• itämerensuomalaista vanhaa laulukulttuuria, RUNOLAULUA eli KALEVALAISTA LAULUA
• runoja lauloivat runolaulajat ja säestyssoitin oli 5-kielinen kantele
• nimi tulee Kalevalasta, mutta on parituhatta vuotta vanhempaa kulttuuria kuin Kalevala-eepos
• Kalevalamittaa ovat käyttäneet laulaessaan suomalaiset, karjalaiset, inkeroiset, vatjalaiset, virolaiset ja setukaiset
• Runojen sisällöissä sekoittauivat myytit, sankaritarut ja loitsut
• runolaulussa noudatetaan ns. Kalevala-mittaa (runolaulumittaa) joka on yleensä 8-tavuinen ja säkeistötön:

JO-KO RU-VEN-NEN RU-NOL-LE
IL-MAN KIR-JAT-TA I-LOL-LE

tai

VA-KA VAN-HA VÄI-NÄ-MÖI-NEN
TIE-TÄ-JÄ I-ÄN I-KUI-NEN

• Kalevala-sävelmä on 5-iskuinen
• melodiat ovat sävelalaltaan suppeita
• laulaja voi muutella laulumelodioita halutessaan (improvisoida)
• laulajat eivät ainoastaan muistaneet runoja vaan ilmaisivat niissä tunteita, arvoja ja kokemuksia
• laulujen teemoja oli mm.

 

• sankarirunot: Väinämöisen, Ilmarisen ja Lemminkäisen kosintaretket ja seikkailut, sammon taonta jne.
• legendalaulut: esim. Jeesuksen syntymä, kuolema ja ylösnousemus
• balladit ym. huolilaulut: mm. avioituminen, nuorten naisten ongelmat ja perhesuhteet, naiset lauloivat esim. käsitöitä tehdessään
• kehtolaulut: laulettiin lasta nukutettaessa
• häävirret ja itkuvirret: naiset lauloivat häissä
• paimenlaulut
• työlaulut
• laululoitsut: parantaminen ja pahan torjunta
• paikallisrunot: lauluja kylän ajankohtaisista aiheista esim. ristiriidoista, rakkaussuhteista ja tapahtumista.

Lähteet: Karjalansivistysseura (http://www.karjalansivistysseura.fi/kulttuuri/runolaulu/)