2015 (4)

Oppikirjatutkimuksesta kemian opetuksessa

5.8.2015 |

1280px-Timeless_Books.jpg


Helena Ruuska (2014) kirjoittaa oppikirjatutkimuksesta mielenkiintoisesti:

”Kirjallisuudentutkijat tarkastelevat kaunokirjallisten teosten rakenteita, kieltä, teemoja, syntyprosessia... lähestymistapoja on lukuisia. Lähtökohtana on tutkia taideteosta, eikä tutkijan tehtävä ole arvottaa sitä vaan katsoa mitä siinä on. Oppikirjatutkijat sen sijaan arvottavat tutkimuskohdettaan, arvostelevat, miten oppimateriaali on passivoivaa, epämotivoivaa ja tiedon toistamiseen tähtäävää. Oppikirjan leipätekstistä puuttuvat syyseuraussuhteet, oppikirjan tietoa ei kyseenalaisteta tai sukupuoliroolit on esitetty stereotyyppisesti. Tilanne ei ole muuttunut vuosikymmenten kuluessa, vaan esimerkkejä on helppo poimia uusimmistakin tutkimuksista." (Ruuska, 2014, s. 84)

Tämä kohta Helenan artikkelissa pisti minut pohtimaan, millainen oppikirjatutkimuksen kulttuuri on omalla tieteenalallani kemian opetuksen tutkimuksessa. Taideteoksina niitä ei tutkita.

Esimerkkejä

  1. Tein vuonna 2008 pro gradun, jossa kehitin hyönteisten kemiaa käsittelevän verkkomateriaalin. Tein silloin laadullisen sisällön analyysin, jossa aineistona olivat kaikki lukiokemian oppikirjasarjat. Tavoitteenani oli selvittää, miten ja missä yhteydessä hyönteisten kemia oli kirjoissa esitetty ja peilata sitä opetussuunnitelmien keskeisiin sisältöihin. Lähestymistapa antoi minulle tietoa siitä, miten ohjaan opettajia kokeilemaan kehittämään aineistoa. Esimerkiksi, aineistoa voi käyttää kontekstuaalisena lähestymistavan keinona orgaanisten yhdisteryhmien opetuksen syventämisessä kurssilla 1. (Pernaa, 2008)
  2. Toinen esimerkki, joka tulee mieleen, on jonkin tutkimustiedosta nostetun mallin peilaaminen oppikirjojen esitystapoihin. Mitä siitä nyt sitten voi sanoa? Tutkimuskysymys ohjaa analyysiä ja päätelmiä. Pitäisikö opettajan materiaalit lisätä aineistoon?

Pohdintaa

Kummassakaan esimerkissä tutkimuksen mielenkiinnon kohteena ei ole oppikirjan sisältö. Opetus tai oppiminen on aina laajempi kokonaisuus kuin itse oppikirja ja tämä on hyvin tiedostettu kemian opetuksen tutkijoiden keskuudessa. Ei siis ole mielekästä tutkia pelkästään sisältöä, vain teoksen syntyprosessia ja matkalla tehtyjä päätöksiä. Kuten Ruuska (2014) mainitsee, on oppikirjojen tekeminen aina monimutkaisen neuvotteluprosessin tulos.

Minä julkaisen kemian oppikirjoja e-Opissa. e-Opin kirjat ovat muokattavia. Tämä tarkoittaa sitä, että kirja muuttuu opettajan ja opiskelijan käytön tuloksena. Mitä loppukäyttäjät pitävät mielenkiintoisena ja miksi sitä pitäisi opettaa tai oppia. Sitä olisi mielenkiintoista tutkia.

Lähteet

Pernaa, J. (2008). Hyönteisten kemiaa lukion kemian opetuksessa (Pro gradu). Helsinki: Helsingin yliopisto. Noudettu osoitteesta http://www.helsinki.fi/kemia/opettaja/ont/pernaa-j-2008.pdf

Ruuska, H. (2014). Ei oppikirja ojaan jouda. Teoksessa Kirja muuttuvassa tietoympäristössä(ss. 77–88). Helsinki: Suomen tietokirjailijat ry. Noudettu osoitteestahttp://suomentietokirjailijat-fi-bin.directo.fi/@Bin/4e4154c5eea3cc25751851b9edfe1772/1438714538/application/pdf/382353/kirja_169x224_final.pdf


Viittausohje:
Pernaa, J. (2015). Oppikirjatutkimuksesta kemian opetuksessa. AJATUKSIA, 5.8.2015. https://peda.net/id/4c5546a2e. Luettu PP.KK.VVVV.

Tohtorina insinööriksi


29.5.2015 | |

SAM_2317.JPG

Juhlapuheeni Metropolia ammattikorkeakoulun valmistujaisjuhlassa 29.5 klo 10-11.

