Kansanmusiikki

SUOMALAINEN KANSANMUSIIKKI

Kansanmusiikki on kansanomaista musiikkia joka on aikojen saatossa säilynyt muistin ja kuulon varassa laulettuna ja soitettuna.


SUOMALAINEN KANSANMUSIIKKI koostuu:

  • Kansanlauluista (tekijää ei tiedetä, säveltäjää ja sanojen sepittäjää ei tunneta).



MIKÄ ON KANSANLAULU?


Yksinkertaisimmat kansanlaulut ovat lyhyitä säkeistölauluja, jotka kertovat arkisesta elämästä. Myös luontoaiheet ja tietysti myös rakkaus ovat suosittuva lauluteksteissä.



Siihen aikaan, kun ei ollut vielä laulukirjoja eikä äänitteitä laulut opittiin niin, että hyvät laulajat lauloivat niitä, muut kuuntelivat ja oppivat samalla lauluja. Tuohon aikaan säestettiin laulamalla myös tansseja tai piirileikkejä, jos paikalla ei sattunut olemaan soittotaitoisia. Laulujen sanoja voitiin myös myydä, vaikkapa markkinoilla. Silloin sanat olivat painettu paperiarkeille. Näitä lauluja sanottiin arkkiveisuiksi.


 

 

KANSANSOITTIMET: Suomen kansallissoitin - KANTELE

Jo varhaisessa vaiheessa runolaulua haluttiin vahvistaa soitolla. Soittimeksi kehittyi suomalainen viisikielinen kantele. Soittimeen ei tarvittu kieliä enempää, koska laulutkin olivat viisisävelisiä. Kanteletta käytettiin tuolloin melodiasoittimena, jolla soitettiin samaa sävelmää mitä laulettiinkin. Eri puolilla Suomea rakennettujen kanteleiden muoto vaihteli tekijöiden taidon mukaan.

Kun musiikki kehittyi, tarvittiin suurempia soittimia ja siksi kanteleeseen lisättiin kieliä. 10-kielisellä kanteleella pystyi soittamaan jo uudempiakin sävelmiä. Soittotavat kehittyivät myös. Alettiin soittaa moniäänisiä sävelmiä ja suuremmalla kanteleella pystyttiin nyt soittamaan sointuja ja säestämään.

Viime vuosina kanteleen suosio on yhä kasvanut, kun kanteleen rakennetta on kehitetty niin, että kaiken kokoisista kanteleista on myös sähköisiä versioita, joilla voi soittaa vaikkapa bändissä muiden sähkösoittimien kanssa.

Paimensoittimet

Kanneltakin vanhempia soittimia ovat erilaiset paimensoittimet kuten esimerkiksi tuohitorvet, sarvet ja tuohihuilut. Paimensoittimiin kuuluvat myös yksinkertaiset rytmisoittimet, kuten nykyisen triangelin vanhempi versio pimpparauta ja rytmimunan edeltäjä, tuohesta tehty rapapalli.

Pelimannisoittimet

Kansanmusiikkia on soitettu aina niillä soittimilla, joita on ollut saatavilla. Viulut, klarinetit, kontrabassot, harmoonit, harmonikat, huuliharput ja monet muut instrumentit ovat olleet suosittuja.

Katso video: Vanhat kansansoittimet Tallari-yhtyeen käsissä.

UUSI KANSANMUSIIKKI

Kansanmusiikki ei tarkoita, että se olisi vanhaa. Sitä se voi olla, mutta jatkuvasti syntyy vanhan perinteen pohjalta uutta kansanmusiikkia. Viime vuosina on syntynyt lukuisia perinnemusiikki uudistavia nuorten soittajien kokoonpanoja. Musiikilliset vaikutteet ovat siirtyneet myös kansanmusiikista pop-rockiin, esimerkiksi Lauri Tähkä ja Elonkerjuu-yhtye ja pop-rockista kansanmusiikkiin, esimerkiksi uusien soittimien mukaan tulona kansanmusiikkikokoonpanoihin.

Wäinötär: Leino Lempi

Kalevalainen laulu

Vanhin tunnettu laulumusiikki Suomessa on kalevalainen laulu. Kaikki suomalaiset tuntevat Kalevalan. Siihen Elias Lönnrot on koonnut valtavan määrän suomalaisia runosävelmiä. Kalevalaa voidaan hyvin myös kutsua laulukirjaksi, sillä siinä olevat runot on alun perin tarkoitettu laulettaviksi eikä luettaviksi, vaikka niihin ei ole kirjoitettu nuotteja. Nuotteja ei niissä tarvittu, koska laulajat osasivat runosävelmiä, joilla voitiin näitä runoja laulaa.

Runoja laulettaessa laulaja valitsee mieleisensä sävelmän ja halutessaan muuntelee sitä laulun aikana. usein laulaja keksii myös sanat itse laulaessaan. Kuulijat toistavat sitten lauletun säkeen sanat vastaussäkeellä.

Erikoista suomalaisissa runosävelmissä on niiden melko harvinainen viisi(5)-iskuinen rytmi, esimerkiksi Kalevalan alkusanojen rytmi:

Vaka vanha Väinä-möi-nen.

Runosävelmiä on monia erilaisia, tavallisesti ne ovat laulettavissa viiden peräkkäisen sävelen alueella (kanteleen kielillä).