3. Puiston hyönteisiä

Mitä ovat hyönteiset?

shutterstock_111126911.jpg 
Puiston kasvien lehdillä ja oksilla elää paljon pieniä eläimiä. Suurin osa niistä on hyönteisiä. Hyönteiset ovat kuusijalkaisia pieniä eläimiä. Hyönteisiin kuuluvat muun muassa perhoset, kovakuoriaiset, kirvat, kärpäset, hyttyset ja heinäsirkat.
 
Hyönteiset elävät joko syömällä kasvin lehtiä tai toisia hyönteisiä. Hyönteiset ovatkin tärkeitä lenkkejä puiston ravintoketjussa. Ravintoketju alkaa tuottajasta eli vihreästä kasvista, joka yhteyttää eli tuottaa sokeria. Toukka syö lehteä ja saa siitä energiaa. Toukan voi syödä toinen hyönteinen tai lintu, esimerkiksi talitiainen. Talitiaisen voi saalistaa varpushaukka. Toukka, talitiainen ja varpushaukka ovat kuluttajia. Kun haukka kuolee, hajottajat hajottavat haukan osat niin pieniksi, että kasvikin voi ottaa niitä veden mukana itselleen rakennusaineiksi.
 
Ravintoketju opiskellaan tarkemmin Metsät-osiossa. 
 
 
 
 
 
Valokuvassa kiitäjän toukka syö lehteä. Kiitäjän toukan tuntee peräpään piikistä.
 
 

Perhosia

neitoperhosen_toukat_sveistola.JPG
 
Perhosten esiintymiseen vaikuttaa kaksi asiaa: paikalla tulee olla toukan ravintokasveja sekä kukkia.  Esimerkiksi oheisen kuvan neitoperhosen toukat syövät nokkosta. Kukista aikuiset perhoset saavat mettä ruuaksi.
 
Päiväperhosia on melko helppo oppia tuntemaan. Suomen noin sadasta lajista kymmenisen lajia on melko yleisiä. Aikaisin keväällä lentävät aikuisina talvehtineet sitruunaperhonen, nokkosperhonen ja suruvaippa. Näitä voi nähdä myös myöhään syksyllä ennen kuin ne etsivät sopivat talvehtimispaikan. Kesän aikana perhoset ovat lisääntyneet ja toukat ovat kasvaneet kotelo-vaiheen kautta aikuisiksi perhosiksi.
 
Monet neitoperhoset, amiraalit ja ohdakeperhoset ovat kasvaneet etelämpänä ja ovat lentäneet Suomeen suotuisten tuulien mukana. Yöperhoset eroavat päiväperhosista siitä, että niiden väritys on vaatimattomampaa ja niiden tuntosarvissa ei ole nuppipäitä. Vaatimattomat mittarit, pimeällä lentävät yökköset ja hämärissä kukasta kukkaan sujahtavat kiitäjät ovat yöperhosia.
 
 

Perhoset tarvitsevat kukkia ja kukat perhosia

ohdakeperhonen_oharma_turku_DSC08308.jpg
 
Perhoset ovat näkyvimpiä hyönteisiä. Päiväperhosilla on isot, värikkäät siivet. Niiden avulla perhoset lentävät pitkiäkin matkoja etsien sopivia kukkia. Kukista perhoset imevät pitkällä imukärsällään mettä. Kasvi hyötyy perhosen vierailusta kukalla, sillä perhoseen tarttuu kukan siitepölyä. Lentäessään seuraavaan saman lajin kukkaan perhonen huomaamattaan siirtää siitepölyä toiseen kukkaan. On tapahtunut pölytys.
 
Kun pölytys on tapahtunut, voi tapahtua hedelmöitys. Hedelmöityksessä toisesta kukasta tullut siitepöly yhdistyy kukan munasoluun ja syntyy siemen. Kun yhdessä kukassa on monia munasoluja, kukkaan voi syntyä satoja siemeniä. 
 
Valokuvassa ohdakeperhonen imee mettä kärsällään. Samalla se on kuljettanut kukasta toiseen siitepölyä: on tapahtunut pölytys. 

Kirvoja ja kovakuoriaisia

 
Kirvat ovat pieniä, pehmeitä hyönteisiä. Ne imevät kärsällään puiden lehtien sisältä sokeripitoista nestettä. Kirvat lisääntyvät nopeasti ja niitä voi olla puiden lehdillä tuhansia.
 
Kovakuoriaiset ovat tyypillisiä hyönteisiä. Niillä on kuusi jalkaa ja neljä siipeä. Kovakuoriaiset siivet ovat erilaistuneet. Päällimmäiset etusiivet ovat kovat. Takasiivet ovat lentämistä varten: ne voi nähdä vain kun kovakuoriainen lentää.
 
Leppäpirkko on tunnetuin kovakuoriainen. Yleisimmällä leppäpirkkolajilla on punaisissa etusiivissään seitsemän mustaa pistettä.
 
Leppäpirkon toukat ja aikuiset pirkot syövät pieniä kirvoja. Kun kirvat kerääntyvät usein suurina joukkoina imemään kasvien sokeripitoisia nesteitä, leppäpirkot tulevat taas saalistamaan kirvoja. Silloin tällöin muurahaiset puolustavat kirvoja.
 
Miksi muurahaiset suojelevat kirvoja? Tähän on syynä se, että muurahaiset käyttävät kirvoja lehminään. Muurahaiset imevät varovaisesti kirvan takaruumiista sinne kertynyttä makeaa nestettä.
 
 
 
 

Hyönteisten muodonvaihdos

ritariperhonen_muodonvaihdos.jpg
 
Hyönteisen elämä alkaa munasta. Se voi kehittyä toukaksi joko vedessä (hyttysen munat) tai kasvin pinnalla (perhoset). Toukka vaihtaa nahkaansa monta kertaa toukan kasvaessa. Lopulta toukka koteloituu, ja kotelosta kuoriutuu aikuinen hyönteinen
 
Kehityssarjaa muna-toukka-kotelo-aikuinen kutsutaan täydelliseksi muodonvaihdokseksi. Oheisessa valokuvassa on esitetty ritariperhosen kehitys munasta isoksi, värikkääksi perhoseksi.
 
Muun muassa perhosilla (kuvassa ritariperhonen) on täydellinen muodonvaihdos. Toukat vaihtavat nahkaansa muutaman kerran, sillä niiden kasvaessa ne eivät enää mahdu "vanhoihin vaatteisiinsa".
 
Heinäsirkoilla ja kirvoilla kehitys munasta tapahtuu vähitellen. Toukka muistuttaa jo jonkin verran aikuista ja kotelo-vaihe puuttuu kokonaan. Tällaista kehitystä kutsutaan vähittäiseksi muodonvaihdokseksi.

Sudenkorennon muodonvaihdos

Sudenkorennot ovat isoja hyönteisiä. Naaras munii pieniä munia veteen. Munasta kuoriutuu toukka. Toukka kiipeää kasville ja siitä kehittyy aikuinen sudenkorento. Sudenkorentojen muodonvaihdokseen ei siis kuulu lainkaan kotelovaihetta.
 
Oheisessa videossa on esitetty miten vedestä kasville kiivenny sudenkorennon toukka vähitellen kuoriutuu aikuiseksi, lentokykyiseksi sudenkorennoksi.