Arvoisa Johtaja, arvoisat tutkintopäälliköt ja tutkintovastaavat, kunnioitetut muut valmistuneet, hyvät kuulijat

Minä olen Johannes Pernaa ja valmistuin juuri mediatekniikan insinööriksi maineikkaalta TV11S2-aikuislinjalta. Mediatekniikalla on tänä vuonna valmistuneen puheenvuoro ja minä sain kunnian edustaa meitä tässä publiikissa. Kunnia ei langennut minulle siksi, että olisin ollut kurssini priimus vaan siksi, että olen erikoinen insinööriopiskelija oppineen taustani vuoksi. Olen valmistunut tähän mennessä kemian ja biologian opettajaksi ja väitellyt kemian tohtoriksi kemian oppimisympäristöjen kehittämisen kehittämisestä Helsingin yliopistosta.

Opintotaustani on aina herättänyt kurssitovereissa ja opettajissa hieman ihmetystä, sillä yleensä ammattikorkeakoulututkinto suoritetaan ennen tohtorintutkintoa eikä näin päin kuin minä sen suoritin. Taustani vuoksi minua onkin pyydetty kertomaan hieman siitä, mitä olen oppinut tässä korkeakoulussa viimeisimmän 4 vuoden aikana.

Hyvä on, täältä pesee. Mutta sitä ennen avaan hieman, että miksi edes hain tänne.

Sain vuodeksi 2009 apurahan väitöskirjatyötäni varten. Apurahavuotena minulla oli aikaa harrastaa ja perustin silloin tutkimukseni ympärille yrityksen, jotta saisin ajatuksilleni laskutuskanavan. Sähköistä oppimateriaalia ei silloin vielä ollut, ja kun tutkimukseni käsitteli sen kehittämistä niin ajattelin, että voisin saada peruspalkan yliopistolta tutkimustyöstä ja samalla kaupallistaa sitä riskittömästi yrityspuolella.

Homma lähti aika mukavasti liikkeelle. Pääsin heti Tutkimuksesta liiketoimintaa start up -rahoitukseen, jonka jälkeen aloin tekemään projekteja. Yritykseni ensimmäiset tilaukset olivat lääketeollisuuden yrityksille oppimista tukevia graafisia painotöitä kuten postereita sekä mobiili- ja verkkosovelluksia. Kehitin myös jonkin verran omaa molekyylien 3D-mallinnussovellusta avoimen lähdekoodin pohjalta.

2010 julkaistiin ensimmäiset iPadit ja silloin ainut asiakkaani, yksi maailman suurimmista terveydenhoitoalan yrityksistä, halusi oman iPad-sovelluksen. Sovelluksen tarkoituksena oli opettaa heidän asiakkaitaan ymmärtämään heidän tuotteidensa takana olevaa kemiaa. Sovelluksen tavoitteenaan oli lisätä oppimisen avulla asiakkaiden hyvinvointia ja uskollisuutta ja totta kai saada lisämyyntiä.

Projekti oli mielenkiintoinen ja toteutin sen niin kuin muutkin projektit. Rekrytoin yliopistolta aiheeseen syvällisesti perehtyneen kemistin, palkkasin graafisen suunnittelijan ja koodarin, joka osaa hommansa. Minulla oli jo silloin luottohenkilöt joka positioon. Selvisimme projektista elossa ja kunnialla, mutta sen aikana huomasin, että eihän tästä hommasta tule mitään, jos minun osaamiseni rajoittuu vain opetuksen tutkimusmenetelmiin ja perustason kemiaan. Etsin talvella 2010 verkosta sopivan koulutusohjelman, päädyin mediatekniikkaan, koska siinä yhdistyivät painoala ja sähköinen julkaiseminen. Esittelyssä luvattiin muun muassa ohjelmointia, mobiilisovelluksia, painoprosesseja ja liiketoimintaa. Se oli maanista rakkautta ja kaikkea mitä tarvitsin tiedon janooni.

Hain keväällä 2010 aikuislinjalle, mutta en päässyt sisään vaan jäin varasijalle. Olin harmissani siitä, koska olen C:n ylioppilas ja työkokemuksesta sain täydet pisteet. Ei siis ollut oikein parantamisen varaa. Hain seuraavana vuonna uudestaan ja jäin taas varasijalle. Onneksi silloin kävi tuuri, ja pääsin peruutuspaikalta sisälle.

Syksy 2011 alkoivat siis opinnot. En ikinä ajatellut valmistua täältä, koska tutkinnossa oli minulle niin paljon tuttua, kuten esim. kielet, matematiikkaa, fysiikkaa yms.. Ajattelin, että suoritan mielenkiintoiset kurssit ja häivyn. No mutta AHOT toimi. Minua kohdeltiin täällä erittäin hyvin joten päätin, että mikä jottei, tehdään paketti valmiiksi, no problem. Jos mun selekää rapsutetaan niin mä rapsutan takaasi.

Opintojen hyöty kävi selväksi ensimmäisestä kurssista lähtien. Ensin perehdyttiin painoalan perusteisiin ja graafisen työskentelyyn. Seuraavaksi siirryttiin ohjelmointiin. Hyödynsin opittua ensimmäisen vuoden aikana yliopistolla ja yrityksessäni.

