

Orthorexia nervosa

Toisin kuin anorektikot, ortorektikot eivät yritä syödä mahdollisimman vähän, vaan mahdollisimman terveellisesti tai muulla tavalla ''oikein''. Ortorektikon itse määrittelemästä ''oikeasta'' ruokavaliosta tulee syömishäiriö, kun ruokavalion ylläpitämisestä tulee pakkomielle, se rajoittaa elämää ja epäonnistuminen sen ylläpitämisessä ahdistaa suunnattomasti.

Ortoreksia saa usein alkunsa tiukasta ruokavaliosta, esim. pyrkimyksestä jättää kaikki tiettyjä ruoka-aineita sisältävät ruoat pois. Sairauden edetessä saattaa poisjätettävien ruoka-aineiden määrä lisääntyä ja niiden välttäminen käy pakkomielteiseksi. Ortoreksia voi kehittyä anoreksiaksi.

Ortoreksia ei ole virallinen diagnoosi (kuten esimerkiksi bulimia), vaan se kuuluu epätyypillisiin syömishäiriöihin. Kuntosalien ja liikuntakeskuksien olisi hyvä tarkkailla asiakkaitaan, jos heidän innostuksensa liikuntaan tai ruokavalioon on pakkomielteistä.

Ortorektikkoja arvellaan olevan enemmän kuin bulimikkoja tai anorektikkoja.

Oireet ja seuraukset
  • pakkomielteinen tiettyjen ruokien tai ruoka-aineiden välttäminen
  • erilaisten ruoka-aineiden määrien tarkka mittaaminen
  • ruokien jakaminen kiellettyihin ja sallittuihin
  • ruokavalion muodostuminen yksipuoliseksi
  • ajan käyttö ruokien suunnitteluun, tekoon ja ruoka-aineiden hankkimiseen
  • halu käännyttää myös läheiset syömään "oikein"
  • epäonnistumisesta johtuva ahdistus, syyllisyys ja itseinho
  • laihtuminen (ei aina)
  • elimistön puutostila energian ja ravinteiden puuttumisen vuoksi
  • itsetehtyjen ruokien suosiminen
  • pakkomielle liikuntaan (ei aina)

Hoito

Ortoreksiaa on vaikea tunnistaa, sillä sitä sairastavat eivät välttämättä laihdu. Ortoreksian sanotaan olevan helppohoitoisempi kuin esim. bulimian tai anoreksian. Osa ortorektikoista onnistuu parantumaan itse itsetutkiskelun avulla, osa tarvitsee terapiaa parantuakseen. Esimerkiksi ravitsemusterapia sopii ortoreksian hoitoon. Ortoreksian hoitaminen on tärkeää ennen sen kehittymistä joksikin muuksi syömishäiriöksi.

Peda.net käyttää vain välttämättömiä evästeitä istunnon ylläpitämiseen ja anonyymiin tekniseen tilastointiin. Peda.net ei koskaan käytä evästeitä markkinointiin tai kerää yksilöityjä tilastoja. Lisää tietoa evästeistä