Konkreettinen esimerkki

Teimme keväällä 2012 harjoitustyön, jossa piti vertaille erilaisten verkkovideoratkaisujen toimivuutta eri selaimissa ja käyttöjärjestelmissä. Testaaminen ja vertaileminen on systemaattinen insinöörimäinen lähestymistapa ilmiön analysointiin. Siirsin kyseisen vertailun sellaisenaan kirjallisuuskatsaustilaustyöhön, jonka tein aloittelevalle digikustannustalolle, e-Oppi Oy:lle kesällä 2012. Aikuisopiskelijalla tilanne on monesti ihanteellinen, koska opittua saa heti hyödynnettyä työelämässä. Jatkuva kehittyminen on erittäin motivoivaa ja sitä tarvitaan, koska opinnot vievät paljon aikaa ja siinä pitää venyä niin opiskelijan kuin hänen perheensäkin.

En tiedä mitä tapahtui e-Opin tilaustyön aikana, mutta minut rekrytoitiin kyseiseen taloon töihin heti projektin jälkeen. Toimin nykyään e-Opin tutkimusjohtajana ja vastaan kehittämistyöhön liittyvistä päätöksistä. Nykyisessä työssäni tarvitsen kaikkea tietoa ja osaamista, jota olen saanut tässä tutkinnossa saanut. Yksittäisten oppimishetkien erittely viimeisimmän 4 vuoden ajalta on vaikeaa. Olen yksiselitteisesti sitä mieltä, että olen oppinut uutta jokaisella suorittamallani kurssilla ja se kaikki on minulle elintärkeää. En voisi toimia nykyisessä työssäni ilman tätä koulutusta.

Olen noussut osaamisessa täysin uudelle tasolla. Tekninen kivijalka yhdistettynä luonnontieteisiin ja tutkimustaitoihin auttaa minua toimivaan erilaisten tieteenalojen ja niiden ongelmanasettelujen rajapinnoilla, joista pystyn luomaan uudenlaisia ratkaisumalleja joita muiden on vaikea edes kuvitella. Olen huomannut, että ratkaisuja kyllä osataan tehdä, kunhan joku vain keksii, että mitä olisi tarpeellista ratkaista ja miksi. Monialainen osaaminen on isoissa yrityksissä korvattu työryhmillä, mutta minun työpaikkani on start up -yritys, jossa tulosta tehdään pienellä budjetilla pienillä resursseilla.

Oppiminen

Ja nyt päästään siihen oppimiseen. Kuten sanoin, yksittäisten oppimiskokemusten erittely on vaikeaa, mutta tein parhaani pohdiskelin teille muutaman konkreettisen esimerkin:

1. Liiketoimintaopinnot auttavat hahmottamaan kannattavuuteen ja investointeihin liittyvää problematiikkaa ja sitä tarvitaan varsinkin kun puhutaan asioista sijoittajien ja yrityksemme hallituksen kanssa.

2. Projektinhallinta ja dokumentaatio -opinnoista on ollut hyötyä, kun kehitetään tuotantoprosesseja tai laaditaan TEKES-raportteja. Yleensäkin painoalan ja digitaalisen julkaisemisen perusteiden ymmärtäminen auttaa minua resursoimaan voimavaroja ja resursseja yrityksemme sisällä siten, että hommat saadaan valmiiksi ajoissa ja riittävän korkealla laadulla.

3. Ohjelmointi, 3D, käyttöliittymät, tietokannat ja muut vastaavat kurssit ovat antaneet minulle näkemyksen alan historiallisesta kehittymisestä, kyvyn puhua teknistä kieltä ja ymmärtää ohjelmien perustoiminnallisuuksia sekä sitä mitä niiden kehittämiseen vaaditaan. Tämä auttaa minua johtamaan yrityksemme teknologista kehittämistä. Minun täytyy tehdä päätöksiä ja ottaa vastuu niistä ja suojella organisaatioitamme erilaisten palvelun tarjoajien tarjoamilta ratkaisuilta. Sanotaanko näin, että saan kerran päivässä soiton joltakin taholta, joka haluaa tarjota meille jotakin. Minun vastuulla on myös laatia ennuste siitä, mihin sähköinen oppikirjakustantaminen ja oppiminen kehittyvät tulevaisuudessa.

Voisin jatkaa listaa loputtomiin, mutta kurssitovereillani on jo varmasti kiire töihin. Insinööritutkinto on kovaa valuuttaa työmarkkinoilla. Toivottavasti ajatukseni herättivät teissä tunteita ja tekevät opinahjomme ja linjamme ylpeäksi. Itse voin todeta nauttineeni näistä vuosista ja todeta ylpeänä, että olen valmistunut maineikkaasta Metropolia ammattikorkeakoulusta mediatekniikan linjalta. Mielestäni koulutusohjelmamme oli korkeatasoinen ja opettajamme ammattilaisia. Suosittelen Metropoliaa lämmöllä niille, jotka haluavat suorittaa laadukkaan ammattikorkeakoulututkinnon.

Lopuksi haluan kiittää kaikkia opettajia, jotka ovat minua opettaneet. Olette vastanneet kaikkiin kysymyksiini. Linjanjohtajaamme Harri Airaksista kunniasta saada pitää tämä puhe ja kaikkia kurssitovereitani aikuislinjalta. Olemme muodostaneet sekalaisen ryhmän korkeatasoista osaamista eri aloilta ja opiskelu teidän kanssa on ollut inspiroivaa.

Kiitos teille kaikille.

Viittausohje: Pernaa, J. (2015). Tohtorina insinööriksi. AJATUKSIA, 29.5.2015. https://peda.net/id/1aeb6bc0e. Luettu PP.KK.VVVV.

Hypekäyrä TVT-suunnittelussa

17.4.2015 | |

Käyn läpi tässä artikkelissa 16.4.2015 ITK:ssa vetämäni Pecha Kuchan kalvot 2-20. Esityksen tavoitteena on esitellä viihteellisesti hypemallin mahdollisuuksia TVT-suunnittelun tukena ja samalla peilata miten esimerkit ilmentyvät e-Opin ja e-Opin yhteistyökumppaneiden tuotteissa. Tämä artikkeli syventää esityksen antia ja kokoaa yhteen hyödylliset linkit.

2. HYPEKÄYRÄ

Dia1.JPG

Hypekäyrä on konsultointiyritys Gartnerin kehittämä työkalu, jolla ennustetaan eri alojen teknologiakehitystä arvioimalla kehitysten näkyvyyden muutosta ajan suhteen. Hypekäyrä koostuu 5 tarkasteluvaiheesta:

  • Käynnistysvaihe
  • Odotusten huippu
  • Realismi iskee
  • Ymmärrys kasvaa
  • Tuotanto alkaa

3. HYPESYKLI

Käynnistysvaiheessa tutkijat ja keksijät visioivat ideoita, jonka pohjalta haetaan startup-rahoitusta. Alkurahoituksen pohjalta kehitetään prototyyppi (1. sukupolven tuote), josta innovaattorit eli 2,5 % käyttäjistä kiinnostuvat. Innovaattoreiden testaaminen luo pientä pöhinää, jota massamedia alkaa toiminnallaan kasvattamaan.

Massamedian avulla saavutetaan näkyvyyden ja odotusten huippu, joka saa aikaiset omaksujat sekä muutoksen vastustajat kiinnostumaan. Ajan kuluessa alkaa jyrkkä kiinnostuksen lasku, josta selviävät vain parhaat tuotteet ja kovimmat yritykset. Voimakkaan lisärahoituksen turvin saadaan lisää vääntöä tuotekehitykseen, markkinointiin, myyntiin ja koulutukseen, joiden myötä saadaan 5 % potentiaalisista ostajista käyttämään tuotetta.

5 % massalle julkaistaan 2. sukupolven tuote, jonka pohjalta se alkaa siirtymään aitoihin käytänteisiin. Seuraavaksi vuorossa on 3. version tekeminen ja rahanteko voi alkaa.

4. SYKLIN PITUUS

Hypekäyrä-työkalu ennustaa innovaation saapumista ison käyttäjäkunnan käyttöön seuraavilla ajanjaksoilla:

  • alle 2 vuotta
  • 2-5 vuotta
  • 5-10 vuotta
  • yli 10 vuotta

Lisäksi mallissa on kategoria: kiinnostus lopahtaa ennen tuotantovaihetta.

5. WLAN 802.11n | alle 2 vuotta

WLAN on wireless local area network eli langaton lähiverkkotekniikka. Tässä Gartnerin 2014 vuoden ennustus on kohtuullisen tarkka (802.11n 600 Mbps alle 2 vuotta).

Seuraavan 2 vuoden aikana suomalaiset koulut tulevat kehittymään erittäin voimakkaasti langattomien verkkojen suhteen. Sektorille on syntynyt myös uusia mielenkiintoisia ratkaisuja, kuten esim. Nettiniilot ja Mobie OnEdu Offline.

6. Luennon tallennustyökalut | alle 2 vuotta

Luennon tallennustyökaluilla ei tarkoiteta pelkästään ruudunkaappaustyökaluja, vaan kokonaisvaltaista oppitunnin streemausta tai tallennetta. Kokonaisuuteen sisältyy muun muassa esityskoneen ruutukaappaus, videokuvaa ja ääntä esiintyjistä sekä yleisöstä. Suuret mahdollisuudet etäopetuksen laadun parantamisessa. Suomessa alan pioneeriyritys on iClass Finland Education Network Oy.

7. Avoimet oppimateriaalivarastot | alle 2 vuotta

Avoimia oppimateriaalivarastoja sekä avointa teknologiaa, mikä mahdollistaa niiden käytön. Näitä on jossain määrin puuhattu aina. Lähivuosina nämä ratkaisut siirtyvät suuren yleisön käyttöön. Kaiken mahdollistaa CC BY -lisenssi. Ilman sitä materiaaleja eivät voi hyödyntää kaupalliset tahot, kuten vaikka kustantajat. Meitä kustantajiahan tarvitaan aina, kun halutaan saada aikaan todellisia muutoksia alalla. Kustantajat tapaavat vuosittain kymmeniä tuhansia opettajia ja pystyvät luovimaan muutosvastarinnan läpi.

Lista hyvistä portaaleista.

8. Sosiaaliset henkilökohtaiset oppimisympäristöt | alle 2 vuotta

PLE-ajattelun mahdollistavat oppimisympäristöt, jossa henkilökohtainen oppimisverkosto (PLN) voi vuorovaikuttaa oppijan kanssa hänen haluamallaan tavalla. Nämä ovat olleet Suomessa jo vuosia. Esimerkiksi Peda.net on tällainen ympäristö.

9. E-kirjat | 2-5 vuotta ja Adaptiiviset e-kirjat | 5-10 vuotta

Perinteiset e-kirjat, kuten e-Opin Edustore- ja iBooks-tuotteet yleistyvät seuraavan 2-5 vuoden aikana suurten käyttäjäryhmien pariin.

Seuraava e-kirjojen sukupolvi ovat adaptiiviset e-kirjat, jotka mahdollistavat henkilökohtaiset oppimispolut. Kirja ehdottaa tehtävät tason mukaan. Jos teos on muokattava, saa muokkaaja sisältöehdotuksia aineistoonsa liitettäväksi. Kirja mittaa etenemisnopeutta sekä lukunopeutta ja informoi, koska nykyisellä tahdilla tavoitteet saavutetaan. Kannustusta ja tulee suoriutumisen mukaan ja pelilliset elementit ovat keskeinen osa kirjaa. Adaptiivinen kirja on osa PLE:tä ja sen sisällä voi kommunikoida myös PLN:n kanssa.

Tämmöisiä Suomessa ei vielä ole. Monet sovellukset kuten Worddive tai Kobon lukusovellus sisältävät piirteitä, jotka voitaisiin yhdistää Pedan muokattavuuteen ja rakentaa päälle vaikka Evernoten tyyppisiä sisällönehdotustyökalua, niin se olisi hyvä alku.

10. Turvakanavat ja massaviestisysteemit | 2-5 vuotta

Itseni yllätti Gartnerin mallin näkökulma massaviestimiseen ja turvallisuuteen. Mutta kun tarkemmin ajattelee, niin kriisitilanteessa on keskeistä eheä, nopea ja luotettava tiedotus ja tiedotukseen yhdistetyt turvallisuusprosessit.

Yleistyminen vie 2-5 vuotta, mutta Mobie on edelläkävijänä julkaissut turvakanava-ominaisuuden Onedun sisällä jo vuonna 2014. Turvakanavasta uutisoitiin laajasti myös massamediassa.

11. BYOD | 2-5 vuotta

Tuo oma laite on ainut malli, joka on järkevä oppimisteknologian käyttöön. Keskitetyt tablet-hankinnat ja muut hankevetoiset projektit ovat toki aina alku, mutta eivät kestävä ratkaisu. Windows-tabletin Officella saa jo alle 80 €. Android-tabletin 70 €.

12. Pelillistäminen | 5-10 vuotta

Pelillistäminen on seuraava todella iso asia oppimisessa. Pelillistäminen on paljon muuta kuin badge-työkaluja LMS:n sisällä. Pelillistäminen antaa keinoja kannustaa oppijoita, saada oppijat yrittämään sekä ajattelemaan ongelmaa uudella tavalla. Pelillistäminen tukee ongelmanratkaisua, jossa ei ole vain yhtä oikeaa ratkaisua vaan useita. Useiden ratkaisujen mallia pitäisi kouluissa toteuttaa enemmän, sillä se simuloi työelämän ongelmaratkaisun tarpeita.

13. MOOC | Kuihtuu pois

Massiiviset avoimet verkkokurssit eivät ole Suomessa ottaneet tuulta alle. Meillä on Mooc.fi-palvelu, jossa voi suorittaa ohjelmointia ja ne ovat suoraan hyödynnettävissä opintoihin. Mooc.fi-kehittämistyön takana on vahvaa ohjelmoinnin oppimisen tutkimusta, joka on mahdollistanut MOOC-ajattelun sovittamisen tarpeiden mukaan.

MOOC:ssa olisi paljon mahdollisuuksia esimerkiksi korkeakouluopetuksen resurssien näkökulmasta. Opiskelijat voisivat esimerkiksi katsoa teoriat MIT:n luentoina ja kotiyliopistossa keskityttäisiin sosiaalisen vuorovaikutuksen ja ongelmanratkaisun harjoitteluun. Helpommin pohdittu kuin tehty.

Kansainvälisestä näkökulmasta katsottuna, alalla on muutamia suuria kaupallisia toimijoita.

14. Big data | 5-10 vuotta

Big data on jo yrityspuolella käytössä, opetuspuolella se on markkinointikeinona. Big data -ajattelu vie organisaatiot tilanteeseen, jossa käyttäjien toiminnan seuraamisesta syntyy valtavat määrät laadullista ja määrällistä dataa, jota voidaan käyttää päätöksen teon tukena.

Kustantajan edustajana olisin kiinnostunut sen tuomista mahdollisuuksista kirjojen kehittämisessä. Saisimme tietoa, miten kirjoja käytetään ja millaista toimintaa ne synnyttävät. Big datassa olennaista on BYOD-mallin mukaiset omat laitteet, eli kirjoja käytettäisiin eri tilanteissa erilaisilla laitteilla. Käyttäjät olisivat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa.

15. Opetustabletit | 5-10 vuotta

5-10 vuoden sisällä alalla yleistyy opetustabletit, jotka ovat räätälöity oppimisen tarpeille. Niissä on sisällä oppikirjat ja oppimisympäristöt sekä kaikki instituution tarvitsemat ohjelmistot.

Tästä edelläkävijä voidaan maintia Mobie Oy Kuopiosta. He ovat rakentaneet oman tablet-malliston, jossa on sisällä Onedu ja e-Opin oppikirjat. Mobien visiönäärisyys tablet-asiassa on hurjaa.

16. Alumnius ja avoimen lähdekoodin oppilashallinta -järjestelmä | 5-10 vuotta

Seuraavan 10 vuoden aikana syntyy avoimia opiskelijoiden hallintajärjestelmiä, jotka mahdollistavat:

a) opiskelijoiden palvelemisen ja sitouttamisen instituutioon jo opiskeluaikana sekä

b) alumni-identiteetin synnyttämisen opintojen jälkeen.

Alumnius on voimavara, jota Suomessa ei osata hyödyntää juuri lainkaan. Yliopistot ovat satoja vuosia vanhoja instituutioita. Niiden läpi menee käsittämättömän paljon ihmisiä, jotka työllistyvät yhteiskuntaan eri paikoille. Heille pitää olla muodostunut identiteetti, joka saa heidät ajamaan koti-instituution asioita seuraavat 80 elin vuotta. yhteisön kasvattaminen on yliopistoprofessorin tärkein tehtävä. Tärkeämpää kuin hänen oma tutkimustyönsä. Ilman jatkuvuutta traditiot kuihtuvat pois.

17. Software as a Service (SaaS) | 2-10 vuotta

Toisaalta koulut tarvitset muutaman vuoden ajan offline-ratkaisuja, mutta kehitys vie oppimisen väistämättä pilveen. Nopeat yhteydet takaavat tulevaisuudessa saumattoman pilviratkaisujen käytön. Monet sovellukset, kuten vaikka oppilashallinta ja oppimisympäristöt ovat olleet pilvessä jo pitkään. Seuraavaksi sinne siirtyvät perusohjelmistot.

18. Kvanttitietokoneet | yli 10 vuotta

Kvanttitietokoneet käsittelevät laskutoimituksia uudella tavalla ja laskentateho kasvaa. Tämä mahdollistaa big datan tehokkaamman hyödyntämisen ja vaikka yliopisto-opintojen kursseilla aitojen tutkimusongelmien ratkaisun.

Kyllä teholle sitten käyttöä keksitään.

19. Mashware | 5-10 vuotta

Mashup on verkkosivusto, joka yhdistelee sisältöä Web 2.0 -ajattelun hengessä. Mashware on oppimissisältökokonaisuus, joka tekee samaa oppimisnäkökulmasta katsottuna. 5-10 vuoden päästä yleistyvät ns. mashbooksit, jotka sisältävät oppimisympäristön ja oppikirjan. Niiden räätälöinti PLE/PLN-ajattelun näkökulmasta on rajatonta. e-Opin Peda.net-kirjojen näkökulmasta ne ovat jo täällä. Muut talot seuraavat perästä 5-10 vuoden sisällä.

20. Yhteenveto

Gartnerin hypetyökalu on lyhyen tarkastelun jälkeen yllättävän käyttökelpoinen. Hinta on kova, joten kannattaa vain hakea verkosta itse käyrä ja selitykset muista lähteistä. Itse paperikin on käyttökelpoinen, jos sellaisen jostain saa. Tässä on linkki 2013 dokumenttiin.

Voiko tätä käyttää koulujen TVT-suunnittelussa? Ilman muuta voi.

Siitä saa hyviä ajatuksia ja sen antiin voi peilata omia mietteitä. Käyrä esittää hyvin kattavan analyysin ajan kehityksestä, ja jos vertaa eri vuosien käyriä toisiinsa, saa hyvän kuvan alan kehittymisestä.




Viittausohje: Pernaa, J. (2015). Hypekäyrä TVT-suunnittelussa. AJATUKSIA, 17.4.2015. https://peda.net/id/4e6b4b4ae. Luettu PP.KK.VVVV.

Blogit kirjastokokoelmassa

6.4.2015 |

Käsittelen tässä tekstissä blogeja elämyksellisenä mediana, blogeja kirjallisuutena sekä blogien mahdollisuuksia ja haasteita osana kirjastokokoelmaa.

Blogien elämyksellisyys

Blogit tuovat kirjastoinformaatikon työhön elämyksellisen median ulottuvuuksia. Tässä tekstissä media ymmärretään kulttuurisidonnaisena kommunikaatiokanavana ja elämyksellisyys median aiheuttamana kokemuksena. Kokemus voi olla esimerkiksi mieleenpainuva, esteettinen, viihteellinen, subjektiivinen tai interaktiivinen.

Blogeissa elämyksellisyyttä luovat muun muassa tekstin kommentointimahdollisuus ja sosiaalisen median (SOME) rajapinta, jotka löytyvät tästäkin blogimerkinnästä artikkelin alapuolelta.

  • Kommentointi antaa lukijalle mahdollisuuden vaikuttaa blogitekstin sisältöön. Sisältöä voi kritisoida tai siitä voi olla samaa mieltä. Kritiikki voi tuoda bloggaajalle uusia ajatuksia ja johtaa jopa palautteen pohjalta tehtyihin tekstipäivityksiin.
  • SOME-työkaluilla käyttäjä voi edelleen jakaa artikkelia eri foorumeille tai viedä sisältöä käyttämiinsä omiin SOME-palveluihin ja yhdistellä sitä toisiin artikkeleihin.

Yllä mainitut ominaisuudet muuttavat käyttäjän roolia tuottajasta kuluttajaksi. Sen sijaan, että sisältöä vain luetaan, voi sen luomiseen osallistua. Ja sen sijaan, että sisältöä käytetään määrätyllä sivustolla, voi sisällön siirtää haluamaansa paikkaan. Ajatus on klassinen Web 2.0 -ajan näkökulma verkon käyttöön, jossa sisällön kuluttajan ja tuottajan roolit hämärtyvät. XML-pohjaiset blogit ovat roolimalli Web 2.0 -ajan sisällöstä, jonka sisällön voi tilata kätevästi RSS-uutissyötteillä vaikka omaan sähköpostiin luettavaksi.

Blogit kulttuurisidonnaisena mediana

Blogit ovat kasvava kirjallisuuden lähde. Niitä syntyy alalle kuin alalle entistä enemmän. Verkosta löytyy esimerkiksi:

  • Kuvauspäivä-blogi, josta saa ajankohtaista tietoa toimittajan työstä ja kameroista.
  • Lehmätkin lentäis -blogissa yrittäjä ja tietokirjailija kirjoittaa sosiaalisesta mediasta ja TVT:n käytöstä opetuksessa.
  • Tarmo.fi-blogissa tutkija Tarmo Toikkanen bloggaa tutkimuksestaan ja siihen läheisesti liittyvistä ilmiöistä.
  • e-Oppi-blogissa voi seurata digitaalisen oppimateriaalin kustantajan touhuja.
  • Kemianblogissa tietokirjailija ja opettaja Ari Myllyviita reflektoi kemian opetuksen kehittymistä.
  • ... ja tuhat muuta näiden lisäksi.

Kaikki yllä mainitut blogit ovat asiantuntijablogeja, joista saa ajankohtaista ja laadukasta tietoa kyseisen alan kehittymisestä. Niille on ominaista aiheiden rajaus. Rajaaminen on tärkeää käytettävyyden näkökulmasta, sillä blogi on eräänlainen verkkolehti jota luetaan sen sisältämän informaation vuoksi.

Blogeilla on viestinnällisten tavoitteiden lisäksi aina myös muita tavoitteita. Yllä mainitut blogit ovat yritysten, yrittäjien ja tutkijoiden brändien rakennustyökaluja sekä kanava palvella asiakkaita ja luoda uusia suhteita. Blogit voivat tuoda myös suoraa lisätuloa omistajalleen esimerkiksi mainosten kautta.

Blogien merkitys alan tiedonlähteenä todellakin on kasvussa. Itse tunnen parhaiten opetusalan. Opetusalalla tieto liikkuu siten, että usein bloggaaja kirjoittaa ajatuksensa blogiartikkeliin, jonka jälkeen hän tai joku muu postaa tekstin alan uutuuksia käsittelevään Facebook-ryhmään. Artikkelin ympärillä käytävä keskustelu alkaa elämään useassa eri paikassa:

  • blogin omassa keskusteluketjussa
  • aiheeseen liittyvässä SOME-ryhmässä. Suomessa opettajat ovat löytäneet erityisesti Facebookin ammatillisena kommunikaatiokanavana, mutta ammattisidonnaiset tekstit liikkuvat nopeasti myös Twitterissä ja LinkedIn-palvelussa.

Opetusalan blogeissa käsitellään usein alan muutosta. Edelläkävijät kertovat kokemuksistaan. Myöhemmät omaksujaryhmät kommentoivat ja kritisoivat kokemusten objektiivisuutta ja ajatusten pätevyyttä. Käyttömuotoja on monia mutta on selvää näyttöä, että blogit ovat nousseet merkittäväksi ammattikirjallisuuden lähteeksi jokaisella alalla.

Blogit kirjastoissa

Miksi blogit ovat mielenkiintoinen tarkastelukohde kirjastojen näkökulmasta?

Kirjasto on muistiorganisaatio, joka tarjoaa käyttäjille ikkunan ajankohtaiseen yhteiskunnan tuottamaan tietoon. Blogit taas ovat kasvava tiedonlähde niin alalla kuin alalla. On täysin selvää, että kirjastojen täytyy tutkia miten blogit saadaan osaksi kirjaston kokoelmaa.

Mediateknisestä näkökulmasta katsottuna blogit ovat lähes aina XML-pohjaisia verkkosivustoja, jotka mahdollistavat RSS-syötteiden käyttämisen. RSS voisi olla kirjaston tapa välittää blogin sisältöä asiakkaille. Toimintona voisi olla esimerkiksi jokin omaan kirjastoprofiiliin liitetty toiminto, jossa voisi lisätä sopivien blogien syötteen omalle tilauslistalle tai selaimeen kirjanmerkiksi.

Kirjastot eivät tässä mallissa tarvitse raskaita toimia blogisisällön integroimiseksi omaan kokoelmaan. Ratkaisu perustuisi blogin omaan ominaisuuteen. Kyseessä ei olisi sisällön lainaamista vaan tiedottamista ja sen jakamista.

Blogit tuovat jonkin verran haasteita tiedon tallentamiseen, sillä blogit voivat kadota verkosta koska tahansa. Blogin pitäjä voi kyllästyä projektiin ja lopettaa blogin. Itselleni on käynyt niin jo useamman kerran, kun ei ole löytynyt aikaa tai fokusta sisällön tuottamiseen. Myös syötteen linkki voi muuttua, jos vaikka tekijä päivittää blogin nimen. Usein syöte kuitenkin perustuu pysyvän linkin viittaukseen, jolloin nimenmuutos ei muuta osoitetta.

Miksi kirjastoja tarvitaan blogien välittämisessä ollenkaan?

Kaikki sisältö on ihmisten luettavissa avoimesti ilman kirjaston välittämistyötäkin. Mutta kirjastot ovat tietoa välittävä instituutio, joka on tuttu kaikille kansalaisille. Ihmisten on helpompi hakea tietoa keskitetysti kirjaston hakupalvelulla kun selata avointa verkkoa hakukoneella. Kun blogien metatiedot syötettäisiin kirjaston kokoelmaan, olisivat ne luonnollinen osa muutakin palvelukokonaisuutta.

Vaikutus kirjastonhoitajan työhön

Kirjastonhoitajan työn näkökulmasta blogit toisivat mukanaan esimerkiksi seuraavia haasteita. Kirjastonhoitajan tulisi hallita RSS-syötteiden tilaaminen eri työkaluihin, jotta hän voisi opastaa asiakasta blogin tilaamiseen. Myös aiheeseen liittyvää neuvontaa tarvittaisiin paljon enemmän. Esimerkiksi asiat kuten, kiinnostavien artikkelien kommentointi ja tilien luominen eri palveluihin olisivat varmasti asiakkaiden kyselylistalla. Netiketin opettaminen tulisi myös kirjaston palvelulistalle.

Kirjastonhoitajan tulisi myös ymmärtää blogien mediateknistä puolta. XML:n lisäksi blogien mediatekniseen olemukseen kuuluvat tekstit, kuvat, linkit ja videot. Videot ja kuvat voivat olla suoraan tekstiin ladattuja tai upotettuna toisesta palvelusta. Verkkomedian yhteydessä tärkeänä seikkana tulee tiedostaa tekijänoikeudet. Silloin kun yksityiset ihmiset julkaisevat blogiartikkeleita, voivat ne sisältää toisten sivuilta napattuja kuvia tai videoita. Vaikka kirjasto sisällön välittäjänä ei voi tätä valvoa, jokin sopimus jaetun blogin ylläpitäjän kanssa on hyvä laatia. Tekijänoikeuksista on myös hyvä tiedottaa asiakkaiden suuntaan. Asiakas voisi esimerkiksi raportoida kirjastolle, jos havaitsee luvatonta materiaalia lukemassaan blogissa.

Kirjastonhoitajan tulee myös ymmärtää koko blogikirjallisuuden kenttää kulttuurisidonnaisena subjektiivisena mediana. Subjektiivisuus tuo mukanaan lähdekritiikkiin liittyvää vastuuta, jonka opastaminen sopisi myös kirjastonhoitajan työkenttään.

Yhteenveto

Yhteenvetona totean, että blogien välittäminen olisivat kirjastojen toimesta olisi erittäin hyvä lisä kirjastojen palveluihin. Ne olisi helppo lisätä metatietokuvausten kera tietokantaan, jolloin niiden hakeminen olisi yhdistetty muuhun tiedonhakuun. Kirjastonhoitajan työhön se toisi lisähaasteita. Mutta he olisivat resurssi, joka pystyisi tukemaan blogikirjallisuuden leviämistä ja asianmukaista hyödyntämistä kirjastoasiakkaiden keskuudessa.


Blogi elämyksellisenä mediana.jpg

Lähteet

Järvelin, K. & Sormunen, E. (2010). Tiedon tallennus ja haku. Teoksessa S. Serola (toim.), Ote informaatiosta: johdatus informaatiotutkimukseen ja interaktiiviseen mediaan (s. 155-210). Helsinki: BTJ.

Lietsala, K. & Sirkkunen, E. (2010). Johdatusta sosiaaliseen mediaa. Teoksessa S. Serola (toim.), Ote informaatiosta: johdatus informaatiotutkimukseen ja interaktiiviseen mediaan (s. 264-305). Helsinki: BTJ.

Viittausohje: Pernaa, J. (2015). Blogit kirjastokokoelmassa. AJATUKSIA, 6.4.2015. https://peda.net/id/b15c2b1ee. Luettu PP.KK.VVVV.